Author: Sole
Fandom: Väristys
Genre: Tuota noin. Vaikka Draama?
Rating: S
Main character: Olivia
Disclaimer: Olivian hahmo kuuluu Maggie Stiefvaterille, minä vaan väritän tarinaa
Summary:Oliviasta oli jäljellä enää kymmenen kuvaa filminauhalla.
A/N: Osallistun tällä Se ei niin tuttu hahmo haasteeseen. Kirjoitin tämän kesätöissä tilintarkastustoimiston kahvitauolla, ja samana päivänä olin jo nukahtanut pää pahvilaatikossa, eli - luet omalla vastuulla : )
Kommenttia kaipaillen,
Sole.
Kymmenen kuvaa filminauhalla
Olivialla oli neljä jalkaa, sudentassua, jotka upposivat hankeen askel askeleelta, jättivät jäljet puuterilumeen, helmikuun helmille hangilla. Olivialla oli paljaita varpaita useampi kuin tusina, muttei käsiä, ei sormia. Olivialla oli vaalea turkki, joka hulmusi tuulessa kuonosta hännänpäähän, karvaiset koivet, kainalot. Olivialla oli suuret silmät, jotka kiiluivat pimeässä ja suuri suu, hampaita satakunta, kielellä verta, suupielissä ruostetta. Olivia oli peto, saalistaja, tappaja. Olivia oli susi, eikä muuksi muuttuisi, ei enää, ei koskaan.
Kerran Olivia oli ollut ihminen, kerran Olivia oli kävellyt kahdella jalalla, nenä pystyssä, kaulassaan kamera. Kerran Olivialla oli ollut tumma tukka, letti niskassa kauluksen alla, ujo hymy huulilla, hymykuoppa poskessa. Kerran Olivia oli kahlannut polviaa myöten lumessa, hiutaleita kielellä, hilettä hiuksissa, loskaa saappaanvarressa. Kerran Olivia oli elänyt paperilla, mustavalkoisissa negatiiveissa, filmirullilla. Ja kerran Oliviaa oli purtu, kerran Olivia oli juossut ulos pakkaseen, kaatunut nelinkontin hangelle, laskenut korvat luimuun, ja juossut.
Mutta kesä oli tehnyt Oliviasta ihmisen, sulattanut suden kerran toisensa jälkeen, kymmenesti. Olivia oli ollut vuoroin susi, vuoroin vain varjo sudesta, joka odotti ensilunta, vietti kesänsä pakastearkussa, vahdaten silmä kovana elohopean matkaa mittarin miinuspuolella. Olivia oli odottanut talvea, nukkunut kesäyöt taivasalla, mustikkakankaalla, katsellut täysikuuta, sirppiä pilvenreunan alla. Olivia oli tahtonut olla susi, ei kädellinen, kesäkissa. Olivia oli odottanut lumisadetta, kuurankukkia ikkunalasissa, jääriitettä kaslikossa, veden pinnalla.
Oli kulunut vuosi, toinen, kolmas – kymmenen pitkää kesää Olivia oli istunut vajan pölyisellä ikkunalaudalla, heilutellut paljaita jalkojaan laiturinreunalla, odottanut talvea, hallaa, paukkupakkasia. Vuosi vuodelta Olivia oli odottanut, vuosi vuodelta, päivä päivältä Olivian kesästä oli tullut viikon vapaa susiturkista, pakkoloma laiturinnokassa. Ja lopulta oli koittanut se päivä, jona Olivia oli särkynyt, päivä, jona Oliviasta oli ollut jäljellä enää kymmenen kuvaa filminauhalla. Sinä päivänä oli paistanut aurinko, sinä päivänä hiekka oli polttanut Olivian tassujen alla, kesätuuli pelmuttanut susiturkkia. Sinä päivänä oli kuollut ihminen, Olivia, tai se, mitä Oliviasta oli enää ollut jäljellä.
Lumi satoi maahan, poutapilvi tihkutti, kesä tuli, lumi suli.
Eikä Olivia enää muistanut, millaista oli olla ihminen.