Fandom: Kuninkaansurmaajan kronikka (Tuulen nimi)
Ficin nimi: Kanelisimaa ja mehiläisvahaa
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: romance, fluff
Ikäraja: S
Paritus: Kvothe/Denna
Yhteenveto: ”Jää”, Kvothe pyysi. ”Täksi yöksi vain.”Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta Patrick Rothfussin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Innostuin selailemaan
Tuulen nimeä ja kirjoitin
Rosmariinille joululahjaksi tällaisen pikku ficletin ♥ Ajattelin tämän sijoittuvan aikaan, kun Kvothe asui majatalossa ruvettuaan tienaamaan vähän paremmin soiton ja pajalla työskentelyn ansiosta. Kursivoitu kohta on lainattu suoraan kirjasta. Osallistuu
Fluffy10 #4 -haasteeseen inspissanalla
villi.
Kanelisimaa ja mehiläisvahaaKvothe makasi vatsallaan kapealla vuoteellaan, poski pellavapielukseen painettuna. Kylmä myrskytuuli ravisutti ikkunanpuitteita ja tunkeutui sisään sammaleella tiivistetyistä raoista, saaden Dennan liikahtamaan lähemmäksi.
”Ei kai sinun ole kylmä?” Kvothe kysyi, kohottaen päätään.
”Ei”, Denna vastasi.
Kvothe tunki käsivartensa tyynyn alle ja katseli häntä. Sympatialamppujen lämmin hohde pehmensi Dennan ääriviivat ja piirsi poskille pitkien ripsien hennon varjon. Dennan tummanruskea palmikko valahti painavana alusmekon miehustalle, kun tyttö nousi kyljittäin kyynärpäänsä varaan ja kosketti viileillä sormillaan Kvothen paljasta selkää.
”Mistä sait nämä arvet?” hän kysyi, kuljettaen kättään kevyesti pitkin pisamien välitse risteileviä viivoja.
Kvothe naurahti kevyesti. Se utuisen raukea väsymys, joka hänen kehoaan painoi, muistutti häntä siitä päivästä, kun hänet oli ruoskittu rangaistukseksi vastuuttomasta sympatian käytöstä. Naulartin vaikutuksen loputtua hänen kehonsa oli ollut uupunut, mutta mielensä iloinen, vaikkakin voipunut.
”Vanha juttu”, Kvothe sanoi ja kierähti hänkin kyljelleen. Dennan käsi liukui pois hänen selältään. Tytön ilmeestä näki, ettei hän uskonut arpien olevan kovinkaan vanhoja. Hän ei kuitenkaan kysellyt enempää, vaan antoi epäilevän ilmeensä sulaa hymyksi, kun Kvothe veti hänet hellästi rintaansa vasten. Denna tuoksui kanelisimalta ja majatalon savuttavilta mehiläisvahakynttilöiltä. Kvothe hengitti syvään, nauttien harvinaisesta läheisyydestä.
”Minun pitäisi kohta lähteä”, Denna huokaisi.
”Jää”, Kvothe pyysi. ”Täksi yöksi vain. Enempää en sinulta pyydä.”
Denna silitti hänen niskaansa. Kvothe puristi häntä tiukemmin lähelleen, vaikka tiesi, ettei voisi pidätellä tyttöä ikuisesti.
Hän matkustaa, hetken täällä ja sitten taas muualla. Varovasti poika, se neito ryöstää sydämesi.Kvothe painoi väsyneet kasvonsa Dennan hiuksiin. Deochin sanoissa saattoi olla perää, mutta vain osittain. Denna oli ehkä saanut omakseen palan Kvothen sydämestä, mutta hän uskoi vakaasti saaneensa yhtä suuren palan takaisin. Villin ja ailahtelevan, mutta yhtä kaikki kokonaisen ja eheän.
”Nuku vain”, Denna kuiskasi, kun Kvothen silmät vähitellen painuivat kiinni. Sympatialamppujen loiste kajasti heikkona silmäluomien läpi, kunnes uni otti aistit valtaansa, häivyttäen valon ja tuoksut pimeyteen.
Aamulla Kvothe heräsi säpsähtäen.
Denna oli poissa.