2. OSA, 300 sanaa
Sokeri oli innoissaan. Tänään olisi ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa Korvatunturilla. Hän oli ensin kouluttautunut väärälle alalle mutta nyt hän oli vihdoin löytänyt elämänsä tarkoituksen. Valitettavasti valmistuminen oli näin joulun alla, joten hän ei ehtinyt auttamaan pahimmassa kiireessä. Niinpä hän menisi nyt auttamaan siivouksessa, vaikka ei itse paketointiin ehtinyt osallistua. Häntä jännitti uusien ihmisien tapaaminen. Toivottavasti kaikki menisi hyvin.
"Sokeri on tullut tänään auttamaan", Mirjami sanoi niille, jotka olivat lähellä. Pöytiä oli kymmeniä, kuten myös tonttuja. Kaikki eivät tietenkään kuulleet Mirjamia, mutta lähistöllä olevat vilkaisivat häntä nopeasti. "Kaneli, ota sinä Sokeri tänään mukaasi."
Lähistöllä ollut tonttu nyökkäsi ja hymyili hänelle pienesti. Sokeri istui pitkälle penkille hänen viereensä. Hänellä oli ujo olo mutta hymyili kuitenkin vastauksena toiselle. He olivat henken hiljaisuudessa, joka oli erittäin kiusallinen. Sokeri yritti keksiä jotain sanottavaa, mutta suusta ei vain tullut mitään.
"Mitä me tänään teemme?" Sokeri kysyi lopulta. Kaneli hätkähti kuin transsista herännyt.
"Joulupukki on aina muodin harjalla", Kaneli sanoi ja huokaisi merkitsevästi, "joten käymme läpi roskiksia ja katsomme, mitä voimme hyödyntää vielä seuraavana vuonna. Kaikki isommat lahjapaperipalat, kartongit ja nauhat ja vastaavat. Ne laitetaan sitten sopivaan laatikkoon tässä pöydällä."
Sokeri nyökkäsi ja työnsi kätensä roskikseen. Jotain limaista tarttui hänen sormiinsa. Nenä nyrpistyi automaattisesti, kun hän alkoi nostamaan kättään ylös. Jotain ruskeaa. Sokeri tuijotti kättään sanattomana.
"Joo, sori, unohdin varoittaa", Kaneli sanoi pahoittelevasti, "yksi tykkää laittaa ruokajätteensä paperien sekaan. Mirjamilla on hermot kireällä sen tyypin kanssa. Huoneen oikeassa reunassa on lavuaari. Näyttää eiliseltä luumusopalta."
Sokeri päätti olla yksinkertaisesti vain hiljaa. Oksennus maistui hänen kurkussaan, mutta hän ei aikonut nolata itseään ensimmäisenä päivänä oksentamalla. Sen sijaan hän hengitti syvään ja laski kätensä alas. Ehkä muut eivät huomaisi luumusoppaa, jos hän toimisi ihan normaalisti. Ensimmäiset minuutit olivat jo saaneet hänet katumaan tätä uutta toiveammattiaan. Mihin hän olikaan suostunut? Onneksi Kaneli vaikutti ihan ookoolta. Ehkä he pääsisivät tutustumaan pian paremminkin.