Nimi: Malja kahdelle
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Paritus: Tom/Harry
A/N: Tämä teksti vastaa aika moniin haasteisiin (Kun adjektiivit katosivat, FanFic100, sanalla 060. Juoma, Aina Eka Kerta (ensitreffit), Aakkoshaaste (M), OTP10, Perspektiiviä parittamiseen (viholliset)) ja tämän kirjoittaminen ei ollut niin suuri haaste kuin olin kuvitellut. Toki adjektiivi-haaste pakotti ajattelemaan eri näkökulmasta ja lähestymään omaa kirjoitustyyliään hieman eri kulmasta, mutta se olikin yllättävän pieni haaste siihen nähden, mitä olin oikeastaan odottanut. Itselleni suurin haaste oli ehkä tunnistaa, mitkä ovat adjektiiveja tai tapaa ilmaisevia adverbejä kuin niinkään niiden välttäminen kirjoittaessa. Olen surkea suomen kieliopissa enkä osaa sanaluokkia (sijamuodoista puhumattakaan), joten tää oli jännä tehtävä
Tästä tuli ehkä vähän vähemmän fluffyinen kuin olin halunnut, joten tämä lopulta latistui silkaksi draamaksi, vaikka paritus siellä silti on
Tästä tuli myös roimasti pidempi kuin oli alunperin tarkoitus, mutta se on kai ihan positiivinen yllätys. Toivottavasti joku tästä sattumalta sattuu jopa tykkäämäänkin
Harry ei voinut mitään sille, että hänen sydämensä hakkasi hänen rinnassaan, kun hän käveli kohti Kolmea luudanvartta. Hän ei tiennyt, mitä hänen olisi tullut odottaa tältä tapaamiselta. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut tässä tilanteessa, hän ei ollut koskaan elämässään käynyt treffeillä kenenkään kanssa. Entistäkin hermostuttavammaksi tilanteen teki se, että hänen treffiseuranaan oli sillä kertaa itse Pimeyden lordi, vaikkei hän ollutkaan tiennyt sitä heti alusta asti.
Harry oli ensin ajatellut, että Tom oli vain yksi heistä, yksi oppilaista, jotka elivät hänen ympärillään joka päivä. Varsin nopeasti oli kuitenkin käynyt selväksi, että nuorukaisella oli salaisuuksia hihassaan, vaikka olikin kulunut vielä tovi ennen kuin Tom oli suostunut jakamaan osan salaisuuksistaan Harryn kanssa.
Sydän oli loikata hänen rinnastaan, kun Harry työnsi pubin oven auki ja kohtasi Tomin katseen etäisyyden halki. Hän olisi voinut upota noihin silmiin ilman, että olisi milloinkaan löytänyt takaisin pinnalle. Hän joutui myöntämään itselleen, että Tom oli varastanut hänen sydämensä eikä nuorukaisella selvästi ollut aikeita sitä palauttaa.
”Hei”, Harry henkäisi päästyään Tomin luo.
”Harry”, Tom nyökkäsi ja auttoi seuralaisensa tuoliin hymy huulillaan. ”Mitä haluat juoda?”
Harry tuijotti hetken eteensä ennen kuin vilkaisi Tomia ja hymyili.
”Kermakalja riittää, kiitos.”
Tom hymyili ja nyökkäsi ennen kuin suuntasi baaritiskille, sanoi jotain matami Rosmertalle ja palasi hymy huulillaan takaisin heidän pöytäänsä. Harry kohotti askeleet kuullessaan katseensa ja vastasi Tomin hymyyn. Hän piti siitä, kuinka Tom avautui hänen seurassaan, kuinka tämä jutteli ja kertoili asioita itsestään, maalasi Harrylle kuvan itsestään salaamatta mitään. Harry tiesi Tomin suunnitelmista nostaa velhot valtaan ja elvyttää puhdasveristen asema velhomaailmassa siihen, mitä se oli joskus ollut.
Heidän molempien ajatukset keskeytyivät, kun matami Rosmerta kantoi kaksi kermakaljaa pöytään ja toivotti heille päivänjatkoja ja palasi tiskinsä taakse. Tom hymyili ja kohotti juomansa ja hymyili Harrylle.
”Meille kahdelle”, hän sanoi ja Harry nauroi.
”Meille kahdelle”, Harry vastasi ja hukkui Tomin silmiin ja tämän hymyyn. Hän ei voinut mitään sille, että punastui, kun heidän katseensa kohtasivat.
Joskus Harrysta tuntui, että hän kuului tähän Tomin kanssa, että tällä kaikella oli merkitystä heille ja maailmalle. Kumpikaan heistä ei ollut uskaltanut pukea sanoiksi sitä, mitä he molemmat tunsivat. He kuitenkin tiesivät, että sen aika koittaisi – heidän vain oli valmistauduttava.
Tuo valmistautuminen kelpasi aloittaa yhteisellä maljalla heille ja heidän suunnitelmilleen maailman tulevaisuuden osalta. Sillä maailma ei tajuaisi, mikä sitä oikein iski siinä vaiheessa, kun Harry ja Tom lopulta saisivat suunnitelmansa etenemään. Maailma olisi vielä heidän, heidän valtansa alla, kun he hallitsisivat rinta rinnan.
Siihen saakka heidän olisi tyydyttävä näihin hetkiin, kun he jakoivat maljan keskenään ja saattoivat hymyillä toisilleen pöydän ylitse.
