Ficin nimi: Vaimomateriaalia
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Mukana: 1-A:ta, Bakusquad ja ehkä piiiiientä Kirishima/Bakugōa, jos oikein pistää shippauslasit päähän
Genre: Slice of life
Summary:
Ajatus koko luokan voimin tapahtuvasta kokkaamisesta harvinaisen raskaan päivän päätteeksi ei ollut kuulostanut kenestäkään järin houkuttavalta, mutta talkoiden pyörähdettyä kunnolla käyntiin tunnelma kohosi hetki hetkeltä korkeammaksi.A/N: Pieni tunnelmapalanen ruoanlaiton ohessa, check. Ficin kohtaus sivuaa vahvasti canonia ja tapahtuu oikeastaan heti
tämän pätkän jälkeen. Hauska momentti ja jotenkin siitä sai sitten aikaan tällaisen.
Osallistuu haasteeseen
Neliottelu.
***
Ottaen huomioon, miten kiintoisan terapeuttiseksi kokemukseksi ruoanlaitto osoittautui, hänen olisi pitänyt tehdä sitä useamminkin, Kirishima tuumi pilkkoessaan perunoita suurin piirtein samankokoisiksi paloiksi. Ajatus koko luokan voimin tapahtuvasta kokkaamisesta harvinaisen raskaan päivän päätteeksi ei ollut kuulostanut kenestäkään järin houkuttavalta, mutta talkoiden pyörähdettyä kunnolla käyntiin tunnelma kohosi hetki hetkeltä korkeammaksi. Tuota pikaa ilmassa alkoikin leijailla valmistuvan curryriisin herkullisia vivahteita.
Kirishiman huomio herpaantui perunoidenpilkkomisaskareesta, kun joku lohkoi vihanneksia hänen takanaan niin tasaiseen ja jämäkkään rytmiin, että leikkuulautaan kopahtava veitsi kuulosti melkein hypnoottiselta. Sen enempää Kirishima ei ehtinyt asiaa tuumailla, kun joku muukin jo pani asian merkille.
”Bakugō-kun, olet ihan älyttömän taitava veitsen kanssa!” Urarakan hämmästynyt huudahdus kuului hänen takavasemmaltaan. ”En ole uskoa...”
”Miten niin muka? Miten joku ylipäätään voi olla huono veitsen kanssa?” Bakugō ärjäisi vastaiskuna Urarakan kommenttiin ja kuului pilkkovan vihanneksia entistä nopeampaan tahtiin kuin todistaakseen, miten taitavasti siihen kykenikään. Kirishima jäi kuuntelemaan puolella korvallaan sitä kummaa dialogia, johon sisältyi Urarakan häkellystä ja kepeää huulenheittoa ohikulkevalta Kaminarilta.
”Kaikilla on ihan liikaa energiaa...” Kirishima huokaisi lähinnä itselleen, vaikkei pannutkaan pahakseen, vaikka muut kuulivat. Toisinaan se oli aikamoinen sirkus, kun koko luokka istui viettämässä iltaa samassa paikassa samaan aikaan.
”Joo, pakko kyllä sanoa!” virkkoi Sero silmäten itsekin Bakugōn viipaloimia täydellisiä porkkananpaloja. ”Eräs on kokkailussa ihan luonnonlahjakkuus!”
Seron kommentti kirvoitti Bakugōsta tympääntyneen hymähdyksen ja ehkä pienen häivän ylpeyttäkin. Sitä olikin oikeastaan mukava tiirailla, Kirishima pani merkille.
Olisi silti suvainnut arvata, ettei vallitseva rauha kestäisi liian pitkään.
”Jep, ehtaa vaimomateriaalia!” Kaminari hörähti ja sai Seron repeämään nauruun. Hekotus hiipui lyhyeen, kun Bakugō tarttui savu korvista nousten puiseen leikkuulautaan vakaana aikeenaan paiskata se luokkatovereitaan päin.
”Kuka täällä on vaimomateriaalia, perhanan rotat!?”
Kirishima hylkäsi oman toimeksiantonsa ja kääntyi salamannopeasti ympäri nappaamaan muutaman pilkotun porkkanaviipaleen. "Ohoh, nämähän ovat hyviä!"
Kuten hän oli toivonutkin, Bakugōn huomio keskittyi kokonaan häneen.
”Lakkaa rouskuttamasta niitä etukäteen ennen keittämistä! Tänne ne ja vähän äkkiä, taliaivo!”
”Ei pysty, ihan liian maukkaita!” Kirishima virnisti nyhtäen lisää porkkanaa leikkuulaudalta ja väisti juuri ajoissa Bakugōn käden, joka havitteli vihannespalaa hänen näpeistään.
”Kirishima, älä kehtaa häiritä kokkailuja!” Kaminari huikkasi selkeän huvittuneena, kun Bakugōn räjähdysaltis huomio oli kohdistunut vaihteeksi johonkuhun muuhun.
”Niin, anna kyökkimamsellin hoitaa hommansa rauhassa! Sä olet vain tiellä!” kommentoi Sero.
Kirishima olisi voinut läimäistä käden naamalleen silkasta epätoivosta. Se oli sitten taas menoa.
Ainakin hän oli yrittänyt.”Mä teille kyökkimamsellit näytän...” Bakugō hymähti karmivasti ja rusautti kipunoivia rystysiään kääntyessään kohti Seroa ja Kaminaria, joiden itsesuojeluvaisto ei ilmeisesti ollut varoittanut vähääkään potentiaalisesta vaarasta.
”Ääk, älä mulkoile tuolla lailla, Bakugō!”
”Sekin oli läppä, eikä edes mikään hyvä!”
”Ihan kivasti vain jäitä hattuun? Kirishima,
tee jotain!” Sero jatkoi epätoivoisesti tavoitellen hänen katsettaan Bakugōn olan yli.
”Sori vain, mä syön nyt porkkanaa!” punapää virkkoi vihannespalaa heilauttaen ja nappasi vielä yhden, ennen kuin kääntyi takaisin perunojen pariin.
”Et vittu soikoon hamstraa niitä porkkanoita etukäteen, Torahammas!”