Vihdoin oon täällä kommentoimassa plopetiplop vaan!
Sä oot oikeestaan se, joka on saanut mut tykästymään Draco/Blaiseen alunperin, kun innostuit siitä jostakin. (En vieläkään oo ihan varma, että mistä.) Kuitenkin tätä on tullut luettua jonkunverran ja oli kiva lukea ihan sunkin Draco/Blaisea tälleen lyhessä muodossa pitkästä aikaa. Kohtalon oikut on mulla kanssa listalla, joten niihinkin toivottavasti kommenttia piakoin. Sotasaaliit on kivoja, koska yleensä ne tulee täysin puhtaasti ajatusvirtana ja se on hauskaa. Tässä oli kivan runsaansi kuvailua ja erityisesti alussa olleet kuvailut metsästä olivat aivan loistavia. Se, miten usva kiipeää puita pitkin oli täysin uusi ilmaisu!
Mietin kyllä, miksi Dracolla ja Blaisella oli tapana mennä uimaan. Ei sillä, uiminen on kivaa, mutta jotenkin usvaisesta kuvailusta ja hyvin varhaisesta ajasta tuli mieleen, että vesikin on varmaan ihan hiiskatin kylmää. Pidin kuitenkin siitä, ettei tässä menty konkreettisempiin vesileikkeihin vaan puhuttiin pyöreämmin asioista ja tulkinta jäi lukijan vastuulle.
Se, että Draco mietti Blaisen fiiliksiä oli musta kanssa kiva ja se, ettei hänkään osannut jäsennellä oliko se vain ihailua vai jopa rakastamista. Dracolle sellainen kuitenkin on varmasti jollain tasolla vierasta ja pidin siitä, ettei Draco voinut rakastaa takaisin. Syitä on varmasti monia, mutta tässäkin oli simppelisti tuotu esille se, että se oli väärin. Oliko se väärin, koska Blaise oli mies, siksi että Dracolla tulisi olemaan Pimeyden lordin tehtävä, vai jostain muusta syystä! Tällaisia juttuja on kiva pohtia ja ehkä mä päädyin siihen, että Dracolla on päänsisäinen
kriisi vähän joka asiasta, koska angsti-Draco.♥
Lopetus oli kyllä kanssa just nappiin! Se, vaikka Draco sanoo ettei pystykykene rakastumaan, mutta siitä huolimatta tietää, että sille tuo hetkellinen/väliaikainen suhde on tärkeämpi ja pitkäkestoisempi oli jotenkin kiva twisti. Tykkäsin, siis.
Sitten pikkuisen kritiikkiä. Tiedän, että sulla on aiemminkin ollut ongelmaa noiden "Minulla on kana. Se on vihreä." -lauseiden kanssa, eli lyhyet lauseet, kun ne voisi myös yhdistääkin ja tehdä niistä hivenen soljuvamman. Välillä niitä oli ja sitten välillä taas oli sujuvaa pätkää ilman töksähtelyä. Ehkä se johtuu sodasta, että noita vanhoja virheitä tulee, mutta ei ne maailmanloppu ollut. Mutta hyvä kiinnittää huomiota siihen, että lauseet ei töksähtele, vaikka joskus lyhyet ja toteavat lauseet toimiikin.
Metsässä oli hiljaista, aivan kuin kuolema olisi kulkenut pojan rinnalla. Mutta poika oli yksin. Ja poika tiedosti sen täydellisesti.
Tässä siis esimerkki, mitä tarkoitin, vaikka varmaan tiesitkin ilman esimerkkiä!
Poika oli kuitenkin yksin ja tiedostosti sen täydellisesti tms. , voisi olla sellainen joku soljuisi paremmin. En nyt kovin tarkkaan miettinyt, miten se fiksuiten meni, että älä ota suoraan mun vinkistä vaaria!
Myös poika-sanaa toistellaan aika ahkerasti. Ensimmäisen lause kuitenkin oli sellainen soljuvampi ja sitten nuo kaksi jälkimmäistä ne töksähtelevät, vaikka kyllä niiden pointin tajuaa.
Tämän pidemmittä puheitta kuitenkin kiitos
(Orion mätkähti ku mikäkin urpo...) tästä! Palaillaan taas o/
