Tsurune: Maalitaulu (S, Seiya)

[Grenade]

Nimi: Maalitaulu
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja:S
Fandom: Tsurune
Vastuunvapaus: En omista kyseistä sarjaa, se kuuluu sen laillisille omistajille.
Varoitukset: --
Päähenkilö: Seiya

A/N: Katsoin tässä viime yön aikana Tsurunen, kun en keskenkään osannut jättää, ja pitihän siitä vähän jotain kirjoitella. Mieluusti olisin enemmänkin kuin 14 jaksoa katsonut. ^^ Nimeä en jaksanut keksiä, kun aivot on puuroa. Eikä tämä ole kuin lyhyt tuplaraapale, kun halusin fiilistellä sarjaa, joten suurta tarinankaarta on turha lähteä etsimään, sitä ei ole.


Maalitaulu

Maalitaulu on kauempana koko ajan. Seiya tuijottaa sitä hiljaisena, kunnes asettaa nuolensa valmiiksi. Se tuntuu karhealta kulunutta hanskaa vasten. Sen paino on tuttu, asento tuttu. Jokainen kohta tässä on tuttua, jokainen askel harkittu ja mieli toteuttaa sen hallitusti, vaikka ajatus on vielä muualla.

Hän katsoo Kaiton selkää, vahvaa ja vankkaa, niskaa, joka on jännittynyt jo lataamaan ensimmäisen nuolen. Hän tuntee katseen myös omassa selässään, kahden takanaan seisovan. Varsinkin Minaton, jonka katse saa kipinän kulkemaan selkäpiissä.

Ehkä hän ei tee tätä rakkaudesta lajiin. Ehkä hän ei tee tätä, koska pitäisi, myöskään. Ehkä hän, klubin presidentti, on se, jonka sydän ei jokainen hetki syki tälle urheilunkaltaiselle taiteenlajille. Hän on kuitenkin kaikkea muuta kuin luovuttaja.

Kaito osuu. Ryohei virittää oman nuolensa, hitaasti hitaasti, antaa jousen kiristyä omalla painollaan, omalla ajallaan, kunnes se lopulta lähtee ja osuu.

Seiya huokaisee hiljaa, huomaamattaan ja nostaa oman nuolensa. Käsien asento, jalkojen asento, pään asento, nuolen asento. Kaikki on tarkkaa, kaikki on suunniteltua ja harjoiteltua. Hänen kätensä asettuu vetämään jousta taaksepäin, mieli tyhjenee.

On vain hän, nuoli ja maalitaulu, joka on kauempana koko ajan.

”Ei perässä, ei edessä, vaan rinnalla”, hän on sanonut Minatolle ja haluaa kulkea sitä polkua vielä pitkään.

Maalitaulu on kaukana, mutta hän osuu silti.

[Larjus]

Tsurune(kin) on mulle sellainen sarja, joka on julkaisupäivästään asti hämyillyt mun plan to watch -listalla (kyllä mä vielä joku päivä senkin katson ), mutta siitä huolimatta olin heti et oo Tsurune-fici, pakko lukea Tunnelmaltaan tää sopi hyvin siihen mielikuvaan, mikä mulla on sarjasta (ja muutenkin tosta kyuudousta). Sopivan seesteinen, vähäeleinen ja jotenkin niin keskittynyt (vaikka ajatukset meinaiskin lähteä harhailemaan muualle). Fiilistelytuplikseksi siis erittäin onnistunut ^^

Ehkä hän ei tee tätä rakkaudesta lajiin. Ehkä hän ei tee tätä, koska pitäisi, myöskään. Ehkä hän, klubin presidentti, on se, jonka sydän ei jokainen hetki syki tälle urheilunkaltaisella taiteenlajille. Hän on kuitenkin kaikkea muuta kuin luovuttaja.

Tää oli mun lempikohta. Yleensähän ajattelis että ne koulukerhojen pressat/päät olis ne, joilla on eniten intoa kyseiseen toimintaan, joten tuo pieni epäröivä ajatus, että ehkä niin ei olekaan, oli kiva. Omalla tavallaan "normit" uhmaava ^^ Mutta sitten ei kuitenkaan ainakaan ääneen uhmata sitä oletusta, että rakkautta lajiin ja intoa pitäisi olla niin että muille jakais. Sopii omalta osaltaan myös vähän siihen Japanin yhteiskunnassa olevaan ajatukseen, että ei saa erottua tehdä joukosta vaan pitäytyä omassa roolissaan (että jokainen törröttävä naula hakataan alas). Ei voi repäistä ja jättää kerhoa ja tehdäkin sen sijaan jotain muuta. (Ja eihän sitä tietenkään voi luovuttaa!)
(tuossa muuten pitäis varmaan myös lukea urheilunkaltaiselle taiteenlajille.)

Tuosta ihan lopusta tykkäsin myös erityisen paljon. Maali on kaukana, mutta Seiya osuu silti, eli taitoa hänellä taatusti riittää (vaikkei intohimoa lajia kohtaan olisikaan). Se jos mikä taatusti nostaa kynnystä edes ajatella vaihtavansa lajia johonkin mielenkiintoiseen. Ja siis en mä oikee tiiä, mut tämäkin on sellainen fici, josta tulee tosi kiva fiilis ja niin abstraktit ajatukset, etten osaa sanoittaa niitä pahemmin. Oikein kivaa luettavaa anyway, sen nyt ainakin osaan sanoa, vaikka kaikki muu onkin enemmän tai vähemmän hämyä selittämistä (Ja on se kiva saada taas Finiin lisää uusia fandomeita, ja vielä tällaisia, jotka mua kiinnostaa, vaikkei ne mulle tuttuja oliskaan 😅 Mut kyl mä sen Tsurunenkin vielä joskus katson...)

[Grenade]

Varmaan jo arvasitkin, mutta sanon silti: Katso ihmeessä! Tsurune on mahdottoman ihana ja mä olin ainaki ihan myyty. Plus et täs on vaan sen 14 jaksoa, joten ei tarvii tuhlaa puolta ihmiselämästä katsomiseen (ellei sitten katso koko ajan uudestaan, lol). En usko, että tuun tästä sarjasta saamaan muutakaan irti kuin fiilistelyä, mutta oli kuitenkin kiva kokeilla uutta fandomia ja kerrankin uutta urheilulajia, johan on tuolla koripallossa ja baseballissa tullutkin hilluttua. :DD

Kävin korjailemassa typopahasen, kiitos bongailusta! Ja kiva kuulla, että tää toimi, siitä onkin aikaa, ku oon viimeks kirjottanut raapaletta tai jotain ei-jatkistyyppistä, joten kyllä meinas läppäriä lentää ikkunasta, kun ei sanamäärät ottanu toimiakseen.

Kiitos paljon kommentistasi! <3 ^^