Tuomiokirkon vihreät kupolitIkäraja: K-11
Paritus: Sofia/Vilna
Genre: Romance
Lukijalle: Marjaniemestä ei varmaankaan näe Helsingin keskustaan. En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, joten voi olla hieman, no,
jotain. Halusin nimetä hahmot kaupunkien mukaan.
Spurttiraapale III,
Originaali10 ja
Hetslashfemme.
Toukokuisella nurmella kukkivat idänsinililjamättäät.
Radiossa soittaa Beatles, ja Vilnalla on päässään helvetin naurettava huopahattu.
Martha, my love, don't forget me, laulaa Paul McCartney, kun nikotiinintahrimat sormeni naputtavat tahtia linja-auton ikkunaan, jonka takana vilkkuu loppukevään sateinen Helsinki. Lasiin ropisee pisaroita, kappale vaihtuu, ja minä sekoan rytmissä.
Vilnan hattu on vanha ja kuhmuinen – ja minulla on mustelmia kaulalla, muttei huolta huomisesta.
Kaisaniemessä Vilna hyppää pois kyydistä, odottamatta, nauraen. Katson punattuja huulia ja ranteessa vilkkuvaa tatuointia, kun hän heiluttaa minulle kadulta, vikkelät sormet sytyttävät tupakan. Livahdan ulos juuri ennen kuin ovet sulkeutuvat, ja kuljettaja huutaa vihaisena perääni.
Vilna juoksee syliini, painaa korallinpunaisen suudelman poskeni nukkaan.
”Mennään Marjaniemeen”, hän sanoo, ja me menemme.
Vilna asuu ylimmässä kerroksessa, niin ylhäällä, että kauniina päivänä voi nähdä keskustaan, tuomiokirkon vihreät kupolit.
Parvekkeella kasvaa orvokkeja.
”Pudotetaan alas vesimeloni!” Vilna huudahtaa, enkä ehdi estellä, kun hedelmälihat jo roiskuvat pitkin sisäpihaa. Joku kiroaa, mutta Vilna ei välitä, vaan suutelee minua kuin henkensä kaupalla, rajusti.
Me makaamme alastomina vanhalla räsymatolla. Vilna silittää karvaa jalkojeni välissä, kierittää etusormensa ympärille. Vatsaani kipristää, painan kasvoni tytön vaaleaan kiharapilveen, ja hän imee kaulalleni uuden mustelman.
”Sun hiuksesi tuoksuvat kaukomailta”, kuiskaan. Tunnen Vilnan hymyn ihoani vasten. ”Auringonlaskulta ja mausteilta.”
Huulilla maistuu menettämisen pelko.