Nimi: Kadut puhuu mulle
Kirjoittaja: syrphe
Genre: Draama
Ikäraja: K11 // Vanilje laski ikärajaa.
Varoitukset: Kielenkäyttö, ei mitenkään fiksut elämäntavat.
A/N: Triplaraapale tuli saatettua loppuun – ensimmäinen laatuaan, en ikinä ole kirjoittanut minkäänlaista raapaletta vaikka lyhyitä tekstejä muuten kyllä. Fiktiivisen hahmon vuodatusta elämästä! Ja niin... pilkutus on ihan tarkoituksella näin.
Kadut puhuu mulle
Kadut puhuu mulle, nää loputtomat asfalttiviidakot. Ne sanoo kuinka mun pitäisi kävellä johonkin toiseen suuntaan. Mä olen kai kulkenut täällä liian pitkään, täällä ei ole mulle enää oikeastaan mitään. Jokainen kivi ja kuoppa, se hyytynyt kupla Kirkkokadun kulmalla, pohjista kuluneet niket keskustan bussipysäkin jätkillä, Marian tissit lukion jätkien kännykköiden taustakuvana, tusseilla tiiliseiniin töhrityt kuvat – mä tiedän niistäkin jo kaiken.
Faija sanoi soittavansa Nykistä tänään illalla. Se haluaa tietää mitä mä tahdon tuliaisiksi. Vittuakaan mä mitään halua. En mä ole enää kymmenen jolloin laskin ettei systeri saanut enempää joululahjoja kun mäkään. Systeri aina nauroi mulle ja nyt mäkin ehkä tajuan miksi.
Mä mietin eilen sitä kuinka musta olisi voinut tulla jotain ihan muuta. Mä olisin voinut lähteä Lontooseen, tiedättekö sinne, jonnekin siistiin mestaan, tai vaikka Harvardiin. Mutta mä vittu jäin sitten tänne. Faija väitti että mä en olisi tehnyt mitään minkään eteen kuitenkaan. Se ei halunnut maksaa. Ihan kun sillä rahalla sille olisi ollut merkitystä, herra viettää elämänsä hotelleissa ja soittelee misuille ympäri maailmaa. Sen takia mutsi sen jättikin vaikkei myöntänytkään. Se on aika paska mies jos totta puhutaan. Systerikin tietää sen mutta se ei myönnä sitä, se vauhkoaa siitä kuinka kaikki ymmärtää faijaa vaan väärin. Tietenkin se on mister väärinymmärretty, mikä lie mister universum! Kai se kuksii niitä ämmiä Balilla tai Tokiossa ihan siksi että sitä surettaa elämän vaikeus. Niinhän mäkin juon tätä finlandiaa siksi että se auttaa janoon.
Mun ei kai pitäisi mutta ei sillä ole niin väliä. En mä huomenna enää kai. Mä tarviin nyt vielä kuitenkin ne vikat kännit. Tänään mä voin olla vaikka siellä Nykissä kuten faija jos mä tahdon.
Joku päivä mä vielä olenkin.
Ainakin sitten kun se itse on mullan alla ja mulla on sen rahat. Vittu katselkoon sieltä pilven päältä kuinka sen pojasta tuleekin jotain suurta ja miettiköön sitten itse mitä teki väärin.
