Nimi: Muuttajaiset
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: draama
Ikäraja: S
Paritus: Agi/Ea
Haasteet: Fantasiahaaste, hahmona vampyyri!
Muuttajaiset
840 sanaa
Hän herää tokkuraisena tuntemattoman asunnon lattialta ja huojentuu tajutessaan olevansa täysissä pukeissa. Hän kohottautuu istumaan ja vilkuilee ympärilleen. Oluttölkkejä on siellä ja täällä. Maalaamattomat seinät, yllättävän puhdas lattia sekä sänky suoraan naista vastapäätä. Peitot ovat levällään pitkin sänkyä, eikä kukaan ole nyt pitämässä vuodetta lämpimänä.
Hän nousee ylös ja pyörii pitkin asuntoa löytääkseen kenkänsä, eikä näe muita elonmerkkejä kuin oluttölkit ja muutaman hyvinvoivan kukan keittiössä. Nainen ymmärtää olevansa kerrostalossa, kun näkee ulos keittiön ikkunasta. Alue ei vaikuta erityisen rappeutuneelta. Kaappeihin hän ei katso, eikä avaa jääkaappia. Nainen löytää kenkänsä keittiön pöydän alta, kiskoo ne jalkaansa ja poistuu tästä tuntemattomasta asunnosta.
Hän kävelee portaat alas ja menee ulos auringon alle. Nainen sukii ruskeita, lyhyitä ja kiharia hiuksiaan korvan taakse samalla kun kiiruhtaa vieraan kaupungin kadulta toiselle. Tuntemattomat eivät tunnu väistävän, kävelevät vain päin ja hän joutuu väistämään aina itse.
Pian nainen havahtuu siihen, ettei muista omaa nimeään, eikä edes sitä, miksi on tässä kaupungissa. Jokin hänen mielessään sanoo sinnikkäästi, ettei hän asu täällä. Kaupunki on lähes täysin vieras. Nainen onnistuu kuitenkin löytämään tiensä alueelle, jonka olettaa kuuluvan keskustaan. Talot ovat harmaita betonikuutioita ja vain muutama vanha, kaunis rakennus on säilynyt aivan keskustassa. Ehkä ne ovat turistien houkutukseksi, ehkä eivät. Erilaisia ravintoloita tuntuu olevan lähes joka kulmalla, ja muunlaisia liikkeitä löytyy joka menoon. Nainen ei osaa ihmetellä, miksei näe heijastustaan liikkeiden ikkunoista.
Ea astelee asuntoon ryminän ja Agin saattamana. Vaaleahiuksinen, nuorempi nainen potkii kenkänsä eteisen lattialle. Agi malttaa riisua kenkänsä, toisin kuin hänen tyttöystävänsä.
”Meidän viimeinenkin vieras näköjään lähti. Ei tainnut tietää tulleensa kutsutuksi muuttajaisiin”, Ea toteaa kävellessään keittiöön ja vilkuillessaan ympärilleen.
”No mutta siinä kutsussahan luki vain, että osoite A ja täällä päihteillään niin perkeleesti”, Agi naurahtaa, avaten samalla narun, jolla on aamulla solminut pitkät tummanpunaiset hiuksensa ylös. Agi ravistelee päätään ja antaa hiustensa laskeutua takaisin luonnolliselle paikalleen.
Ea virnistää, työntää kätensä avaamaansa astiankuivauskaappiin ja hapuilee itselleen harmaan teekupin. Agi ottaa kuluneen kattilan esille, laskee hanasta vettä täyttääkseen sen, laskee kattilan hellan levylle ja säätää levyn kutoselle.
Vaaleahiuksinen nainen kastelee tässä välissä kukat, ne ovat päässeet kuivumaan ”ryyppäjäisten” aikana. Sen verran monta ihmistä oli kuitenkin purtava, ja sen jälkeen opastettava eteenpäin heidän valitsemallaan elämänpolulla. Hän pohtii ääneen: ”Pitäisikö sitä silti käydä jossain välissä etsimässä? Musta tuntuu, että se tarvitsee jotain tuttua muistaakseen, kuka on.”
”Ollaanko me sille jotain tuttua? No… joo”, Agi vastaa omaan kysymykseensä, avaa jääkaapin ja ottaa kymmenen litran verikanisterin esille. ”Onko sulla nälkä?” Agi jatkaa kyselyä.
”Ei just nyt”, Ea pudistaa päätään niin, että vaaleat lyhyet hiukset sotkeutuvat toisiinsa. Agi nyökkää vastaukseksi ja etsii astiankuivauskaapista itselleen teekupin, jonka hän kaataa täyteen sian verta. Sen jälkeen kymmenen litran verikanisteri on valmis siirrettäväksi takaisin jääkaappiin.
”On se onni, että on tuttuja teurastamoalalla. Mukava alennus veren hintaan, kun saa tiskin alta ostaa. Eikä tarvitse sortua ihmisvereen”, Agi mutisee itsekseen. Ea hymähtää, hän on monessa asiassa hyvin samaa maata tyttöystävänsä kanssa, ja ääneen ajattelu on juuri niitä asioita, joissa se tulee esiin. Ulkona aurinko porottaa täydellä teholla.
Punatukkainen nainen nauttii rauhassa veren juomisesta ja seuraa sivusilmällä veden kiehumista, vaikka voisi pysäyttää kiehumisen ajatuksen voimalla. Se ei ole niitä taitoja, joita hän on kartuttanut vuosien varrella, Agi osasi vaikuttaa aineen olomuotoihin ajatuksen voimalla heti muuttumisensa jälkeen, ja Agi muuttui viidestoista joulukuuta 2013.
Ea haeskelee teepussia kaapista, jossa on teepussien lisäksi lähinnä muutama nuudelipussi. He eivät syö paljoa, energiantarve laskee muuttumisen myötä useimmilla reilusti. Muuttuneilla, vampyyreilla, ei kuitenkaan ole kovin paljon muuta yhteistä. Jokainen heistäkin on oma itsensä, yksilö. Vaivat ja taidot ovat enimmäkseen omia, Ea ei ole tavannut vielä ketään jolla olisi sama suunnaton ihmisveren himo ovulaation aikaan ja joka osaisi muuttua näkymättömäksi, mutta vaaleatukkainen nainen on kyllä tavannut muutaman, jolla on ollut joko sama vaiva tai taito. Onhan Ealla paljon muitakin ongelmia ja osaamisia, mutta ne eivät ole yhtä mainittavia.
Agi on saanut veren juotua vaaleatukkaisen naisen ajatellessa ja kaataa nyt mustaan kuppiinsa kiehuvaa vettä kattilasta. Pitempi nainen ei vilkaisekaan Eaa, aavistaa jo tyttöystävänsä etsineen hänelle äkkiä toisen teepussin. Jakaminenkin on molemmista ihanaa, mutta usein he eivät tahdo juoda saman makuista teetä.
”Kiitos”, Agi toteaa, täyttää Ean harmaan teekupinkin vedellä vastapalvelukseksi (ja kun toinen sen hänelle kuitenkin ojensi, kuin pyytäen). Ea laskee teepussit kuppeihin, jotka lepäävät nyt tiskialtaan vieressä. Punatukkainen nainen on jo siirtymässä kohti makuuhuonetta hyräillen samalla itsekseen, jättäen teekuppinsa odottamaan.
Nainen kompuroi. Kompuroi ja löytää itsensä lopulta takaisin sen kerrostalon luo, josta poistuikin. Hänen muistinsa on alkanut palailla, nimikin on jo melkein mielessä. Nainen menee sisälle kerrostaloon.
Oikean asunnon ovi avataan hänelle koputtamisen jälkeen. Hilda muistaa nimensä siinä samassa hetkessä, kun hän näkee hämärästi tutut punaisten hiusten kehystämät kasvot ja hoikan, mutta silti feminiinisen ruumiinrakenteen. Tummatukkainen nainen kävelee sisään asuntoon, riisuu samalla kenkänsä eteiseen.
Agi ohjaa Hildan keittiöön hetken esittäytymisten jälkeen. Heillä on vielä paljon keskusteltavaa eilisestä. Ea odottaa jo teekupin kanssa, valmiina selittämään Hildalle kaiken muuttajaisista. Hilda ja Agi istuutuvat pöydän ääreen, Agi Ean viereen ja Hilda heitä vastapäätä. Vaalea nainen selittää selittämästä päästyään muuttajaisia ja niiden tarkoitusta, niitä monia syitä joiden vuoksi ihmiset tahtovat muuttua vampyyreiksi, kaikenlaista yleishyödyllistä Hildan seuraavaa loppuelämää varten.
Hilda jättää kerrostaloasunnon toisen kerran samana päivänä, nyt myös tietäväisempänä ja muistettua kokemusta rikkaampana. Hyvin meni.
