Author: Neiti Syksy
Rating: sallittu
Genre: yleismetalisoppa, ehkä draama siis?
Pairing: aika tuota, hempeästi Sakke/Juha sekä Iina/Jukka
Disclaimer: Kaikki on minun, ihan pienimmästäkin alkaen (vaikkakaan drinkki ei)
Summary: Iinan viehkeät polttarit, joissa esiintyy The Cobras - miehiä, joista yhteen Sakke iskee silmänsä.
A/N: Tämä teksti on varpaidenpäiden kastelua kylmässä vedessä. Kuuluu osana sarjaan, jolle en ole vielä keksinyt nimeä, mutta sarjassa olevista henkilöistä tässä on nyt lähinnä esittelyä Iinasta ja Sakesta, sisaruksista. En oikeastaan tiedä, saako tästä palasta mitään irti, mutta eräs nimeltä-mainitsematon pakotti ja kiristi tämän julkaisemaan (ehkä vähän ylidramatisoitu). Rakastuin itse Sakkeen, vaikka typerä meni pienesti menettämään parhaimman teränsä lopussa.
Lupailin jatko-osaa ja nyt se starttasi!
Kesä vieraissa lakanoissa,
K15, kertoo nyt Sakesta ja Juhasta pidemmin, sekä Iinan ja Jukan häät ja... ties mitä!
Haluan kiittää varsinkin näitä henkilöitä:
Aava,
Natural ja joku, jota en muista (saa hihkaista) sekä suureet kiitokset
Kiirsulle, joka luki tämän kahdesti ja potki ja kiristi. Pusuja, olette ihania.
Tosiaan, nämä etsivät puolestani kivaa punertavaa makeaa drinkkiä tietyssä lasissa ja siinä oli kyllä sellainen työ, kun cosmopolitankin tehdään väärään lasiin!
Toivottavasti tästä saa silti jotain ehkä irti. Apua. Eli olkaat hyvät: slash-originaalini avausosa
ilman slashia:
IINAN POLTTARIT
”Haluan vain vielä sanoa sulle Iina, että oikeesti arvostan sua ihan sikana kun nimitit mut päämorsiusneidoksi”, Sakke soperteli pienessä hiprakassa. Hän nosti pitämäänsä lasia huuliensa tasalle ja joi pillistä lisää omaa drinkkiänsä. Se taisi olla jo ehkä viides lyhyen ajan sisään, mutta Sakke vain rakasti malibu beachia. Miestä ei edes hävettänyt pyytää mukaan aina sateenvarjoa.
”Miksi en pyytäisi rakkainta pikkuveljeäni kaasokseni? Lisäksi tiedän, että osaat ne jutut paremmin kuin minä”, Iina ojentautui vähän lähemmäksi, vaaleat kiharat kutittaen Saken poskea. ”Sitäpaitsi nyt voin ainakin luottaa siihen, ettet anna Jukan astella alttarille verkkareissa”.
Sakke purskahti nauruun ja kippisteli laseja uudestaan siskonsa kanssa. Heillä oli ikäeroa vähän vajaa pari vuotta ja mies ei voinut uskoa, että hänen siskonsa oli menossa naimisiin vain 25-vuotiaana! Elämä vielä edessä, paljon miehiä koettavana...
Ei sillä. Kuulemma oli Saken tehtävä kokeilla kaikki miehet Iinankin edestä. Iina ja Jukka olivat olleet jo vuosia yhdessä, aina lukion toiselta asti. Sakke oli kiintynyt Jukkaankin osana perhettä, vaikka ei voinut näin yleisesti ottaen ymmärtää sitoutumista niin nuorena. Ja mitä nämä häät tekisivät hänestä? Perheen rattopojan?
”Seuraavat tarjoon minä!” Sakke huudahti juomien loputtua ja tarttui siskoansa käsikynkästä. He olivat kuin peilikuvat toisistaan, heistä näki selkeästi sisaruussuhteen. Vaikkakin Sakke oli siskoansa lyhyempi, mistä hän koko aina pientä epävarmuutta. Varsinkin nyt, kun Iina oli päättänyt laittaa omien polttariensa kunniaksi tappavat korkokengät.
”Voi Sakke”, Iina nyyhkäsi odottamatta. ”Teenkö minä virheen?”
Mies ei voinut kuin kohdistaa katseensa sisarensa vähitellen kyyneltäviin silmiin, joissa paistoi se kaikki pelko ja epävarmuus, jota hänen sisarensa ei uskaltanut näyttää selvinpäin. Tietenkin kaikkia pelotti varmasti sitoutua johonkuhun sillä lailla loppuelämäkseen, miksi ei olisi? Varsinkin kun Iina oli niin tosirakkauteen uskova, että ei kestäisi avioeron tuomaa tuskaa. Mutta Saken olisi parempi pitää mölyt omassa mahassaan, että ei vahingossa aiheuttaisi jotain odottamatonta. Hän tiesi, että Jukka rakasti Iinaa yhtä paljon kuin Iina Jukkaa.
”Innu, nyt tuollaiset ajatukset pois. Et tietenkään tee virhettä”, Sakke hellästi siirsi yhden suortuvan korvan taakse. ”Lisäksi minä saan järjestellä kesähäitä ja juhlissa ryypätä teidän laskuun. Älä itke jooko, se pilaa sun meikin kokonaan!”
”Voi Sakari, olet paras veli ikinä”, Inna naurahti ja pyyhki kämmenselällään nopeasti jo valuneet kyyneleet, taputtaen silmänaluset kuiviksi.
”Hei te kaksi lehmää siellä, meillä on menoa nyt!” laivan musiikin yli kuului Iinan parhaan ystävän Sallan huuto ja Sakke irvisti sisäisesti. Salla oli lähtenyt tälle ruotsinlaivalle aikomuksenaan saalistaa avec juhliin – pari vaihtoehtoa oli jo käynyt ilmoilla, mutta brunette oli hylännyt kaikki pelkällä katseella.
Miehen katsoessa nopeaasti ranteensa kelloa, hänkin nousi ylös, samalla hoputtaen siskoansa, joka kyseli koko ajan tästä yllättävästä menosta.
He olivat tilanneet eksoottisen miestanssiryhmän laivalle esiintymään yksityistiloissa, vain Iinalle ja hänen polttariseurueellensa. The Cobras – Sakke irvisti hieman mielessään nimelle edelleen. Hän oli törmännyt pieneen mainoslehtiseen, jossa oli ollut kyllä kuumimpia miehiä ikinä. Mutta kobrat? Oikeasti? Toisaalta ehkä hän saattoi antaa jotain anteeksi, sillä itse tanssiryhmän keikoista vastaavakin oli kuulostanut niin kuumalta.
”Me vietetään nyt sun polttareita oikein kunnolla”, Sakke naurahti ja tuuppasi sisarensa ensin edeltään yksityiskabinettiin, joka oltiin jo sisustettu asianmukaisesti disco-pallolla sekä heitä palveli myös oma baarimestari.
”Eikä... Ei voi olla. Eikä!!” hänen siskonsa lähes hyppelehti paikoillaan ja kääntyi rutistamaan veljeänsä. ”Tästä ei sitten kerrota Jukalle sanaakaan”, hän samalla kuiskasi ja riensi jo istumaan hänelle varattuun penkkiin.
Sakke kävi hakemassa baarimestarilta ensiksi vielä kaksi malibu beachia lisää (taivaallinen drinkki maan päällä), ennen kuin valitsi penkin siskonsa viereltä. Hän ojensi toisen drinkeistään Iinalle ja sitten siemaisi omaansa, siemaillen heidän polttariseuruettaan. Iina oli halunut pienet ja intiimit polttarit, vaikka ne olivatkin sitten hieman venyneet kymmenen ihmisen polttareiksi. Osan nimiä hän ei muistanut (eikä oikeastaan välittänyt, suurin osa oli alkanut yhtäkkiä Iinan ystäviksi sen jälkeen, kun kuulivat kihlauksesta ja tulevista kesähäistä). Salla ja Miina olivat ainoat sellaiset, jotka Sakke oli tuntenut myös yhtä kauan kuin Iina.
Yhtäkkiä vähäisetkin valot kabinetissa sammuivat ja savukone alkoi toimia. Iina hyppi Saken vieressä tuolillaan innoissaan ja Sakke vain hymyili.
Kunnes hänen leukansa lähes tippuivat silkasta järkytyksestä. Hän tiesi tilaamansa tanssiryhmän hyvännäköiseksi mutta totta puhuen mainoskuva ei ollut antanut oikeutta näille lihaksille, joissa silmä lepäsi. The Cobras oli viiden henkilön muodostama tanssiryhmä, jotka suosivat tiukkoja nahkahousuja sekä paidatonta yläkroppaa. He järjestäyttyivät auramuodostelmaa ja vaikka hänen siskonsa vieressään oli innostunein tanssiryhmän kärkihenkilöstä, Sakke ei voinut estää katsettaan valumastaa oikeaan reunaaan, missä reunimpana seisoi kasvot alaspäin ehkä komein mies ikinä. Ainakin vatsalihaksista päätellen.
Eikä Sakke voinut estää hyväksyvää hymyä karkaamasta, kun naamavärkkikin oli oikein yhteensopiva.
* * *
Sakke astui hissistä ulos kannelle, missä olisi määrä tapahtua maihinnousu. Takaisin keväiseen Suomeen. Hän huomasi porukkaporukan ja suuntasi kohti Iinaa, joka istui matkalaukkunsa päällä pidellen päästään kiinni.
”Hei, Innu”, Sakke toivotti ja halasi takaapäin yllätyksenä sisartaan, minkä vuoksi Iina mottasi Sakkea käteen.
”Missä ihmeessä olet ollut? Katosit eilen yöllä ja jätit minut yksin!”, Iina tökki Sakkea ja hänen katseensa kohdentui veljensä kaulaan mitä komisti pari tummempaa jälkeä. ”Odotas, muotoilen kysymykseni uudelleen. Siis kenen
kanssa olet ollut?”
”Nooh, siellä sun täällä”, Sakke aloitti, kunnes virnisti leveästi ja aloitti kertomaan kaiken eilisyöstä. Siitä lähtien, kun tanssiryhmä oli lopettanut ja hän oli mennyt (hyvin tuhdin rohkaisun avulla) Juhan luokse ja asioita oli tapahtunut. Hyvin yksityiskohtaisesti, koska Iina janosi aina yksityiskohtia.
Esitys oli ollut todella hyvä ja Sakke ei voinut olla tyytyväisempi iltaan. Iinan polttarit onnistuivat paremmin kuin vain hyvin ja hän oli erityisesti tykännyt yksityisestä sylitanssista. Ei sillä, saihan Sakkekin myöhemmin sitten yksityisen sylitanssin. Juuri siltä mieheltä, joka oli aluen alkaenkin kiinnittänyt Saken huomion. Yö oli ollut sanalla sanoen mahtava, ainakin sen verran mitä Sakke muisti tarkasti. Hän oli hiipinyt aamun turvin omaan hyttiinsä takaisin,
”Ja missä hän nyt on?” Iina viimein kysyi, hetken hiljaisuuden jälkeen tuupaten vetämänsä matkalaukun Sakelle. Sakke kohautti olkiaan ja nappasi siskonsa kainaloon. Hänellä oli hyvin vahva tunne siitä, että he vielä Juhan kanssa tapaisivat samoissa merkeissä: saalistushan oli vain puolet huvista.
”Ei niin mitään aavistusta.”
