Nimi: Violetti
Kirjoittaja: Ronen
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Hahmot: Lance/Keith
Vastuuvapaus: en tienaa, en omista
Haasteet: Yhtyeen tuotanto II kappaleella Tummenevan taivaan alla (sanat), One True Something 20 #2 (aihe: teknologia), Ficlet300 sanalla 162. Violetti
A/N: Halusin edistää Yhtyeen tuotantoa, ja tämän kappaleen sanat veivät mut siihen aikaan, kun Keith lähti Marmoran terän mukaan. Josko kumppanisielu Lance jäisikin sitten kaipaamaan?
Lance muuttaa hologrammihuoneen maisemaksi Qoanideen kuupölykanjonit. Katto muuttuu silmänkantamattomiin ulottuvaksi violetiksi gradienttikankaaksi, joka on täynnä himmeinä kimaltavia strasseja. Lance istuu kanjonin reunalle, katsoo alaspäin illuusioon ja tuntee käden ja kuupölyn sipaisevan hänen kättään.
”Keith?”
Lancen vieressä istuu läpikuultava pörheätukkainen hahmo, jonka yleensä vakaville kasvoille kohoaa hento hymy. Lance ei saa hymyiltyä takaisin, vaikka haluaisikin.
”Mulla on ikävä sinua, Lance.”
”Niin mullakin sua. Vaikket ookaan siinä.”
Keithin hologrammi kallistaa päätään kysyvästi ja kurottaa sitten koskettamaan Lancen olkapäätä. Se tuntuu niin käsittämättömän, sydäntäsärkevän aidolta. Mutta vaikka kuupöly puhaltaa Lancen niskaan ja hologrammi-Keithin käsi on siinä hieromassa hänen olkapäätään, Keith ei ole oikeasti enää Leijonalinnassa ja kaikki Lancen ympärillä on pelkkää silmänlumetta. Hänen mielikuvituksensa tuotetta.
”Miten niin? Mä olen aina tässä sinulle.
Aina.”
”Sä olet Marmoran terän mukana. Sä et ole tässä aina, senkin törppö.”
Keith nojaa päänsä Lancen olkapäätä vasten ja hivuttaa oikean kätensä hänen vyötärölleen. Lance vaihtaa asentoaan ja Keithin hologrammi värähtää, vain hetken, mutta värähtää kuitenkin.
”Sä et ole aito.”
”Mutta sinun tunteesi ovat, Lance.”
Lance nyyhkäisee ja nyökkää. Keithin hologrammi karkaa hänen vierestä ja lennähtää kanjonin yläpuolelle hänen eteensä. Lancen silmät suurenevat hämmästyksestä, kun hologrammi pyörähtelee tanssien ja jättää jälkeensä violettina hehkuvan vanan. Tanssin jatkuessa Keith itsekin alkaa hehkua violettina ja muuttua valoksi.
”Ei! Keith! Älä mee… älä jätä mua yksin.”
Keith näkyy valon keskeltä enää kaulasta ylöspäin. Hän ojentaa valokätensä kohti Lancea ja nostaa tämän leukaa ylöspäin.
”Älä pelkää, Lance. Mä pysyn sinun luonasi. Ja jos sinulle tulee hätä, mä olen heti paikalla.”
Keithin hologrammi vetäytyy taaksepäin, kerää lopunkin valon taivaan tähdistä itseensä ja räjähtää sitten keskellä Lancen näkökenttää. Lancen silmistä valuu kyyneliä – hän ei tiedä eikä myönnä, johtuuko se kirkkaudesta vai ikävästä – ja kun viimeinenkin kipinä Keithistä on kadonnut, jäljelle jää vain Lance.
Kuupölyä varisee kanjonin reunalta Lancen vierestä alas, ja hän huokaisee jättäen hologrammihuoneeseen täyden hiljaisuuden.
