A/N: Jatkan tätä nyt vaikkette kommannetkaan.
Kun olin päässyt makuusaliin ja mennyt makaamaan sängylleni, etsin tavaroitteni seasta valokuva-albumin ja alan selata sitä. Sivuilla on kuvia äidistä ja isästä sekä minusta pienempänä. Erityisesti yksi kuva, jossa äiti ja isä vilkuttavat ja kuva jossa äitini esittelee ruttusarvistanistaisikkia ja karpalopalleroita, saavat minut miettimään äitiä. Lopulta paiskaan albumin lattialle ja alan itkeä, kuin mikäkin itkupilli, sehän minä olen. Hyppään pois sängyltäni ja päätän lähteä hieman kävelemään.
Menen järvelle ja alan heitellä kiviä järveen, kunnes tunnen että joku saapuu luokseni. Katson taakseni ja huomaan, että siihen on ilmestynyt Draco Malfoy.
“Jaahas, vai täällä sinä olet,” hän sanoo minulle ja hymyilee. Katson häntä hetken ihmeissäni, sillä olen aina luullut, että hän töykeä ja ylimielinen.
“Siis mitä?” kysyn häneltä.
“Noh, meillä oli muodonmuutoksia ja McGarmiwa sanoi sille Grangerille, että hänen pitäisi käydä etsimässä sinut ja tuoda luokseen, kuulemma on asiaa. Mutta minäpä päätin, että minä etsin sinut. Ja taisin löytääkin etsimäni.” Katson häntä ihmettelevästi, kunnes älyän kuinka tyhmältä saatan näyttää sillä hetkellä ja minulle tulee älytön tarve sanoa tai tehdä jotakin.
“Tuletko sinä?” Draco kysyy.
“Joo, tulen minä,” vastaan hänelle.
Lähden sitten hänen seurassaan kohti linnaa, professorin huoneeseen. McGarmiwa istuu pöytänsä ääressä ja näyttää kirjoittavan jotakin.
“Professori, tässä hän on,” Draco sanoo ja professori McGarmiwa siirtää katseensa minuun.
“Kiitos Draco.” hän vastaa.
“Luna, kuulin professori Versolta, että sinulla oli vähän ongelmia yrttitiedon tunnilla ja haluaisinkin vähän keskustella sinun kanssasi. Haluaisitko sinä kertoa jotakin?”
Epäröin hetken: “No en minä tai siis minulla on vieläkin äiti mielessä, mutta en välttämättä haluaisi jutella siitä enempää, jos käy?”
“Toki. Voit varmaankin palata huomenna takaisin tunneille?”
“Tietysti voin,” vastaan hänelle vakuuttavasti.
Seuraavana aamuna menen ennustustunneille, jossa professori Punanurmio jakaa meille Unioraakkelit ja saamme myös ensikerraksi kasan läksyjä. Kun menen lounalle Suureen saliin, vastaani tulee jälleen kerran Draco.
“Hei,” hän sanoo minulle ja tunnen punastuvani. En kai vaan ole ihastunut?
