Otsikko: Kuiskivat männyt
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Paritus: Patrik/Torsti
Oikolukija: -
Tyylilaji: hampaat sulattavaa höttöä
K/H: Hyvää synttäriä liljankukka! <3
Kuiskivat männyt
Männyt kuiskivat toisilleen tuulessa, kun hän istui huovan alla piilossa viileältä tuulelta. Tummat hiukset sojottivat somasti raidallisen huovan reunan alta, kun hän katseli nuotiota. Tuli lämmitti sisintä miellyttävästi toista odotellessa.
Huovan reunaa nostettiin, kun joku liimautui hänen kylkeensä. Hänen hymynsä nousi korviin saakka, kun pehmeät huulet kohtasivat hänen poskensa.
Ilma viileni illan saapuessa, mutta pieni tuli lämmitti vielä riittävästi, kun he istuivat vieretysten raidallisen huovan alla. Mökin kamiinaan ei kumpikaan viitsinyt vielä laittaa tulta, koska se tarkoittaisi todellisuuteen palaamista. Mäntyjen keskellä oli liian helppoa unohtua utopiaan, että he olivat ainoat ihmiset maailmassa.
Kun tuuli vihdoin yltyi ja pakotti heidät sisälle, he sammuttivat nuotion varovasti ja valloittivat pehmoisen sohvannurkan kamiinan edestä. Hän sytytti viimein kamiinan, ja toinen odotti sillä aikaa huovan alla.
He käpertyivät sohvan nurkkaan ja kietoutuivat huopaan, kunnes huulet halusivat toisensa. Kohta ei huovalle ollut enää tarvetta, kun kuumuus täytti pienen mökin ja sen sohvanurkkauksen.
Männyt kuiskivat yhä toisilleen.