Kirjoittaja: Iippa
Ikäraja: K-11
Genre: angst, ehkä hieman draama
Paritus: Eelis/Samuel
Haasteet: Lyrics Wheel 17; sanoina
Instinct - John CashmanA/N: Mie en ikinä jätä mitään viimetinkaan, en varsinkaan mitään haasteita. Biisin lyriikoista ensimmäiset kaksi säettä iskivät jotenkin alkutahdit tälle tekstille, ja se muotoutuikin hyvin pitkälti sen ympärille. Biisi itsessään oli kyllä muutenkin ihana, suosittelen kuuntelemaan :>
Itse pahin vastukseni
Mä nojailen hallin ulkoseinään treenien jälkeen ja katselen, kuinka läheisellä tiellä amisautot ajavat jonkinlaista rallia. Mun aivot pyörittää päässä loopilla Matiaksen sanoja treeneissä, ja mun omaa vastausta niihin.
“Onneks ei olla hinttareita, muuten ei välttämättä nousis kiekko tarpeeks et sais sen Sakun patjojen yli”, Matias heittää virnistäen.
Mä hymyilen väkinäisesti takaisin ja vastaan: “Älä vaan, eihän niillä oo voimaa tehdä mitään.” Auton valot häikäisee mut hetkeksi ennen kuin tuttu punainen Fiat kaartaa mun eteen. Samuel avaa ikkunan ja huikkaa: “Ootko sä tulossa kyytiin vai oisko mun pitänyt odottaa vielä pidempään?”
Hyppään autoon heittäen ensin kamani takapenkille. Samuel nojautuu antamaan mulle pienen suudelman ennen kuin vaihtaa vaihteen ja kartaa kohti tietä. Amisautot ovat kadonneet tieltä ja vähän matkan päässä näkyy poliisiauto. Samuel hymähtää ja hidastaa poliisien kohdalle avaten ikkunan samalla.
“Iltaa, puhaltaa pitäisi”, poliisi sanoo hyväntuulisesti ojentaen alkometriään kohti Samuelia. Tunnen pienen pakokauhun syntyvän sisälläni, kun tajuan poliisin olevan Matiaksen isä. Samuel puhaltaa tottuneesti ja naksahduksen kuuluessa vetäytyy takaisin normaaliin asentoon. Lukua tutkittuaan poliisi kumartuu hieman ja sanoo: “Eipä siinä, nollahan sieltä tuli, joten hyvät illanjatkot herroille—EELIS?” Hymyilen kiusaantuneena ja heilautan kättäni hieman. Samuel toivottaa hämmentyneenä illanjatkot ja alkaa nostaa ikkunaa ylös hymyillen pahoittelevasti. Matiaksen isä heilauttaa yhä hämmentyneenä kättään takaisin ja suuntaa seuraavan jonossa olevan auton luo.
“Mitä vittua toi oli?” Samuel puuskahtaa, kun me ollaan päästy poliiseista tarpeeksi kauas. Mä raavin takaraivoani ja totean: “Se oli Matiaksen isä. Mä toivon, että se ei lavertele pojalleen, kenen kanssa mä oon ollut liikkeellä.”
Samuel vilkaisee minua hieman surullisena ja tajuan, kuinka pahalta lauseeni kuulosti.
“En mä meinannut sitä niin, että en haluaisi olla sun kanssas, päinvastoin. Mä en vain halua lyödä vettä kiukaalle, ja saada treeneissä paskaa niskaan”, yritän selitellä.
Samuel ajaa vaitonaisena mun kämppäni luo ja parkkeeraa tutusti tienvarteen. Mä nousen autosta ja kaivan kamat takapenkiltä.
“Kyllä sä saat edelleen tulla sisälle ja jäädä yöksi, jos sä haluat”, totean vaimeasti, kun Samuel ei tee elettäkään liikkuakseen. Mä nään, kuinka jännittyneet sen niskat on, ja odotan jännittyneenä vastausta. Vihdoin Samuel puhaltaa ulos henkäyksen ja sammuttaa auton.
“Okei, mutta mä en halua kuulla sanaakaan Matiaksesta tai jääkiekosta tänään”, Samuel sanoo hiljaa. Mä nyökkään ja päästän äänen myöntymisen merkiksi. Samuel nousee autosta mun kiertäessä kassini kanssa hänen puolelleen. Vedän Samuelin tiukkaan halaukseen ja pyydän kuiskaten anteeksi.
Samuel nyökkää, ja toteaa, että hän ymmärtää kyllä.
Samuel lyö auton oven kiinni ja vääntää ne vielä lukkoon. Me kävellään vierekkäin kohti mun rapun ovea ja Samuelin käden hipaistessa mun kättä päätän tarttua siitä kiinni. Mä näen pienen hymyn Samuelin suupielessä ja tiedän tehneeni oikein. Samaan aikaan päässäni hakkaa kuitenkin mielikuva Matiaksesta, joka on saanut kuulla minun liikkuvan
hinttarin seurassa.
Mielikuva ei kuitenkaan kestä aivoissani kauaa päästyämme sisään asuntooni, sillä Samuel painaa minut heti juuri sulkeutunutta oveani vasten ja suutelee intohimoisesti. Suudelmien välissä hän kuiskaa korvaani:
“Mä pidän huolen vaikka itse, että sun mielessä ei käy Matias tai jääkiekko tän illan aikana.”
Mä virnistän seuraavaan suudelmaan ja toivon hänen sanojensa olevan totta.
I got the better of me
Becoming my own enemy
Time to practice all my remedies
Oh, oh, oh
Oh, oh, oh
Discovered theres no easy way
I'm not the only one beginning to fade
I'll be the only source to feed my faith
Oh, oh, oh
Oh, oh, oh
Define me for my ways
My happiness is your disgrace
I make friends of the darkest oceans to accommodate the tides
Remind me of my sins
My comfort lies within
I'm healing all these broken choices to carry on with the wind
Carry on
Lift me up to feed my instinct
Lift me up to be
