Nimi: Musiikin viemää
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Petteri/Pietari
Ikäraja: S
Haasteet: Neliottelu
Genre: Draama, slash, romantiikka, slice of life, huumori
Yhteenveto: Pätkiä Petterin ja Pietarin elämästä musiikkiteeman kera.
A/N: Tämä kaksikko on tuttu tekstistä Taivaanrannan kultaa (S), ja halusin kirjoittaa miehistä lisää. Tästä muodostui tämmönen pikkuinen ficlet-kokoelma, ja näillä pätkillä on yhteinen teema, musiikki. Näistä eritoten noita kahta viimeistä ficlettiä oli hauska kirjoittaa, ja niihin olenkin enemmän tyytyväinen. Pahoittelen etukäteen mahdollisista typoista, niitä on jokunen saattanut joukkoon lipsahtaa. Toivottavasti pidätte.
Musiikin viemää
Raskaampi musiikki pauhaa Pietarin korviin kuulokkeista, hän nyökyttelee päätään rytmin tahtiin ja muutaman kerran hän intoutuu jopa laulamaan tutun kappaleen mukana. Vapaapäivä on alkanut hyvin, ja hän tuntee olonsa erittäin hyväksi. Lounaskin on hyvää vauhtia valmistumassa uunissa ja hän voi huoletta istua olohuoneen sohvalla, jalat nostettuina rahille.
Televisio on auki, mutta Pietari ei juurikaan kuule mitään parhaillaan näkyvästä ohjelmasta, sillä hän kuuntelee musiikkia sen verran kovalla. Ohjelma ei kyllä näytä järin mielenkiintoiselta, mutta hän ei viitsi vaihtaa kanavaa. Hän vilkaisee kelloa, toteaa, että hänellä on vielä reilusti aikaa sulkea silmänsä ennen kuin ruoka on valmista. Hän ottaa sohvalla mahdollisimman mukavan asennon ja sulkee sitten silmänsä keskittyen hetkeksi musiikkiin.
Tutut sävelet sanojen kera soljuvat Pietarin korviin, rauhoittavat mieltä niin, että pian edellisen päivän työkiireet ovat vain enää kaukainen muisto.
X X X
Petteri seisoo pienen makuuhuoneensa vaatekaapin peilioven edessä ja miettii kuumeisesti, onko hänen valitsemansa asukokonaisuus tarpeeksi hyvä vai ei. Taustamusiikkina hänellä soi puhelimesta jokin randomilla Spotifyista valittu soittolista, joka on pitänyt sisällään yllättävänkin tarttuvia biisejä ja ne ovat ehkä jossain määrin saattaneet vaikeuttaa hänen vaatteiden valintaprosessiaan. Mutta kuten moni musiikin ystävä tietää, niin hyvät biisit useimmiten vievät mukanaan.
Hänellä on yllään tumman sininen, hihaton paita, jossa on vaaleampi kuviointi rintakehän kohdalla, ja mustat, väljemmin istuvat shortsit. Sängyn päällä lojuu muutama t-paita ja farkut, joita hän on kokeillut aiemmin, mutta ne eivät olleet tuntuneet hyviltä vaihtoehdoilta.
Hän kääntyilee peilin edessä, ja päättää sitten lopulta kysäistä Pietarin mielipidettä vaatekerrasta. Petteri nappaa puhelimensa sängyn päältä ja ottaa itsestään kuvan. Hän liittää sen Whatsapp-viestiin ja kirjoittaa kuvan yhteyteen:
Onko tää sun mielestä ihan OK?Vastausta ei tarvitse kauaa odotella.
Näytät tosi hyvältä. : D Ala vain jo tulla sieltä tänne päin. : DPetteri hymyilee luottaen Pietarin mielipiteeseen. Eihän grillijuhlat nyt vaatineet mitenkään erikoista pukeutumista, mutta Petterin on määrä tavata Pietarin vanhemmat ensimmäistä kertaa, joten hän haluaa antaa hyvän ensivaikutelman myös pukeutumisen puolelta.
Olen ihan just lähdössä, hän vielä viestittää Pietarille ja viimeisen peiliin vilkaisun myötä hän poistuu makuuhuoneesta.
Koko Pietarille vievän automatkan ajan hän fiilistelee soittolistaa, ja samalla miettii, että hänen pitää muistaa vinkata siitä myös Pietarille.
X X X
Pietari on juuri parhaillaan kävelemässä autolleen päättyneen työpäivän jälkeen, kun hänen puhelimensa alkaa soida. Hymy kohoaa hänen huulilleen, kun hän huomaa soittajan olevan Petteri. Hän vastaa puheluun lämpimän tunteen läikähtäessä rinnassaan.
”Moi, mä oon just lähdössä töistä.”
”Tiedän, ja tää olis kyllä voinu odottaa, mutta en malttanu olla soittamatta. Mulla on sulle hyviä uutisia...” Petteri pitää pienen tauon, odottaa ilmeisesti Pietarin reaktiota. Pietari kurtistaa kulmiaan hämmentyneenä, vaikka tietää, ettei toinen voikaan nähdä sitä.
”Niin, ja ne hyvät uutiset on…?”
”Mä onnistuin saamaan ne liput sinne keikalle”, Petteri sanoo ja Pietari voi kuulla tyytyväisyyden ja helpotuksen tämän äänessä.
”Mahtavaa!” Pietari iloitsee kaivellessaan autonsa avaimia taskustaan. ”Kai sä oot vielä lähdössä mukaan?”
”Tietenkin, mikä kysymys toi nyt oli?”
”No, kun sä et niin välitä siitä bändistä… Ja se keikka on kuitenkin ihan toisella paikkakunnalla ja hommasit vielä VIP-liputkin.”
Petteri huokaa linjan toisessa päässä.
”Voi kuule, rakas… Ei noilla asioilla ole väliä – pääasia, että sulle tulee hyvä mieli. Mä tiedän, miten tärkeetä tää sulle on”, Petteri sanoo vakavuuden ja välittämisen huokuessa tämän äänestä.
”Kiitos tuhannesti”, Pietarin ääni värisee hieman tunteiden alkaessa nousta pintaan. Tätä tilaisuutta hän on jo odottanut tovin, ja nyt se on vihdoin toteutumassa. Bändiin liittyy niin paljon muistoja, ja niistä ehdottomasti merkittävin on se, ettei hän ilman sen musiikkia enää todennäköisesti olisi siinä.
”Hei, oot sä vielä siellä?”
”Joo, sori, tunteet vaan alkaa nousta pintaan”, Pietari toteaa pahoittelevaan sävyyn.
”Ei se mitään, se on ihan ymmärrettävää”, Petteri sanoo hiljaa, ymmärtäväisenä. ”Alahan nyt tulla sieltä tänne, niin pääset ajoissa syömään.”
Pietari hymyilee ajatukselle ruuasta, joka odottaa valmiina pöydässä. ”Lähden ihan just. Nähdään kohta.”
”Nähdään.”
X X X
”Oot sä nyt ihan varma, että haluut lähtee sinne?” Petteri kysyy Pietarilta, joka on parhaillaan WC:ssä pesemässä hampaitaan.
”Joo”, kuuluu muminaa oven takaa.
Petteri tallustaa olohuoneeseen ja nappaa sohvan selkämykseltä paidan, pukee sen päälleen ja istahtaa hetkeksi sitten alas. Hetkisen kuluttua Pietari tulee olohuoneeseen hymyillen ja lösähtää rennosti Petterin viereen sohvalle.
”Miksi ihmeessä en muka haluaisi lähteä mukaan?”
”Noh, sä et ole aiemminkaan oikein karaokesta perustanu, niin lähinnä siksi ajattelin, ettet haluaisi lähtee.”
”No, et säkään kyllä siitä hirveemmin perusta. Sut on vaan niin helppo taivutella mukaan – tai ainakin Niklaksen on helppo taivutella sut mukaan milloin mihinkin”, Pietari toteaa virnistäen.
”Joo, ja siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää”, Petteri pudistää päätään, mutta ei voi estää pientä hymynkaretta nousemasta huulilleen.
Pietari naurahtaa. ”Hah, se yksi karaokereissu kyllä muistetaan! Mulla on varmaan edelleen se video tallessa, jossa sä hoilaat Aikuista naista kuin viimeistä päivää.”
Petteri painaa kädet kasvoilleen, kun hämärät muistikuvat kyseisestä illasta palaavat hänen mieleensä. Hän muistaa vannoneensa ennen sitä baarireissua, ettei tulisi laulamaan kyseistä biisiä, mutta kiitos alkoholin ja Niklaksen suostuttelutaitojen hän on päätynyt lopulta biisin laulamaan.
”Voi ei… Miksi kaikkien pitää aina muistuttaa siitä?”
”Hei, ei se nyt niin paha ollu. Sulla oli oikeestaan ihan siedettävä ääni, vaikka olitkin pikkuisen kännissä.”
Petteri katsoo Pietaria skeptisenä. ”Toi ei oikein kuulostanu kovin lohduttavalta. Ja sitä paitsi, ei se laulaminen ollut se noloin juttu.”
”No, ei se juoma-episodikaan nyt maailmaa kaatanut. Baarissa nyt aina välillä sattuu ja tapahtuu”, Pietari toteaa ja iskee silmää. ”Älä huoli, tällä kertaa mä pidän huolen, että sä olet kiltisti.”
”Jos siellä joku tällä kertaa nolaa itsensä, niin se on Niklas tai sitten Meri”, Petteri sanoo painokkaasti.
”Tai mä”, Pietari heittää itsensä vaihtoehdoksi, saa Petterin naurahtamaan.
”Sen kun näkisi...”
Pietari hymyilee sitä tuttua, valloittavaa hymyään eikä Petteri voi vastustaa kiusausta suudella tämän huulia. Pietari kiertää kätensä Petterin niskaan ja vastaa suudelmaan innolla. Heidän huultensa tanssiessa keskenään jossain Petterin mielen perukoilla leijuu ajatus, että ehkä illasta ei sittenkään tulisi täyttä katastrofia.