Ficin nimi: Tunteita ja pusuja
Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S
Genre: Draama, romance, slash
Paritus: Vehka/Olavi
A/N: 25 tekstiä julkaistuna tässä kuussa! Woop, ehkä huomenna ei tarvi
Voi apua, unohdin ihan sanoa, mutta idea tähän lähti
Uhkarohkean luvaton poissaolo -viestistä! Kiitos uhis <3
Tunteita ja pusuja”Olavii...” Vehka yritti, mutta hänen poikaystävänsä oli oikeasti vihainen.
”Vehka et sä voi tolleen vaan skipata koulua!” Olavi huudahti turhautuneesti.
”Etkä sä voi määräillä mua”, Vehka töksäytti.
”Sulla on pian niin paljon poissaoloja, että jäät luokalle!” Olavi huudahti, ärsyyntyneenä siitä ettei toinen tajunnut.
”Toivottavasti...” Vehka mumisi hiljaa, mutta toinen kuuli kuitenkin.
Olavi nosti kätensä vihaisesti ilmaan. ”No jos sä haluat pilata elämäs niin okei!”
Olavi käänsi selkänsä Vehkalle vihaisesti, mutta kääntyi salamana takaisin kuullessaan toisen nyyhkäisevän. Vehka oli polvillaan lattialla, pää painettuna alas, olkapäät itkusta täristen.
”Hei, älä itke rakas, en mä tarkottanut. Oon vaan huolissani”, Olavi sanoi ja kumartui toisen vierelle.
Vehka katsoi poikaystäväänsä itkuisilla silmillä ja lähes syöksyi tämän syliin. Olavin syli oli lämmin ja turvallinen.
”Anna anteeks! Lupaan etten enää skippaa koulua, älä jätä mua”, Vehka mumisi toisen niskaan, lämpimät kyyneleet valuen poskilta toisen paidalle.
Olavi jähmettyi hetkeksi ja käänsi toisen pään itseensä päin.
”Hei, kato mua rakas”, Olavi sanoi, kun toinen vältteli hänen katsettaan.
Vehka käänsi hitaasti katseensa Olavin silmiin ja punastui häpeästä.
”Mä rakastan sua, enkä oo jättämässä sua skippaamisen takia”, Olavi sanoi ja suuteli toisen huulia.
”Mäkin rakastan sua”, Vehka mumisi vasten toisen huulia, posket edelleen punaisina.
”Mä oon vaan huolissani susta”, Olavi kuiskasi ja silitti Vehkan poskea.
”Mä tiiän ja oon pahoillani”, Vehka kuiskasi takaisin.
”Niin mäkin”, Olavi sanoi ja painoi suudelman toisen huulille.
Hetken aikaa he vain istuivat sylikkäin, tekemättä juurikaan mitään. Hiljaisuus oli rauhoittava.
”Miks sä muuten skippasit tänään?” Olavi kysyi hiljaa.
”Mä en jaksanu. En jaksa nykyään enää mitään”, Vehka kuiskasi, kuumat kyyneleet valuen pitkin hänen poskiaan.
”Shh ei oo mitään hätää rakas. Enää kaks viikkoa ja sit ei tarvii enää”, Olavi sanoi rauhoittelevasti ja halasi toista.
Vehka rutisti poikaystäväänsä tiukasti ja suuteli tämän huulia intohimoisesti.
”Mä rakastan sua niin paljon”, Vehka mumisi toisen pehmoisia huulia vasten.
Olavi hymyili onnellisesti. ”Niin mäkin sua.”
