Elämän liekki, K-11, Harry/Draco | 10/? 28.09.2019

[Lunalotta]

Elämän liekki
Ikäraja: K-11
Genre: angst, draama, myöhemmin slash
Paritus: (Harry/Ginny), Harry/Draco
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, minä vain kirjoitan
A/N: Hui! Tervehdys kaikille ihanille siellä, minä täällä taas pitkästä aikaa! En oo julkassut finissä tekstiä ku viimeks heinäkuussa (?!?), joten nyt on ehkä jo aikakin päästä julkaisemaan. Omassa elämässä on ollut taas mielialan vaihteluita, kirjoitusblokki on pauhannut päällä ja vaikka mitä muuta. Oon päättänyt nyt kuitenkin aktivoitua taas kirjoittamisessa (ja saada blokin pois) ja julkaisussa. Kaikki on nyt siis hyvin elämässäni, älkää huoliko Toivottavasti lukijat löytävät (takaisin) luokseni ja kommentoivat, jos tykkäätte Raapalesarjat alkavat sujua minulta nyt hieman paremmin, kun oon lukenut toisten sarjoja. Mutta päästän teidät nyt pidemmittä puheitta itse sarjan pariin! Nyt jännittää!
------------------------------------------------------------

1. (150 sanaa)

Lontoon syrjäisellä, lähes täysin asuttamattomalla alueella sijaitsi velhojen hautausmaa. Se oli taiattomille ihmisille karttaamaton, eivätkä he siis nähneet hautausmaata. He näkivät sen tilalla ainoastaan ikivanhat rauniot, joista ei kaupungin nykyisillä asukkailla ollut muistikuvia, mikä rakennus niiden paikalla oli ennen ollut.

Nyt raunioille saapui noin kahdenkymmenen puolivälissä oleva mies, joka näki kyseisen hautausmaan raunioiden sijaan. Mies raotti hitaasti jo ruosteiseksi käynyttä vanhaa porttia, ja asteli hautausmaalle jo tottunein askelin. Lumiseen maahan jäi hänen kengistään jäljet merkiksi siitä, että joku oli tänään siellä käynyt. Hän olisi siis ensimmäinen, joka tekisi lumeen polun hautojen väliin.

Mies kulki hautakivien välissä tehden polun jälkeensä, etsien yhtä tiettyä kiveä satojen joukosta. Katse kierti kynttilöin varustettuja kiviä yksi kerrallaan, lukien ohimennen satunnaisia tuttuja nimiä muistot pintaan nostattaen.

Pian Harry Potter löysi oikean kiven kohdalle, ja hän seisahtui sen eteen lukemaan vielä selkeänä kimmeltävää kultaista nimikirjoitusta kyynelten alkaessa virrata lähes välittömästi.

Ginevra ”Ginny” Potter.

2. (100 sanaa)

Harry veti taikasauvan tärisevin käsin taskustaan ja kuurasi kiven päälle sataneen lumen pois. Sitten hän taikoi mukanaan tuomansa kynttilän palamaan, ja asetteli sen varovasti hautakivessä olevan luukun sisään tuulelta ja lumelta suojaan. Liekin lämmintä lepatusta katsellessaan hänelle tulivat mieleen muistot menneestä, erityisesti siitä päivästä, kun Ginny oli kuollut. Se muisto oli tarkka ja virheetön ja Harrysta tuntui, ettei hän koskaan pystyisi sitä unohtamaan. Ginnyn kuolemasta oli kulunut vasta kuukausi, ja viiltävä kipu rinnassa ei ottanut hellittääkseen. Jokainen Ginnysta muistuttava asia sai edelleen Harryn silmät vuotamaan, eikä hän ollut kuukauteen nukkunut hyvin. Sen vuoksi hän oli ottanut töistä sairaslomaa, eikä tiennyt milloin pystyisi sinne palaamaankaan.



3. (150 sanaa)

Pahinta Ginnyn kuolinpäivässä oli se, että Harry itse oli todistamassa kyseistä hyvin traagista tapahtumaa. Ginnylla oli ollut hyvin tärkeä huispauksen maailmanmestaruuskisojen loppuottelu, jota Harry oli tietysti lähtenyt mukaan katsomaan. Ginny oli pelannut joukkueessaan, Henkipään Harpyijoissa, etsijää ja oli juuri lähtenyt kiihdyttämään ilmeisesti huomatessaan siepin. Mutta jokin oli mennyt Ginnyn luudassa vikaan, ja Harry tunnisti heti että kyseistä luutaa hämäytettiin. Ginnylla ei yhtäkkiä ollut luutansa hallintaa, ja luuta ryhtyi hallitsemattomasti kieppumaan ja kohoamaan yhä vain ylemmäs kiepunnan nopeutuessa päätä huimaavaksi. Harry ehti nähdä Ginnyn kasvoilla vain hyvin järkyttyneen ilmeen, kun luuta teki äkkinäisen kiepautuksen. Ginnyn ote luudasta herpaantui, ja hän alkoi pudota noin kahdensadan metrin korkeudelta alas.

Kun ihmiset vasta kunnolla ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa, ei mitään ollut enää tehtävissä. Ginny putosi lujaa vauhtia kohti maata, ja lähes silmänräpäykseltä tuntuneen ajan jälkeen yleisö kuohahti järkyttyneenä Ginnyn pudotessa inhottavasti rusahtaen maahan, eikä siitä enää noussut. Kaikista nopeiten Ginnyn luokse oli rientänyt Harry.

4. (100 sanaa)

Harry ei ollut edes tajunnut pitelevänsä yhä kädessään taikasauvaa. Hän oli vaipunut ajatuksiinsa muistelemaan tuota elämänsä surullisinta päivää, ja kyynelet olivat aikoja sitten jäätyneet poskille. Harry tunki yhä hieman tärisevin käsin taikasauvan takaisin taskuunsa, luki vielä kerran Ginnyn nimen hautakivestä, vilkaisi palavaa kynttilää. Sen lämpimänkeltainen liekki lepatteli rauhallisesti, ja sai Harryn entistä surumielisemmäksi. Kynttilässä kyllä eli tuli, mutta hänen vaimonsa ei saanut enää elää.

Harryn käännettyä tuskaisesti selän hautakivelle, kuuli hän jotain. Harry seisahtui sittenkin paikalleen kuuntelemaan, kuulisiko äänen taas. Aivan kuin joku liikkuisi hautausmaalla. Harry ei kyllä ollut kuullut portin narahdusta, mutta ehkä tulija oli vain ilmiintynyt sinne suoraan.

5. (100 sanaa)

Harry pälyili ympärilleen etsien äänen lähdettä, mitään silti näkemättä. Ääntäkään ei kuulunut, lukuun ottamatta tuulen huminaa puissa. Hän päätti kuulleensa omiaan ja lähti kulkemaan hautojen väliä takaisin tulosuuntaansa.

Juuri portille päästyään Harry kuuli kuitenkin taas jotain. Hän kääntyi ympäri ja ehti juuri nähdä vaaleatukkaisen hahmon, ennen kuin tämä kääntyi kannoillaan ja kaikkoontui vaimeasti poksahtaen. Harry tyytyi vain tuijottamaan hetken tyhjää kohtaa ja avasi sitten portin poistuakseen. Joku oli vain sattunut tulemaan hautausmaalle hänen kuulemattaan. Silti jokin kyseisen hahmon olemuksessa häiritsi häntä, eikä Harry saanut päähänsä mikä se jokin oli. Hän päätti olla nyt miettimättä outoa hahmoa ja lähti kohti kotiaan.

[Isfet]

Aah, ihanaa että purat blokkia Potterilla. Raapalesarjat selkeästi ovat jo sujuvampia, toivottavasti jaksat jatkaa tätä niin että saamme juonesta kiinni!

Nostan ensin esiin yhden kohdan, joka kohosi tekstistä ;

Lumiseen maahan jäi hänen kengistään jäljet merkiksi siitä, että joku oli tänään siellä käynyt. Hän olisi siis ensimmäinen, joka tekisi lumeen polun hautojen väliin.

Mies kulki hautakivien välissä tehden polun jälkeensä,

Tuossa oli hieman turhaa toistoa, ei pahasti, mutta panin merkille.

Sitten! Olin kieltämättä yllättynyt, kun haudattu paljastui. Traagista tosiaan kuolla huispausottelussa (pitäisi kehitellä turvataikoja tai jotain). Kukakohan luudan hämäytti? on minulla epäilykseni, muttei niistä sen enempää

Odotan mielenkiinnolla miten mahdollisesti kuvailet muun lähipiirin tunteita, sekä tietysti nidot Dracon tarinaan. ;>

[Dokumentti]

Drarrya! Sinulta Drarrya! En voi tarpeeksi sitä hehkuttaa!<3

Kuten tiedät, tykkäsin tästä aloituksesta ihan hirmuisesti!

Ginnyn kuolema oli jotenkin pysäyttävä, kun tuli kuitenkin yllättäen, eikä esim sairauden kautta.

Saatan aavistella kuka hautausmaalla oli ja miksi. Tai oikeastaan siihen miksi, mulla on kaksi teoriaa, enkä malta odottaa toteutuuko jompikumpi mun teorioista!

Jatkoa toivon äkkiä, hetinyt!<3

[Lunalotta]

Uuu, kohta 150 lukukertaa mikä on notkossa aika hyvin. :3

Isfet: Kiitos, ihanaa että kehitys raapaleiden parissa näkyy :3 ja voi kyllä, tämän minä aion pitää hengissä enkä aio tän kuihtua olemattomiin! Vaikka mulla ei nyt ole vielä uusia raapaleita julkaistavaksi, niin sovitaanko vaikka että niitä tulee tällä viikolla :3
Auts, että tuohon tuli sitä toistoa ;o no mutta pyrin välttämään sitä jatkossa. x3 Uu, saa nähdä osuvatko aavistuksesi oikeaan, vastausta tosin ei tule ihan heti. Voi tätä slowburnia, ihan kaiken suhteen Kiitos kommentista <3
Dokumentti: hahaa, mä niin rakastan tota sun intoasi Drarrya kohtaan, varsinkin kun sitä on hankala mun kirjottaaa... Kiitos että löysit taas mun tekstin pariin, toivottavasti et tuu pettymään Ihanaa oikeasti, että kehittelette jo nyt teorioita - saa nähdä, kuka osuu oikeaan ja kuka ei! Kiitos sinullekin <3

[Lunalotta]

A/N: Tuntuntuuuuun! Lupasinhan, että en anna tän raapalesarjan kuihtua olemattomiin! Ei uusiin osiin mennyt kuin kolme kuukautta... Ja toivotetaanpa tervetulleeksi yksi varmasti monille rakas hahmo (ei kuitenkaan Draco odottakaa kärsivällisesti, sieltä se Dracokin joskus saapuu!)

6. (150 sanaa)

Harry oli olettanut kotona odottavan kaaoksen – monen viikon käytöstä rytistyneet lakanat, likaisten vaatteiden pinot lattioilla, puoliksi syödyt ja jo kuivuneet ruoka-annokset tiskialtaassa. Mutta astuessaan ovesta sisään hän joutui hämmästymään. Keittiö lähes kimalsi puhtauttaan, likaiset vaatteet oli siivottu pois lattialta. Ja hänen sohvapöydällään lojuivat villasukilla peitetyt jalat. Kun Harry älysi kohdistaa katseensa kotiintunkeutujan kasvoihin, huomasi hän ensimmäisenä pisamaiset kasvot ja punaisen tukan.

”Ron”, Harry huokaisi turhautuneisuudesta luvattomasta saapumisesta mutta myös helpotuksesta. Hänen ei tarvinnut enää vajota käytetyiltä jo tuoksahtaviin lakanoihin tai nähdä joka päivä yhä suurenevia vaatekasoja. ”Olet siivonnut.”
”Kappas, ajattelin ettet edes huomaisikaan”, Ron letkautti sillä Weasleymaisella ilkikurisuudellaan. Vaikka Harry oli juuri äsken itkenyt vaimonsa haudalla, hiipi hänen kasvoilleen silti pieni virnistyksen tapainen.
”Tiedät, ettei sinun olisi tarvinnut”, Harry sitten sanoi. Hän riisui matkaviittansa ja asteli Ronin luokse olohuoneeseen istuutuen tämän viereen sohvalle.
”Tiedän. Mutta tiedän senkin, ettet pärjäisi vieläkään yksin. Ja siltä täällä hetki sitten näyttikin.”

Harry huokaisi syvään.

7. (100 sanaa)

Olihan Ron toki oikeassa. Harrylle oli tuottanut suurta tuskaa jo edes sängystä ylös nouseminen. Saatika sitten, että olisi jaksanut siistiytyä tai ylläpitää kodin siisteyttä, josta Ginny – Harryn rinnassa vihlaisi - oli aina ennen huolehtinut.
”Kuules kamu, kyllä miehenkin täytyy osata omat heikkoutensa myöntää”, Ron sanoi taputtaen Harrya veljellisesti olalle. ”Tämä on vaikeaa meille kaikille.”

Ron tiesi Ginnyn kuoleman olevan Harrylle herkkä aihe, eikä Roninkaan silmäkulmat kyyneliltä välttyneet heidän keskustellessaan. Harry oli silti sisimmässään iloinen Ronin saapumisesta. Weasleyjen tuttu ja turvallinen leikkimielisyys oli jotain, mitä Harry ajoittain kaipasi. Ja onneksi hänellä oli Ron, hänen paras ystävänsä ja tukensa näinä vaikeina aikoina.

8. (200 sanaa)

Harry oli illan edetessä hakenut kaapistaan tonttuviinipullon ja avannut sen tottunein liikkein. Lasi toisensa jälkeen hupeni hyvässä seurassa, ja murheet unohtuivat edes hetkeksi.

Yhtäkkiä Harry muisti kummallisen miehen hautausmaalla. Hän kertoi Ronille, kuinka oli yhtäkkiä kuullut jotain ollessaan lähtemässä. Ja kuinka Harry oli ehtinyt nähdä vain tästä vaaleahiuksisen vilauksen ennen kuin mysteerimies kaikkoontui pois.
”Voi kuomaseni”, Ron huokaisi viinin humalluttamalla äänellä, ”kuten naisia, myös miehiä mahtuu maailmaan. Se luultavasti oli vain joku satunnainen hautausmaalla kävijä. Miksi sinä sitä niin ihmettelet?”
”Hän vaikutti jotenkin etäisesti tutulta”, Harry sanoi ja hieroi miettiessään ohimoitaan.
”Anna tämän illan niiden mysteerimiesten olla. Mieti niitä vaikka huomenna”, Ron tokaisi kaataen Harrylle uuden lasillisen punaisena kuohuvaa viiniä. Harry myönsi mielessään Ronin olevan taas oikeassa, ja siemaisi lasistaan uuden kulauksen.
”Milloin se Hermionen laskettu aika muuten olikaan?” Harry kysyi siirtyen hieman iloisempiin aiheisiin.
”Toukokuussa”, Ron vastasi onnellisen hymyn kivutessa miehen kasvoille. Kaiken keskellä Harry onnistui silti olemaan iloinen ystäviensä puolesta. Uusi elämä oli jotain, mitä tähän tilanteeseen tarvittiin.
”Siitä tulikin mieleeni”, Ron sanoi sitten ja hänen katseensa muuttui oitis onnellisen haaveksivasta totiseksi. ”Hermione ja minä olemme sitä mieltä, että sinun pitäisi muuttaa meille asumaan.”

Harry laski hitaasti viinilasinsa sohvapöydälle ja kohdisti humalaisen epätarkan katseensa ystäväänsä. Oliko tämä tosissaan?

[Dokumentti]

Vihdoin olen täällä kommentoimassa, vaikka lukemassa olinkin minuutti julkaisun jälkeen.

Ihana Ron, kun noin huolehtii Harrystä ja vielä siivoaa tämän kotona! Ronkin kuitenkin menettänyt pikkusiskon, mutta jaksaa silti olla ystävän tukena!

Dracoa tässä ei tosiaan vielä ollut, tosin uskon et silti herra mainittiin. Tuo mysteeri mies, josta Harrylla on pakkomielle (taas sillä on pakkomielle Dracosta. Ymmärrän. ) on aivan varmasti Draco. Sisäinen dracotutkani sanoo niin.

Uh, mitähän siitä tulee, jos Harry muuttaa Hermionelle&Ronille. Apua! :'D

Jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa! <3

[Lunalotta]

Dokumentti: Minä niin rakastan näitä sinun kommenttejasi! Saa nähdä, onko mysteerimies Draco - sen lisäksi että mulla kirjoittaminen tökkii, oon näköjään taipuvainen erittäin hitaaseen etenemiseen. Toisaalta eihän näitä raapaleita ole nyt kuin vasta 10, joten ehkä se sallittakoon x) Kultainen trio on taas pian yhdessä, eiköhän yhteiselo saman katon alla suju ihan hyvin. Harry saa tukea ystäviltään ja Ron ja Hermione ilomielin häntä auttavat. Kiitos kommentistasi <3

A/N: Ja minä taas piiitkän hiljaiselon jälkeen tässä tervehdys! Äitini kuoleman jälkeen kirjoittaminen on tökkinyt hyvin paljon, lisäksi muutin 2018 elokuussa omilleni joten itsenäiseen elämään tottumisessa meni aikansa. Oon saanut uusia ystäviä, matkustanut ja välillä voinut henkisesti huonommin. Nyt olen kuitenkin palannut, toivottavasti edes hieman aktiivisempana, ja kaiken lisäksi julkaisemassa yhden läheisen ystäväni suosikkiparitusta. No, ehkä tämä auttaa blokin purkamisessa... Mutta tässä pari raapaletta lisää!
-------------------------------------------

9. (150 sanaa)

”Siis mitä?”
”Olemme Hermionen kanssa sitä mieltä, että voisit muuttaa meille. Ainakin joksikin aikaa. Et selkeästi pärjää yksin kotona ja –”
”En todellakaan tule teille häiriök-”
”Anna minun edes selittää loppuun”, Ron sanoi hieman turhautuen. ”Tulisit meille asumaan edes joksikin aikaa, että saisit levättyä. Eikä sinun tarvitsisi huolehtia kotitöistä – arvaa vaan, kuinka usein olen joutunut toppuuttelemaan Hermionea, että hänkin osaisi rauhoittua. Ja sitten, kun vauva syntyy, olisi sinullakin jotain iloa taas elämässä seuratessasi pikkuisen kasvua.”

Harry mietti Ronin ehdotusta. Oli totta, että kotityöt tuntuivat aina suurelta ponnistukselta. Ja oli myös totta, että Hermionen ja Ronin seura voisi olla mukavaa vaihtelua ankeaan yksinäisyyteen neljän seinän sisällä. Eikä pienen vauvan syntymäkään ollut huono asia ollenkaan.
”No hyvä on”, Harry myöntyi. ”Mutta muutan heti takaisin, jos olen teille vain taakkana.”
Ron jopa naurahti. ”Milloin sinä olet taakka ollut? En usko, että sinulle tulee syytä takaisinmuuttamiselle.”

Asia oli siis päätetty. Harry muuttaisi ystäviensä luokse.

10. (150 sanaa)

Kun Harry saapui Ronin ja Hermionen kotiin, oli nainen jo pihalla vastassa ja riensi oitis halaamaan Harrya tiukasti rutistaen. Ron ja Hermione vilkaisivat toisiaan viestittäen sanattomasti toisilleen jotain, josta Harrylla oli omat aavistuksensa. Todennäköisesti jotakuinkin ”Onneksi sait hänet tänne meille ja toisaalta, ei Harry varmaan olisi voinut parempaa ratkaisua edes tehdä. Ystävien ympäröimänä oli apu lähellä, eikä hänen tarvinnut olla jatkuvasti yksin ajatustensa kanssa.

”Ihanaa että tulet meille asumaan”, Hermione sanoi lempeästi.
”Mutta vain joksikin aikaa”, Harry tarkensi. Hermione vain tuhahti.
”Ei sinulla täältä mikään kiire pois ole”, Hermione sanoi ja kääntyi mennäkseen sisälle.
”No hyvä on. Olen kyllä teille kiitoksen velkaa”, Harry sanoi astuen Hermionen ja Ronin perässä sisälle taloon.
”Höpöhöpö”, Hermione naurahti hyväntuulisena ja huitaisi kädellään hajamielisesti. ”Ystävät on juuri sitä varten, että hädän hetkellä he auttavat toisiaan. Joskus voi tulla se päivä, kun jompikumpi meistä tarvitsee puolestaan sinun apuasi.”

Ja sisimmässään Harry tiesi Hermionen olevan täysin oikeassa.

[Dokumentti]

Luin tän kyllä silloin heti, mutta olin aivan liian väsynyt enää kommentoimaan. Mutta nyt täällä!

Ihanaa, että jatkoit tätä, jeij<3
Harry on kyllä raukka, kun on niin rikki ja sekaisin elämänsä kanssa.. Onneksi sillä on kuitenkin Ron ja Hermione, jotka huolehtii ja auttaa. Ja uskoisin, että myöhemmin tulee joku muukin, joka auttaa eteenpäin elämässä.

Uudelleen, ihanaa että tää sai jatkoa ja toivottavasti tulee pian lisää jatkoa! Odotan Dracon pian näyttäytyvän edes vähän ja pienesti.