Nimi: Taivaanrannan kultaa
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Petteri/Pietari
Ikäraja: S
Genre: Draama, slash, romantiikka, slice of life
Yhteenveto: Hämärtyneestä kesäyöstä on niin hyvä nauttia toisen vierellä.
A/N: Tää teksti syntyi siitä, kun Lunalotta mainitsi yksärissään, että voisin kirjoittaa erotekstin Petteristä ja Pietarista. Noh, tästä ei erotekstiä tullut, mutta Petteristä ja Pietarista oli ihan pakko kirjoittaa. 
Tää on tämmönen romanttinen auringonlasku + mökkiloma -teksti, johon inspiroi myös Waulishin teksti Ilonani (S). Tää teksti on siis kiitoksena omistettu Lunalotalle ja Waulishille. ♥
Taivaanrannan kultaa
Pietari istuu laiturinnokassa, jalat upotettuina kesäisen lämpimään järviveteen ja katse suunnattuna taivaanrannassa laskevaan aurinkoon. Lomaa on takana jo viikko ja Pietari tuntee olonsa erittäin rentoutuneeksi. Aikaisempina vuosina hän on hieman karttanut mökillä oloa eikä ole juurikaan viihtynyt mökillä kovin pitkään, korkeintaan vain muutaman päivän ja palannut sitten takaisin kotikaupunkinsa tuttuun hälinään. Tällä kertaa hän on kuitenkin aikeissa viettää pisimmän mökkiloman sitten lapsuutensa – ajatus kolmesta viikosta pienessä mökissä, metsän ja järven ympäröimänä olemisesta ei tunnukaan enää niin huonolta.
Viikossa hän on hyvin ehtinyt unohtaa töiden tuoman paineen ja kiireen, pystynyt keskittymään vain rentoutumiseen ja siihen, että nyt vaan voi olla, nauttia lämpimistä kesäpäivistä ja -illoista hyvässä seurassa. Petteri on ollut oikeassa siinä, että mökillä olossa on erilaista tunnelmaa – kaikki tuntuu jotenkin niin levolliselta ja samalla eräänlaiselta seikkailulta. Järvessä uiminen yömyöhään, veneily, kalastus ja saaressa piknikillä käynti eivät suinkaan kuuluneet kaupunkiarkeen, mutta tarjoavat näin mökkiarjessa niin seikkailun viehätystä kuin rentouttavaa ajanvietettäkin.
Pietari sulkee silmänsä, hengittää syvään raikasta kesäilmaa – järviveden ihanan makea tuoksu hivelee hajuhermoja ja sen lämpö hellii jalkoja. Luonnon äänet soljuvat hänen korviinsa kuin rauhoittava musiikki.
”Täällähän sä olet.” Matala ääni saa Pietarin säpsähtämään, ja hän avaa silmänsä nähdäkseen Petterin istuutuvan hänen viereensä ja upottavan jalkansa veteen.
”Sä näytät viihtyvän täällä hyvin”, Petteri toteaa ja Pietari voi kuulla tyytyväisyyden tämän äänessä.
”On tässä oma viehätyksensä”, Pietari sanoo hymyillen, ”eikä seurastakaan voi valittaa.”
Petteri naurahtaa ja tönäisee Pietaria leikkisästi. ”Valituksia ei edes otettaisi vastaan.”
Pietari pudistaa päätään edelleen hymyillen ja hipaisee Petterin kättä. Petteri vastaa kosketukseen, ensin varovasti ja vie sitten lopulta kätensä Pietarin käden päälle. Lämpöaalto hulmahtaa läpi Pietarin kehon ja muutama pieni perhonen tuntuu kutittavan vatsanpohjaa.
Hiljaisuus laskeutuu heidän välilleen ja Pietarin katse vaeltaa horisontissa. Laskeva aurinko on maalannut taivaanrannan kullan ja pastellivärien sävyin – näky muistuttaa niitä lukuisia kuvia, joita Pietari on nähnyt matkamuistomyymälöissä myytävissä postikorteissa. Ilta on tosiaan kaunis, rauha huokuu luonnosta eikä huolista ja murheista ole tietoakaan. Hengittäessään syvään sisään ja päästäessään ilman hitaasti ulos Pietari huomaa ajattelevansa, että vastaavanlaisen loman vietto tulevina vuosina ei enää tunnukaan yhtään hullummalta.
”Kiitos, kun suostuit mun seuraksi tänne”, Petteri rikkoo lopulta hiljaisuuden ja puristaa hellästi Pietarin kättä. Pietari hymyilee, nojautuu vasten Petterin kylkeä ja laskee sitten päänsä tämän olalle. Jossain Pietarin mielen perukoilla häilyy ajatus siitä, miten romanttiselta heidän asetelmansa ulkopuolisen silmiin mahtaa näyttää, ja lämmin tunne valtaa hänen kehonsa. Petteri heiluttelee hitaasti jalkojaan veden alla ja saa tyynen pinnan väreilemään – läheinen kaislikko alkaa hieman huojua väreilyn tahdissa ja hetken päästä kaislikon seasta uiskentelee esiin sorsaperhe. Pietari seuraa sorsaperheen menoa, kunnes ne lopulta katoavat näköpiiristä.
Ajantaju katoaa ja he istuvat samassa asennossa vielä senkin jälkeen, kun aurinko on laskenut horisontin taa. Pietari sulkee silmänsä ja huokaisee syvään tyytyväisenä.
Hämärtyneestä kesäyöstä on niin hyvä nauttia toisen vierellä.
