Title: Kyllä bibliomaani toisen tunnistaa
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: K11
Pairing: Severus Kalkaros/Hermione Granger
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Summary: "Aivan, professori, mutta - öm - onko siihen jokin syy, että minä olen täällä?"Oneshot
Haasteisiin:OTS20
FF100 sanalla 080. Miksi?
//
A/N: Jaa niin, kai sitä muutaman sanan tähänkin voisi sanoa. Ensimmäiseksi kiitos jälleen
NeitiSyksy inspiroivista sanoista "vihreä palloliemi" josta tuli sittemmin kuplaliemi. Oot muuttumassa hyvää vauhtia mun toiseksi muusaksi.
Ja sitten toinen asia: nyt juhlin, koska vähän reilun kolmen vuoden aherrus OTS20-haasteen parissa on nyt päättynyt, wohoo! \o/
Kyllä bibliomaani toisen tunnistaaMatalat remmikengät kopisivat vasten kylmää kivilattiaa. Ääni kimmahteli käytävän seinistä voimistuen ja se sai Hermionen rypistämään otsaansa entistä enemmän. Hänestä tuntui, että jokin valtava voima yritti puristaa hänen päänsä kokoon.
Pian hän saapui sairaalasiiven parioville ja luikahti nopeasti niiden välistä sisään. Hänet vastaanottava meteli vihloi päätä niin, että tytön oli nostettava kädet korvilleen. Sairaalasiipi oli tupaten täynnä keskenään sanasotaa käyviä luihuisia ja korpinkynsiä. Aina silloin tällöin vihreiden ja sinisten huispauskaapujen seasta saattoi nähdä vilauksen matami Pomfreyn valkoisesta työkaavusta sekä Filius Lipetitin pikkuisen mustan hahmon, joka huitoi käsillään vaatien huomiota. Vaikutti siltä, että kaksi tupaa olivat erimielisiä siitä, mitä juuri päättyneessä huispausottelussa oli oikein tapahtunut.
"En taida pystyä tähän", Hermione voihkaisi ja kääntyi jo lähteäkseen.
"Neiti Granger?" Luihuisten tuvanjohtaja seisoi vain metrin päässä hänestä nojaten sairaalasiiven seinään. Mies oli ilmeisesti päätynyt seuraamaan tupien välistä väittelyä etäämmältä.
"Professori Kalkaros", Hermione yritti hymyillä kohteliaasti valtavan päänsärkynsä seasta, mutta onnistui vain irvistämään.
"Et näytä hyvältä", professori oli kohottanut epäilevän kulmakarvansa.
Sepä mukava kuulla, Hermione tuhahti mielessään, mutta päätyi kuitenkin vastaamaan säädyllisemmin.
"Vain pieni päänsärky", tyttö vastasi vähätellen, mutta oli vähällä parkaista kivusta päässään, kun joku kaatoi tuolin takana käytävän väittelyn tohinassa.
"Pieni?" Kalkaros kysyi lähes huvittuneena astuessaan lähemmäksi. "Kävele", mies käski, kun tyttö hänen edellään tukki ovisuun. Hermione värähti yllättävästä äänensävyn muutoksesta ja lähti kävelemään pitkin käytävää. Hän kuuli professorin askeleet takanaan ja kun he tulivat käytävien risteykseen, Hermione jatkoi vaistomaisesti siihen suuntaan, mikä vei kohti rohkelikkotornia.
"Ei sinne", mies sanoi kylmästi ja kääntyi vastakkaiseen suuntaan jatkaen pian alas johtavaan portaikkoon. Hermione oli ymmällään, mutta seurasi miestä, tietämättä mitä muutakaan voisi tehdä. Kiertotiet ja oudot käytävät tuntuivat pitkiltä ja hiljaisuus oli painostava. Lopulta he kuitenkin saapuivat sille tyrmien käytävälle, joka johti taikajuomien luokan ovelle. Kalkaros avasi luokkahuoneen oven ja odotti, kunnes Hermione oli epäröivin askelin astunut sisälle.
"Odota siinä", mies sanoi suljettuaan oven heidän perässään ja katosi sitten luokan etuosassa olevan kuvakudoksen taakse. Hermione katseli tuttua luokkaa hämillään ja kiskoi venekaula-aukkoista neuletakkiaan tiukemmin ylleen. Kun professoria ei hetkeen kuulunut, hän istahti lähimmän pulpetin ääreen.
Kun Kalkaros vihdoin ilmestyi jälleen kuvakudoksen takaa luokkaan, hänellä oli mukanaan tyhjä kristallikarahvi. Hermione seurasi sanaakaan sanomatta, kun mies laski esineen pöydälleen selkeästi tuohtuneen näköisenä. Sitten professori leijutti hyllyn päältä pöydälle keskikokoisen valurautapadan, sekä sekalaisia aineksia. Hermione yritti pohtia mitä oikein oli tekeillä, muttei ymmärtänyt tilannetta lainkaan eikä jylläävä päänsärky ainakaan auttanut asiaa.
Tovin seurattuaan Hermione päätti nousta ylös ja lähestyä professoria, vaikka tiesi vallan hyvin, ettei professori pitänyt siitä, että hänet keskeytettiin.
"Anteeksi, professori, mutta mitä te oikein teette?" Tyttö kysyi päästyään niin lähelle, ettei hänen tarvinnut korottaa ääntään tullakseen kuulluksi. Kalkaros nosti pistävän katseensa padasta.
"Vihreää kuplalientä", mies vastasi lyhyesti ja käänsi sitten huomionsa takaisin pataansa. Hermione asteli vielä lähemmäksi, jotta näkisi paremmin, miltä juuri aloitettu liemi näytti. Hetken hän seurasi suurella mielenkiinnolla professorinsa työskentelyä, muttei sitten malttanut olla kysymättä jälleen.
"Aivan, professori, mutta - öm - onko siihen jokin syy, että minä olen täällä?" Hermionesta hänen omat sanansa kuulostivat typeriltä, mutta ei hän osannut paremminkaan kysymystään muotoilla.
"Vihreä kuplaliemi lievittää tensiopäänsärkyä", Kalkaros sanoi turhautuneisuutta äänessään tällä kertaa keskeyttämättä työskentelyään. Hermione hämmentyi. Tekikö professori Kalkaros liemen vain häntä varten? Ajatus sai tytön tuntemaan olonsa epämukavaksi. Hän peruutti muutaman askeleen taaemmaksi ja jäi nojaamaan etummaiseen pulpettiin.
Kokonaiseen viiteentoista minuuttiin he eivät vaihtaneet sanaakaan. Hermione seurasi tarkasti miehen liikkeitä ja venytteli lähes huomaamattomin liikkein niskaansa. Lopulta Kalkaros kaatoi puolet hennosti kuplivasta liemestä tuomaansa karahviin ja puolet luokan kaapeista hakemaansa liemipulloon.
"Puoli lasillista riittänee ennen säryn alkua, tänään suosittelen kokonaista", Kalkaros sanoi ojentaessaan liemipullon kohti oppilastaan. Hermione katsoi ensin hetken pulloa ja sitten miestä sen takana. Hän otti haparoivan askeleen kohti miestä ja tarttui pulloon.
"Kiitos, professori", Hermione sanoi ja onnistui nyt hymyssään hieman paremmin kuin aiemmin. Kalkaros nyökkäsi ja ohjasi sitten oppilaan ulos luokastaan. Avatessaan ovea Hermionelle professori puhui vielä.
"Se saattaa aiheuttaa lievää pahoinvointia ja kevyttä kuplintaa - ", Hermione tunsi yhtäkkiä viileät sormet paljaalla hartiallaan ja oli pudottaa pullon, " - lihaksissa", Kalkaros lopetti lauseensa Hermionen nostettua villiintyneen katseensa professorin sormista tämän mustiin silmiin. Miehen kasvoilla oli pahanenteinen hymy. "Muista vaihtaa useammin asentoa lukiessasi, neiti Granger", käsi tytön hartialla teki pienen hierovan eleen ja vetäytyi sitten.
"Kyllä, professori", Hermione vastasi ja vei katseensa tiukasti eteensä. Hän puristi liemipullon kaulaa niin lujasti, että pelkäsi rikkovansa sen. "Kiitos vielä, professori", hän mutisi ja kiiruhti sitten käytävään.
Kalkaros odotti tytön katoavan näkyvistä ja sulki sitten oven. Hän asteli työpöytänsä ääreen ja pyöräytti hitaasti hartioitaan.
"Ilo oli kokonaan minun puolellani", mies myhäili ja kaatoi karahvista itselleen lasillisen vihreää kuplalientä.
