Nimi: Ihmeneloset 3
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Marvel
Ikäraja: S
Paritus: herra Fantastinen/Näkymätön nainen
Genre: toimintaseikkailu
Yhteenveto: Miten Möykyn veljentyttärestä tuli Ihmenelosten Laseria
Disclaimer: En omista Marvelia. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää
Varoitukset: Kivulias voimien saanti ja tohtori Doom.
Ihmeneloset 3
Rahtialus liikkui kohti New Yorkia täydessä lastissa. Äkkiä valot alkoivat räpsyä kuin juuri ennen sähkökatkosta
- Hei, mitä tämä on, perämies huudahti, kun tutkan näyttöruutu simahti.
- Käyn tarkistamassa, kapteeni sanoi ja lähti kohti konehuonetta. Konehuoneessa kuului outoja räsähdyksiä ja näkyi outoja välähdyksiä. Kapteeni käveli kohti ääntä ja katsoi nurkan taakse. Konehuoneen käytävää käveli itse tohtori Doom. Kapteeni yritti perääntyä, mutta törmäsi seinään. Samassa häntä kohti syöksyi sähköpurkaus. Doom seisoi kapteenin vieressä ja lähti kävelemään kohti lastiruumaa. Äkkiä Doom äkkäsi lehtileikkeen, jossa oli Ihmeneloset.
- Kosto Ihmenelosille, Doom mutisi ja murskasi mikropiirin.
Samaan aikaan San Fran Siscossa oli meneillään sukukokous. Jenny, 14-vuotias tyttö, seisoskeli nojaillen seinään.
- Kunpa tapahtuisi jotain jännää, Jenny ajatteli itsekseen.
Äkkiä kuului rämähdys ja Jenny ryntäsi saliin. Jenny työntyi ihmisjoukon läpi ja jäi tuijottamaan ihmeissään. Lattialle oli rämähtänyt Ihmenelosten Möykky. Jenny ryntäsi takaisin käytävään ja rupesi kaivelemaan olkalaukkuaan.
- Astmapiippu, astmapiippu, missä se on, Jenny ähki.
Lopulta hän löysi astmapiipun ja imaisi pari kertaa. Seuraavaksi hän etsi sinisen ja Ihmeneloskuviollisen kameran.
- Okei. Kunhan saan Möykyn tänne niin saan ehkä nimikirjoituksen ja vielä valokuvan, Jenny mietti.
Möykky oli tulossa käytävään päin.
- Hei! Oletko kunnossa? Möykky kysyi.
- Olen ja voinko ottaa valokuvan, Jenny kysyi ujosti.
Möykky oli hieman ihmeissään, mutta sanoi, että se kyllä sopi. Jennyn valokuvien ottoon meni koko rulla.
- Hitsi, filmi loppui, Jenny sanoi.
Seuraavan päivänä Jenny meni innoissaan luokkakavereittensa luo.
- Arvatkaas keneen mä törmäsin sukukokouksessa, Jenny sanoi.
- Elvis Presley, Sara sanoi ylimielisesti.
- Ei, kun Möykky, Jenny sanoi silmät tuikkien.
Osa töllötti Jennyä ja Jenny kuuli, kun Sara kuiskasi ääneen:
- Astma taisi tehdä tepposet.
Kotiin tultuaan Jenny heitti repun huoneensa oven viereen ja otti muutaman Super-lehden. Hän teki lempijuomansa ja istui keittiön pöydän viereen lukemaan. Juotuaan hän meni huoneeseensa ja rämähti sängylleen katsoen kattoon. Hänen huoneensa seinät olivat täynnä Ihmenelosjulisteita ja oheistuotteita. Möykky oli yleisin julisteissa. Katossa oli vain yksi juliste ja sekin oli iso. Siinä oli Möykky ja yläpuolella luki:
- Olet Ihmenelonen.
Silloin Jennyn äiti tuli sisään.
- Hei, kulta. Sinulle tuli kirje, Jennyn äiti sanoi.
Jenny otti äitinsä ojentaman kirjeen ja avasi sen. Luettuaan hän hyppäsi ilmaan huutaen:
- Tuli ja leimaus!
Kirjeessä luki, että hän oli voittanut Ihmeneloset kisan, jonka pääpalkintona oli ollut kahden viikon matka New Yorkiin. Parin päivän päästä hän oli päätynyt New Yorkin lentokentälle. Hän näki vilauksen oranssia, punaista ja keltaista.
Kohta hän huomasi että ne olivat Möykky ja Liekki.
- Hei, fani tulossa, Liekki sanoi ja ilmaantui Jennyn luokse todella nopeasti ja samoin muutkin jengistä.
Liekki rupesi heti näyttämään temppujaan. Hän teki käsissään tulipalloja ja lopulta rupesi tekemään sytkäritemppuaan.
- Hyvin menee, tulipallo, Jenny sanoi ja työnsi hänelle urheilukassillisen sarjakuvia. Liekki näytti hölmistyneeltä.
Sitten hän vilkaisi Möykkyä, joka otti Jennyn matkalaukut. Liekki otti kassista yhden lehden ja katsoi sen kantta. Kannessa oli kuva viimeisimmästä kampailusta Doomia vastaan.
Liekki laittoi lehden takaisin kassiin, kun Jenny käveli hänen ohitseen.
Kyyti oli upea. Auto ei kylläkään ollut limusiini vaan Ihmenelosten superauto.
Ihmenelosten tukikohta oli mahtava. Möykky johdatti Jennyn huoneeseensa. Jennyn huone oli täynnä Ihmenelos-kamaa ja moni ruutuinen taulu TV viritettynä Ihmenelos-kanavalle.
- Makeempaa kämppää en ole ikinä nähnyt, Jenny huokasi.
Ensimmäinen viikko oli shoppailua ja leffassa käyntiä. He kävivät katsomassa Mehiläismiehen ja Kanavakyttä 2.
Mehiläismies kertoi sankarin tarinan radioaktiivisen mehiläisen pistosta asti ja Kanavakyttä oli jokirosvojen takaa-ajoa.
Liekki vilkuili Möykkyä silmäkulmastaan ja ajatteli:
- Mä olen tämän jengin naistenmies.
Shoppailu ei auttanut Liekin kateellisuutta. Vaikka Liekki joutui kantamaan kasseittain sarjakuvia, vaatteita ja figuureja, häntä kismitti, että Möykky auttoi Jennyä löytämään parhaat Ihmeneloset faniliikkeet. Möykyllä oli myös oma huolensa. Jennyn syntymäpäivät olisi pian ja hän ei ollut nähnyt Jennyn katselevan mitään kallista paitsi X-men myymälän ikkunassa olevia kyklooppilaseja.
Ostarilta päästyään Jenny raahasi kassit huoneeseensa ja aikoi ottaa yhden sarjakuvista, mutta ei löytänyt sitä mistään.
- Jätinköhän mä sen labraan, Jenny mietti ja kiipesi portaita pitkin laboratorioon. Herra Fantastinen oli tekemässä koetta, jossa hän jälleen saada itsensä tavalliseksi ihmiseksi. Jenny huomasi moottori ja kurkisti sisälle. Samassa oranssi säde osui Jennyn silmiin ja hän kaatui tajuttomana lattialle.
Samaan aikaan Möykky yritti miettiä, mitähän ostaisi Jennylle. Hän ei huomannut että joku teleporttautui hänen taakseen. Äkkiä hän tunsi niskassaan rajun sähköpurkauksen, joka sai hänet kaatumaan tajuttomana lattialle.
- Syötti valmiina, Doom sanoi ja teleporttasi itsensä ja Möykyn tyhjään huoneeseen.
Sillä välin herra fantastinen yrtti saada Jennyn virkoamaan, kun Näkymätön nainen ja Liekki tulivat laboratorioon.
- Äkkiä nyt tää paikka on tulessa, Liekki sanoi polvistuessaan Jennyn viereen.
- Missä Ben on? herra Fantastinen kysyi.
Ennen kuin Näkymätön nainen ennätti vastata, kaukaa kuului avunhuutoja. Herra Fantastinen ryntäsi äänen suuntaan ja löysi lopulta oikean huoneen. Möykky roikkui pää alaspäin katosta ranteet ja nilkat sidottuina.
- Älä tule lähemmäs, tämä on ansa, Möykky yritti huutaa, mutta herra Fantastinen putosi jo ohueksi palaneen lattian läpi.
Viime hetkellä herra Fantastinen tarrasi kiinni kaiteesta ja sai hivutettua itsensä parvelle. Silloin Doom hyökkäsi hänen kimppuunsa ja työnsi hänen naamalleen kloroformilla kastetun nenäliinan. Herra Fantastinen kaatui tajuttomana lattialle.
Samaan aikaan Jenny nousi laboratoriossa pidelleen päätään.
- Oletko kunnossa? Ja sori siitä sarjiksesta, Liekki sanoi.
Jenny katsoi ärsyyntyneenä Liekkiä ja äkkiä hänen silmistään purkautui lasersäde.
- Miten sä ton teit? Liekki kysyi ällistyneenä.
Jenny ei ehtinyt vastata, kun hän kuuli kaukaa avunhuutoja.
Jenny ryntäsi kohti laboratorion ovea, kun Liekki tarttui hänen käsivarteensa.
- Mitä sä luulet tekeväs? Leikki kysyi.
- Menkää etsimään Fantastista. Jos mä en ole palannu Möykyn kanssa 5:ssä minuutissa niin yrittäkää löytää se, Jenny sanoi.
- Kuule, Laseria, mä en jätä sua, Liekki yritti, mutta Jenny katsoi häntä tuimasti.
- Älä sä katso mua noin tuimasti, Liekki sanoi ja ryntäsi Näkymättömän naisen perään.
Jenny seisoi liekkien keskellä ja yritti muistaa kaikki sarjakuvansa läpi pikakelauksella. Sitten hän muisti, että tulimiehen paluussa oli tapahtunut juuri niin kuin hän näki.
Jenny hyppi esteiden yli ja pääsi lopulta oikealle ovelle. Jenny rysähti oven läpi olkapää edellä.
- Älä väitä, et Tarantula hyökkäsi, Jenny sanoi huomattuaan Möykyn.
- No ei, kun Doom, Möykky sanoi.
Jenny huomasi lattian hajonneen. Hän tarrasi ketjuun ja heilautti itsensä toiselle ketjulle. Sitten hän rupesi avaamaan köysiä.
- Älä liiku, Jenny sanoi katkaistessaan Möykyn ranteita pitävät köydet. Jenny katkaisi myös nilkkoja pitävät köydet.
Jennyn katse haroi huonetta ja sitten hän keksi.
- Ikkuna, siitä me päästään ulos, Jenny hoksasi.
Liekki oli arvannut mitä Jenny aikoisi tehdä sillä Jennyn ja Möykyn hypätessä ulos ikkunasta Liekki nappasi molemmat koppiin.
- Moikka, muru! Oliks ikävä, Liekki sanoi.
- Yäk, sun henki haisee. Ooks sä syöny valkosipulia vai? Jenny kysyi pitäen etäisyyttä Liekin kasvoihin.
He lensivät kohti Doomin tukikohtaa. Päästyään sisälle jengi yritti etsiä Doomin laboratorion.
Jenny veti taas sarjakuvansa pikakelauksella ja päätyi lopulta Arizonan tähteen. Seikkailu oli yksi Jennyn suosikeista. Jenny nojasi kädellä seinään ja mietti. Samassa hän huomasi vastapäisen seinän avautuneen. Nelikko kurkki kulman takaa. Herra Fantastinen oli suljettu paineilmakammioon, josta johti putki ilmastointiin.
- Vähän niin kuin kirstallikukan arvoitus paitsi, et siinä oli laserleikkuri eikä paineilmakammio, Jenny sanoi.
Pienen hetken kuluttua Doom ilmestyi laboratorioon. Jenny hiljensi muun porukan ja yritti kuulla, mitä Doom sanoi.
- Tämä laite on ohjelmoitu imemään ilma kammiosta, kun kytken virran, Doom sanoi.
Jenny ojensi kätensä taakse ja tunsi jotain pehmoista. Se oli Ihmeneloset puku. Jenny vaihtoi nopeasti vaatteita.
- Näkymätön ja Liekki, hämätkää te Doomia. Möykky, suojaa mua, Jenny sanoi.
Näkymätön nainen ja Liekki hyökkäsivät Doomin kimppuun samaan aikaan, kun Jennyä suojaava Möykky yritti näyttää siltä, että yrittää vapauttaa herra Fantastisen. Doom huomasi yrityksen ja lähetti Möykkyä kohti valtavan sähköpurkauksen. Jenny huomasi tilanteen, painoi kaksi sormea ohimolle ja laukaisi lasersäteen päin Doomia. Doom lensi päin tietokonepöytää.
Jenny kääntyi takaisin kammioon päin ja leikkasi laserkatseella aukon lasiin.
Kun Jenny ja Möykky kääntyivät katsomaan, he huomasivat, että Liekki oli pulassa.
- Luulitteko minun tyytyvän vain paineilmakammioon? Doom sanoi ja osoitti Liekkiä, joka yritti turhaan sulattaa pantapommia.
- On pakko antautua. Doomilla on pannan avain, Liekki ähki pommin puristaessa hänen kaulaansa.
- Milloin viimeksi Liekki on alistunut kohtaloonsa? Jenny kysyi ja lennätti Doomin lasersäteellä seinään.
Jenny veti Liekin lähelleen ja katkaisi laserkatseella pantapommin ja heitti ulos labran ikkunasta. Vähän myöhemmin Doomia oltiin viemässä poliisiautoon. Ihmenelosia piiritti lauma reporttereja.
- Kukaan luokassa ei takuulla usko, kun kerron, että pelastin New Yorkin Ihmenelosten kanssa, Jenny mietti.
Kahden viikon jälkeen Jenny seisoi lentokentällä.
- Sä oot kova tyttö, Liekki sanoi ja he iskivät nyrkkinsä yhteen. Jenny kätteli herra Fantastisen ja Näkymättömän naisen. Möykky ojensi Jennylle paketin ja Jenny avasi sen. Paketissa oli Ihmeneloset puku, kyklooppi lasit ja hätäsignaalimerkki.
- Ole hyvä. Olet nyt virallisesti Ihmenelonen, Möykky sanoi.
Jenny halasi Möykkyä.
Pari päivää myöhemmin Jenny istui kotonaan aamiaispöydässä uusin superlehti auki urheilupalstan kohdalla, kun hänen äitinsä tuli keittiöön.
- Arvaas keneltä tuli kortti Itä-Euroopasta? äiti kysyi.
- No, keneltä, Jenny kysyi.
- Benjamin-sedältä, äiti sanoi.
Jenny nappasi kortin ja jäi tuijottamaan lähettäjää. Möykky oli hänen setänsä. Tekstissä luki:
- Hei Jenny. En ehtinyt kertoa tätä ennen kuin nyt. Olen setäsi. Voit kyllä kutsua minua yhä Möykyksi. Ja muista. Kerran Ihmenelonen aina Ihmenelonen.
Jenny käänsi kortin jossa oli Möykyn kuva ja hymyili onnellisena.
