In a Heartbeat: Sykkii vain sinulle · S · fluffy, slash (Sherwin/Jonathan), 7 x raapale

[Parris]

S · In a Heartbeat: Sherwin/Jonathan
Animaatioiden taikamaailma
Ficlet300: 93. Keskikesä · 174. Hedelmä · 180. Vesi · 246. Ääni · 131. Silmänräpäys · 184. Näkö · 29. Julkinen

*klik*

· 1 ·

Taivaalla leijailee pulleita pehmoisia pilviä, kun Sherwin makoilee pää Jonathanin sylissä puun alla ja nauttii rauhallisesta keskikesän päivästä. Jonathan lukee Hemingwayta ja pyörittelee samalla hajamielisesti vasemman käden sormiaan Sherwinin tuuheissa punaisissa hiuksissa. Jonathanin hellä kosketus tuntuu niin ihanalta, että Sherwin haluaisi mielellään vaikka pysäyttää maailman siihen hetkeen – Vanhus ja meri, poppelin varjoisa suoja ja vain he kaksi.

Lopulta Jonathan laskee kirjan käsistään ja auttaa Sherwinin ylös istumaan viereensä. Sherwin nojaa päänsä Jonathanin kaulaa vasten, ja Jonathan painaa huulensa hänen ohimolleen. Sherwin värähtää. Vaikka he ovat olleet yhdessä jo joitakin viikkoja, silti tuollaiset pienet eleet saavat yhä hänen kasvonsa helottamaan punaisina.

[Crys]

Apuaaaaa jee In a Heartbeat!!!! Oisko sulosin lyhytanimaatio ikinä!! Mahtavaa että kirjotit ficin tästä! Onko muuten niiden hahmojen nimet oikeesti noi vai käytitkö taiteilijanvapautta? Ihana nimi tällä, sopii fandomiin (jos nyt yksittäistä lyhytelokuvaa voi sanoa fandomiksi).

Anyway itse ficciin. Pidin heti alusta, sillä nuo pulleat pilvet saivat heti mielikuvan sellaisesta animoidusta täydellisen sinisestä taivaasta ja nämä kaksi makoilemaan sen ja puun alle (oisko ehkä sama puu mikä siinä itse filmissä :3). Vangitsit tuon lyhytfilmin tunnelman tosi hyvin, tuli ihan selkeä kuva päähän hahmoista puun alla. Aaaws voin vaan kuvitella miten Sherwinin naama muuttuu tomaatinpunaseksi kuten piirretyissä

Oo tähän tulee vielä lisääkin osia, en huomannut sitä ekalla lukukerralla. Niitä ootellessa

[Parris]

Crysted: ekaksi kiitokset kommentista ♥ joooo, Sherwin ja Jonathan ovat ihan canon-nimiä, täältä löytyy. :> ja jatkoa tulee tämän viikon ajan, kyl! kiitos vielä ♥

kuuskidi: In a Heartbeat on ihan hiton ihana ♥ ♥ toivotaan, että tuut kestämään tätä söpöilyä. kiva, että aloitusrapsun koit toimivaksi. kiitos kommentista ♥

· 2 ·

Eräänä yllättävän viileänä aamupäivänä Sherwin ja Jonathan ovat käsi kädessä kävelylenkillä. Erään kukkakedon laidassa on suuri omenapuu, ja Sherwin kiskoo Jonathanin sen alle. Sherwin parka on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei hän yllä edes puun alimpien oksien punakeltaisina hehkuviin hedelmiin. Jonathan naurahtaa ja kurkottaa nappaamaan pari omenaa, joista toisen hän heittää kaaressa Sherwinille.

Sherwinin refleksit ovat kuitenkin vähän kömpelöt, ja omena putoaa puun juurelle kostean mutaiseen ruohomättääseen. Sherwin katsoo harmillisen näköisenä Jonathania, joka hymähtää ja virnistää vinkaten heti perään. Jonathan varvistaa kiskaisemaan vielä yhden omenan puusta ja ojentaa sen Sherwinille suoraan käteen. Molemmat hymyilevät ja haukkaavat isot suulliset mehukkaista hedelmistä.

[Crys]

Asdfghjkaksk taas oli ihanan söpönen raapale ❤️ heh tämä pariskunta viihtyy näköjään puiden alla ihana että otit mukaan tuon Sherwinin kömpelyyden, koska tällehän sattuu ja tapahtuu kun taas Jonathan on se rauhaisampi hahmo.  Ja kiva että tässä ei ole repliikkejä, paljon voi sanoa sanomaattakin ja se sopii just lyhytanimaation tyyliin.

//heheh kuuskidi toivottavasti tee oli sen arvoista, meillehän syntyy tästä sota

[Parris]

kiitos teille ihanille, Crysted ja kuuskidi, kommenttinne piristävät ♥

· 3 ·

Sherwiniä vähän pelottaa, kun Jonathan ehdottaa, että tämä tulisi hänen olkapäilleen istumaan. Huipulla tuulee, kuten sanonta kuuluu, mutta kun Jonathan alkaa marssia tasaiseen tahtiin metsäpolkua Sherwin yläpuolellaan, Sherwin alkaa oikeastaan pitää menosta. Hän näkee paljon Jonathania pidemmälle – varmaan ensimmäistä kertaa koskaan – ja männynkävyt hipovat hänen punaista hiuspehkoaan hauskasti.

Jonathan ja Sherwin saapuvat metsän laitaan ja näkevät kaukaisuudessa kimmeltävän järven. Jonathan auttaa Sherwinin takaisin maankamaralle – Sherwin huokaisee vaivihkaa helpotuksesta – ja kaksikko nappaa mukaansa muutaman kävyn ja laakean pikkukiven. Järvellä he sitten viskovat niitä ja katselevat, kuinka ne aiheuttavat oikein suloisia pieniä aaltoja. Sherwin ottaa tiukasti kiinni Jonathanin kädestä eikä päästä irti.

[Crys]

Hehe, vaikka nämä kaksi ovat lapsia ja eivät varmaan kovian pitkiä ole, on söpöä että Sherwin pelkää Jonathanin olkapäällä tuulevan liikaa no ollaanhan tuossa kipuamassa mäkeä ylös. Aikas vahva tuo Jonathan, vaikka ei Sherwin varmaan paina paljoa, halusikohan Jonathan päästä vähän näyttelemään vahvuuttaan heh olen ihan liian tykästynyt parituksiin joissa on pituusero tykkäsin pajon tosta "männynkävyt hipovat hänen punaista hiuspehkoaan" kuvauksesta.
Tästä tuli nyt vähän irtonainen (anteeksi kommentin lausejärjestys) kännykommentti (piti päästä kommaamaan ennen kuuskidiä ) mutta olipa taas kiva rapsu

[Parris]

minen enää tähän aikaan jaksa ajatella paljoa (etenkään tässä flunssassa), joten kiitän vain nätisti teitä molempia, Crysted ja kuuskidi, ootte kivoja ♥ ♥

· 4 ·

Auringonlaskun leiskuvat värit vaaleankeltaisesta syvään oranssiin näyttävät niin kauniilta Sherwinin mielestä. Toki mikä tahansa maailmassa näyttää paljon nätimmältä, kun vieressä istuu koulun kuumin ja suosituin jätkä, joka sattuu olemaan juuri sinun poikaystäväsi – mutta se on täysin sivuseikka! Sherwin istuu kaatuneella tukilla Jonathanin kainalossa ja kuuntelee vaimeasti taustalla sirittävien heinäsirkkojen iltasoittoa.

Jonathanin olkapäätä vasten on vain niin hyvä olla. Jonathanin paita on pehmeää puuvillaa, ja se tuoksuu ihanasti metsäkasteelle ja jollekin makealle, jota Sherwin ei oikein tunnista. Siinä on olkapää, jota vasten olisi helppo tuossa luonnon audiovisuaalisessa sinfoniassa nukahtaa. Jonathan huomaa tämän ja painaa kevyitä suudelmia Sherwinin otsalle ja pisamaisille poskille.

[Crys]

Aaws ihainen kesäinen tunnelma tässä, vaikka ei suoraan viitattukkaan kesään heinäsirkat ja auringonlasku toi mieleen just sellasen kivan kesäillan. Ihana sana tuo metsäkaste! Vaikka en kyllä saa päähäni miltä se mahtaa tuoksua, mutta harvoinpa niitä tuoksuja saa päähänsä vain ajattelemalla hieno ilmaus myös tuo "luonnon audiovisuaalinen sinfonia" heinäsirkathan on kyllä melkoisia soittajia

Niin ja tsemppiä flunssasta parantumiseen (tää finin pusuemoji on kyllä aika retardi heh)

[Parris]

ekana pahoittelut, että spurttirapsuilu meni ihan päin peetä, mutta seitsemän rapsua tähän on tulossa ja tästä lähetään! kiitokset ihanista kommenteista, kuuskidi ja Crysted ♥ ♥

· 5 ·

Jonathan kaivaa repustaan suklaalevyn ja virnistää Sherwinille. Sherwin halaa Jonathania tiukemmin ja hytisee – kesäillat ovatkin yllättävän viileitä, mutta onneksi Jonathanin kyljessä on lämmintä olla. Eikä suklaakaan pahaa tee; Jonathan lohkaisee levystä muutaman palan, ja Sherwin popsii niistä ensimmäisen oikein leveä hymy kasvoillaan.

Kun Sherwin katsoo taivaalle, hän näkee siellä kymmeniä vaimeasti loistavia tähtiä, niin kaukana heistä ja kaikesta muustakin. Sherwin ojentuu Jonathania lähemmäs ottamaan taas palan suklaata, mutta onneksi tämä on valppaana ja napauttaa häntä olkapäähän. Tähdenlehto välähtää minimaalisen hetken verran näkökentässä, kun Sherwin käännähtää katsomaan. Hänen hengityksensä salpautuu. Ei tarvitse edes sanoa ääneen, mitä tuli toivottua – onhan se itsestäänselvää.

· 6 ·

Sherwin katselee, kuinka vesipisarat tanssivat ikkunalasia vasten. Vaikka ulkona on vehreänä kupliva kesä, sade saa kaiken näyttämään harmillisen harmaalta. Jonathan istuu nojatuolissa huoneen nurkassa, lehteilee silmäillen Jane Austenia ja puhaltelee höyryävän vadelmateekupillisen pintaan. Hän hörppää varovaisesti reunasta, huokaisee syvään ja laskee kirjan ja teekupin vieressä olevalle pöydälle. Jonathan vilkaisee varovaisesti ikkunalautaan nojailevaa Sherwiniä. Ei kai Jonathanin sinisissä silmissä sentään näy samaa melankoliaa kuin vaimeassa kesäsateessa?

Ei sentään. Kun Sherwin katsahtaa Jonathaniin päin takaisin, Jonathanin kasvoille palaa kirkkaana loimuava ilo. Sherwin hypähtelee istumaan hänen syliinsä ja painaa kalpeat huulensa johonkin posken ja suupielen välimaastoon. Jonathan naurahtaa ja hymyilee vain yhä enemmän.

[Crys]

Oijoi kyllähän näitä söpöjä rapsuja jaksaa odottaa tästähän löytyi vähän jo ehkä syksyistä tunnelmaa (no vaikka onkin viileä kesä mutta silti) Ihana että tässä suklaalevy oli toisarvoinen juttu Jonathanin rinnallaa (en osaa samastua mutta XD) koska Jonathania ihanampaahaan ei ole oi ja tähdenlento, romanttiset tunnelmat tosiaan ❤️ Vaikka harmaa sää saattaa vähän masentaa hyvä että toisista saa lohtua nyt tekee mieli vadelmateetä mutta eipä taida löytyä kaapista :/

[Parris]

Crysted, hyvä niin että jaksaa odottaa, koska tätä viimeistä osaakin olen joutunut hauduttelemaan aika kauan näemmä. :'D Kiitokset kommentista ja voilà, viimeinen raapale tähän!

· 7 ·

Viimein kesä päättyy.

Viimeisenä lomapäivänä Sherwin ja Jonathan palaavat poppelin alle. Sherwin nyppii alimmista oksista lehtiä ja pohtii, kuinka pitkältä edelliset kuukaudet ovat tuntuneet. Se ei kuitenkaan ole ollut huonoa pituutta, enemmänkin vain yhtä isoa onnen kuplaa.

Eikä Sherwin tietenkään halua, että kupla puhkeaa koulun alkaessa taas. Hän ei halua pelätä, että koulukaverit syrjivät häntä – tai Jonathania – mutta ei hän halua sitäkään, että Jonathan jättää hänet. On kohtuuttoman julmaa, miten heihin voitaisiin vielä nykypäivänäkin suhtautua sillä tavalla.

Onneksi Sherwinillä ei ole mitään todellista syytä pelätä. Jonathanin huulet hänen omillaan tuntuvat niin tutuilta, pehmeiltä, sellaisilta kuin taivaalla purjehtivat valkoiset pulleat pilvihattarat.

[Crys]

Heh, kaiken jouluisen luettavan jälkeen melkein outoa hypätä loppukesään, mutta ei suinkaan huono juttu! Voi, Sherwinin pelko muiden suhtautumisesta on ymmärrettävä, on tosiaan sääli että vielä tänä päivänäkin pitää sellaista pelätä No mutta haluan uskoa, että Sherwin ja Jonathan elävät sellaisessa maailmassa, jossa on asiat vähän paremmin eikä ole sellaisia ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä, koska Sherwin ja Jonathan ovat niin söppäniä ja ansaitsevat kaiken onnen maailmassa! Eläkää vaan siellä onnen kuplassanne lapset!

Ihana sarja, kiva että sait tän loppuun :3
-Crys

[Avaruuspiraatti]

Aww, ihanaa, että kirjoitit tämän loppuun! <3 Oli mukava palailla aikaisempienkin osien pariin ja virkistää vähän muistia. Yhä olen sitä mieltä, että olet vanginnut näihin kivasti tuon lyhytelokuvan tunnun. On kuin elävää kuvaa lukisi Ja minusta animaatiolle uskollista myös tuo Sherwinin huoli muiden mielipiteistä tuossa lopussa. Tuskin kukaan haluaa varsinkin toiselle tuoda osaksi ikäviä katseita sun muuta kökköä. Onneksi pojilla on sentään toisensa <3

Kiitoksia tästä sarjasta, on ollut mukava seurailla! ^.^

[Sokerisiipi]

Vaihdokkaista tervehdys!

Tässä oli alkuperäiselle animaatiolle uskollista, kepeää tunnelmaa. Hempeää, söpöä ja kesäistä. Vähän alkoi tuntua, että ensimmäisten jälkeen rapsut alkoivat toistaa itseään. On jotakin kesäistä, vähän haleja ja hymyjä, tätä rataa. Useammankaan lukukerran jälkeen en juuri muista, mitä juuri äsken luin. Mutta ehkä se onkin tämän ficin voima, nauttia pehmeistä sanoista siinä hetkessä, kun lukee ja päästää sitten irti. Sherwin oli oma hurmaava, vähän kömpelö ja ujo itsensä ja kivaa, että Jonathanin lukemisharrastus oli päässyt tähänkin eri kirjailijoiden muodossa. Viimeisessä oli myös kivaa realistisuuden tuntua, kun Sherwin huolehti koulua ja sitä, mitä muut ihmiset mahtavat hänestä ja Jonathanista sanoa. En tiedä, ilmeisesti alkuperäisessä animaation hahmot olivat nimettömiä. Täytyy kyllä sanoa, että nää nimet kuvaavat omistajiaan tosi osuvasti eli hyvää työtä mikäli olet vastuussa niistä. Kiitos näistä höpöpätkistä