Nimi: Kanadalainen susi
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: X-men
Ikäraja: K-11
Paritus: Wolverine/OC
Genre: tomintaseikkailu
Yhteenveto: Kuinka Wolverine ja Wolf-girl tapasivat toisensa.
Disclaimer: En omista X-meniä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Vähäistä verenvuodatusta ja vihaisia susia
Kanadalainen susi
- Okei jäbä! Voitit juuri menolipun romuttamolle, Logan ärähti ja hyökkäsi kohti vahtirobottia.
5:ssä sekunnissa robotti lojui maassa pää irti. Logan itse seisoi huohottaen robotin rinnan päällä. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan ja kaikki aistit olivat kympissä.
- Logan, kuului aivan hänen takaansa.
Logan kääntyi älyttömän nopeasti kynnet taisteluvalmiudessa. Kun hän huomasi, että se olikin Jean, hän veti kynnet takaisin rystystensä sisään.
- Eikö tämä vahteja vastaan treenaaminen ala jo riittää? Olet ollut täällä vaarahuoneessa jo kello 7:stä asti, Jean sanoi.
Logan pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja virnisti Jeanille.
- No nyt mä ainakin lopetin treenaamisen. Mä oon kyl muutenkin lähdös Kanadaan, Logan sanoi.
- Jean! Ai täällä sä olet, Scott sanoi astuessaan sisälle vaarahuoneeseen.
Loganin ilme muuttui saman tien.
- Nähdään sit, kun mä palaan, Logan murahti ja lähti huoneesta.
Jean ja Scott katsoivat hänen peräänsä.
- Mitä mä sanoin? Scott kysyi.
- Taisit ilmaantua huonoon aikaan, Jean veikkasi.
Logan pakkasi huoneessaan reppunsa ja lähti kävelemään kohti kartanon portteja. Matkalla hänen silmiinsä osuivat Peter ja Kitty, Kurt ja Katie ja Remy ja Marie.
- Taidan olla ainoa koko porukasta, jolla ei ole tyttöä, Logan ajatteli ja nousi moottoripyöränsä selkään.
Logan ajoi pois kartanon alueelta ja lähti kohti Kanadaa. Monta päivää myöhemmin Logan vaelteli Kanadan lumisissa metsissä. Hänellä oli yllään vaelluskengät, farkut ja paksu lentäjän nahkatakki. Repussa hänellä oli kaikki mahdolliset varusteet X-ryhmän hätäsignaali mukaan lukien. Logan arveli kuitenkin tarvitsevansa sitä vain äärimmäisessä hätätilassa. Aurinko oli laskemassa ja Logan päätti leiriytyä. Kun hän oli sytyttänyt nuotion, jokin sai hänet äkkiä valpastumaan. Joku tai jokin liikkui metsikössä. Logan nousi hitaasti ylös ja työnsi kyntensä esille.
- Tule esille, kuka ootkaan, Logan sihahti.
Samassa metsiköstä syöksyi oksat ryskyen Sapelihammas. Sapelihammas hyökkäsi Loganin kimppuun.
- Sinä!? Logan ärähti ja potkaisi Sapelihampaan kimpustaan.
- Minäpä minä, Wolverine, Sapelihammas murisi.
Silloin lumi suli metsikön reunalla ja vesi lensi kohti Logania luodin nopeudella. Logan ehti kuitenkin väistää ja vesi lävisti puun.
- Neptuna!? Logan huudahti ällistyneenä.
- Aivan. Tyttöystäväni, Sapelihammas virnisti ja laski kätensä Neptunan olkapäälle.
Logan katsoi veljeään järkyttyneenä. Sapelihammas naurahti ja iski tiukan potkun suoraan Loganin vatsaan. Logan piteli hetken vatsaansa, mutta kierähti sitten veljensä iskun tieltä ja loikkasi pystyyn. Hän loikkasi Sapelihampaan kimppuun. Kaksikko kieri lumista mäkeä alas joen rannalle. Sapelihammas iski kynsillään Logania kasvoihin. Isku oli niin voimakas, että heitti Loganin suoraan voimakkaasti virtaavaan jokeen. Hän onnistui kuitenkin nousemaan pintaan ja saamaan kiinni kivestä. Neptuna oli seurannut heitä rantaan ja näki Loganin roikkuvan kivessä. Hän nosti kätensä saaden aikaan ison aallon valmiustilaan.
- Et selviä tästä, Wolverine, Neptuna sanoi ja heilautti kättään.
Suuri aalto iski Loganin irti kivestä ja suoraan vesiputoukseen. Logan putosi huutaen kaukana alhaalla olevaan järveen. Sapelihammas katsoi jyrkänteeltä järveen.
- Selvisikö hän? Neptuna kysyi.
- En usko, Sapelihammas sanoi.
Kaksikko käveli pois. Hetken päästä Logan nousi pintaan henkeä haukkoen. Hän ui rantaan ja kapusi ylös. Äkkiä Logan tunsi viiltävää kipua oikeassa jalassaan. Häneltä oli tainnut nyrjähtää nilkka.
- Argh. Tämä tästä vielä puuttui, Logan mutisi ja lähti nilkuttamaan metsään päin.
Lunta alkoi pyryttää tiuhaan tahtiin.
- Nyt tarvittais Ororoa, Logan mutisi ja oli jo aikeissa kaivaa hätäsignaalin esiin.
- Ei. Mähän en apua tarvitse, hän ajatteli ja jatkoi matkaansa.
Vähän aikaa käveltyään hän tunsi kivun vain yltyvän. Häntä alkoi myös huimata.
- Pakko jaksaa. Pakko jatkaa, Logan ajatteli, mutta jalat pettivät.
Hän yritti ryömiä eteenpäin, mutta lysähti lopulta lumeen tajuttomana. Logan oli lojunut jo kauan lumessa, kun jokunen susi ilmestyi paikalle. Ne nuuhkivat Logania ja sitten toinen alkoi ulvoa. Hetkessä paikalle ilmestyi nuori nainen, jolla oli pitkät ruskeat hiukset. Nainen laskeutui susien viereen ja koetti Loganin pulssia.
- Hän on elossa. Viekää hänet pesään, nainen sanoi susille.
Sudet nyökkäsivät, hivuttautuivat Loganin käsivarsien alle ja lähtivät raahaamaan häntä pesään. Vähän myöhemmin Logan alkoi palata tajuihinsa. Hän tunsi jonkin kostean ja viileän koskettavan kasvojaan.
- Jean? Säkö siinä? Logan kysyi tokkuraisesti.
Samassa hän tajusi, että hänen kasvojaan nuoli sudenpentu. Logan ponkaisi pystyyn niin nopeasti, että löi päänsä kattoon. Huone missä hän oli, oli todella matala. Logan tutki huonetta katseellaan ja jäi sitten tuijottamaan pentua, joka katseli häntä pää kallellaan.
- Jack. Alahan mennä, kuului silloin nuoren naisen ääni.
Pentu livahti oviaukosta.
Logan nosti katseensa ja näki edessään naisen, jolla oli pitkät ruskeat hiukset. Naisella oli yllään bootsit, farkut, ruudullinen paitapusero, joka oli solmittu edestä ja hapsunahkatakki. Nainen hymyili ystävällisesti ja ojensi Loganille pienen kulhon. Siinä oleva liemi höyrysi ja tuoksui joltain, mutta Logan ei heti keksinyt miltä. Hän nosti kulhon huulilleen ja siemaisi lientä.
- Kanakeittoa? Logan hämmästyi.
Nainen nyökkäsi hymyillen. Juuri silloin suuri tumma susi tuli huoneeseen. Se murisi Loganille.
- Noh, Kevin. Älä nyt viitsi haastaa riitaa, nainen sanoi ja taputti sutta päähän.
- Ymmärrätkö susia? Oletko mutantti, Logan kysyi.
Nainen katsoi Logania hiukan ymmällään, mutta nyökkäsi.
- Kyllä. Olen mutantti. Nimeni Veronica ja koodinimeni Susityttö. Entä sinä, nainen sanoi.
- Nimeni on Logan. Wolverine. Ja kyllä, olen mutantti, Logan sanoi.
Hetken oli hiljaista. Sitten Logan sai kysyttyä:
- Mikä tämä paikka on?
Sillä välin, kun Veronica alkoi selittää, metsikössä liikkui pari pahista. Ne olivat Sapelihammas ja Neptuna. Sapelihammas nuuhki ilmaa ja pysähtyi.
- Mitä nyt? Neptuna kysyi.
- Wolverine on elossa. Haistan sen, Sapelihammas murahti.
- Älä huoli. Hän ei ole kauaa, Neptuna hymyili kylmästi ja katkaisi puun oksan vedellä.
Roistokaksikko lähti jatkamaan matkaa.
Samaan aikaan Logan ja Veronica olivat tulleet pesän ulkopuolelle. Logan arasteli vielä nilkkaansa, mutta hänen nopea parantumiskykynsä alkoi jo vaikuttaa.
- Et siis muista menneisyydestäsi mitään, Veronica tarkensi.
- Just niin. Saan aina välillä muistikuvia sieltä täältä. Suurin osa ilmestyy painajaisina, Logan selitti.
Veronica nyökkäsi hiljaa. Logan katsoi häntä.
- Entä sä? hän kysyi.
Veronica huokaisi surullisesti.
- Karkasin kotoa 13-vuotiaana. Isäni ei olisi hyväksynyt minua, jos olisi saanut tietää, että olen mutantti, Veronica sanoi murheellisena.
- Hetkinen. Onko isäsi senaattori Kelly!? Logan huudahti ällistyneenä.
Veronica aikoi juuri vastata, kun hän kuuli jonkin matkan päästä uikutusta.
- Pennut! hän huudahti ja säntäsi juoksuun.
- Veronica, odota! Logan huusi ja lähti hänen peräänsä.
Hän oli haistanut vaaran. Veronica syöksyi aukealle, jossa hän näki pentuja ahdistelevan karhun kokoisen miehen.
- Jätä ne rauhaan, Veronica huusi.
Sapelihammas kääntyi häneen päin.
- Ja sinäkö sen estät, typy? hän kysyi.
Silloin Veronica hyökkäsi Sapelihampaan kimppuun. Hänen vaistonsa olivat kuin naarassudella, vaikka hän olikin naisen näköinen. Sapelihammas hämmästyi ensin hyökkäyksestä, mutta tarrasi sitten Veronicaa kurkusta. Ja työnsi puuta vasten. Pennut olivat lähteneet pakoon. Sapelihammas haisteli hetken ilmaa ja käänsi sitten katseensa Veronicaan.
- Sinussa on Wolverinen hajujälki. Missä hän on? hän kysyi.
- Sun takanas, kuului Sapelihampaan takaa.
Sapelihammas kääntyi ja huomasi Loganin.
- Logan! Veronica ähkäisi.
Sapelihampaan ote oli todella tiukka. Logan syöksyi kohti Sapelihammasta ja onnistui iskemään häntä suoraan vatsaan. Sapelihammas päästi irti Veronicasta. Veronica piteli kaulaansa ja yski. Logan taisteli Sapelihampaan kanssa. Veronica huomasi pian Loganin jäävän alakynteen.
- Pakko auttaa jotenkin, hän ajatteli.
Veronica nosti kätensä suun eteen torveksi ja ulvoi kuin susi. Samassa metsästä syöksyi lauma susia suoraan Sapelihampaan kimppuun. Pian Sapelihammas sai susista tarpeekseen ja häipyi metsän siimekseen. Veronica nousi ylös, mutta kaatui melkein saman tien maahan pidellen jalkaansa. Logan ja yksi susista riensivät Veronican luokse. Logan tutki Veronican jalkaa.
- Murtunut. Sut pitää saada pois täältä, hän sanoi.
Susi murisi vihaisesti Loganille aivan kuin ei suostuisi jättämään Veronicaa.
- Anna anteeksi Kevin. Minun on pakko lähteä. Tiedän, että olen sinulle alfa naaras, mutta en siltikään ole oikeasti susi, Veronica sanoi.
Susi katsoi Veronicaa surullisesti ja vinkaisi. Veronica kietoi kätensä suden kaulan ympärille ja halasi sitä.
- Hyvästi Kevin, Veronica sanoi hiljaa.
Sillä välin Logan oli ottanut yhteyden X-ryhmään hätäsignaalilla. Sitten hän kääntyi Veronican puoleen.
- Ole huoletta. Jengi on tulossa. Mä järkkään nuotion, Logan sanoi.
Veronica kuivasi silmänsä ja nyökkäsi. Kun Logan oli saanut nuotion kuntoon, metsässä alkoi jo pimetä. Hän istui Veronican viereen. Veronica hytisi kylmästä, vaikka hänellä oli yllään nahkatakki. Logan kietoi kätensä Veronican hartioiden ympärille yrittäen lämmittää häntä. Veronica painoi päänsä hänen rintaansa vasten ja sulki silmänsä.
- Veronica mä... Logan aikoi sanoa, kun huomasi tytön nukahtaneen.
Logan nukahti myös. Monta tuntia myöhemmin Blackbird laskeutui metsään. Koneesta tulivat ulos Peter, Kurt, Marie ja Remy.
- Scott sanoi, että Loganin hätäsignaali tuli täältä päin, Peter sanoi tutkien ympäristöä katseellaan.
- Joko niin tai sitten se oli väärä hälytys, Kurt veikkasi.
Marie oli lähtenyt tutkimaan ympäristöä ja huusi äkkiä muille:
- Kundit! Mä löysin Loganin ja jonkun tytön! Ovat täysin kohmeessa!
Muut juoksivat paikalle. Paljon myöhemmin Logan heräsi kartanon alla olevalla sairaalaosastolla. Hank ja Jean seisoivat hänen vieressään.
- Selvisit aika hyvin pakkasyöstä. Sinun pitäisi hakeutua Hiuskarvan varassa -sarjan juontajaksi, Hank hymyili.
- Veronica. Onko hän kunnossa? Logan kysyi.
Jean nyökkäsi ja siirtyi pois tieltä. Veronica makasi toisessa sängyssä jalka siteissä. Logan nousi ylös ja käveli istumaan Veronican viereen.
- Parasta jättää heidät kahden, Jean sanoi.
Hank nyökkäsi. He poistuivat sairaalaosastolta. Logan oli istunut Veronican vieressä jonkun aikaa, kun tyttö heräsi.
- Mitä? M- missä olen? Veronica sopersi.
- Olet kartanossa. X-ryhmän tukikohdassa, Logan selitti.
He olivat hetken hiljaa.
- Pitikö sinun sanoa jotain? Veronica kysyi hymyillen.
Logan hymyili ja otti Veronican käden omaansa.
- Veronica, mä rakastan sua, Logan sanoi.
Hän laskeutui Veronican ylle ja suuteli häntä.
Samaan aikaan Jean ja Hank tarkkailivat tilannetta valvontakameroista.
- Minulla olikin jonkinlainen kutina, että noista kahdesta tulisi pari, Hank hymyili Jeanille.
