Ficin nimi: Vinkulelupaheksuntaa
Kirjoittaja: Aelina
Ikäraja: S
Genre: romance (ihastusta ilmassa), AU (Remus ja Sirius elossa)
Paritus: Sirius/Remus
Vastuuvapaus: En omista Rowlingin luomaa maailmaa, hahmoja tai tapahtumia, enkä saa teksteistäni rahaa.
Yhteenveto: Sirius haluaa vinkulelun.
A/N: Ei mennyt ihan sillä tavalla, mitä olisin halunnut. Kävisi
Kuun maalaukselliset vaiheet (S) -ficin jatko-osaksi, mutta myös yksinään. Odo ja Saaps eivät uskoneet, että vinkulelut ovat siveellisiä asioita!
VINKULELUPAHEKSUNTAA
“Sirius, EI!” Remus sanoi. Vasta noin tuhannennen kerran.
“Jooko, Kuutamo?” Sirius sanoi. Myös noin tuhannennen kerran.
“Me emme voi aina mennä eläintarvikekauppaan, kun siellä on alennukset!” Remus sanoi silmät salamoiden. Kaikkea hänkään ei jaksanut, eikä hänen tarvinnut kaikkea sietääkään. Tämän kerran Sirius saisi tyytyä omaan osaansa!
Sirius näytti koiranpentuilmettä - kyllä, juuri sitä, joka sulatti Remuksen sydämen - ja katseli innostuneena kohti kauppaa. Remus pudisti tiukasti päätään ja yritti olla kääntämättä katsettaan pois. Siriuksen leikkisä ilme valui pois, ja he tuijottivat toisiaan dominoivasti. Remus katsoi maahan.
Hitto. Milloin minun koiranpentuilmeeni on lakannut toimimasta? Sirius kysyi itseltään. Hän ei ollut sokea. Totta kai hän tiesi mitä se teki Remukselle. Hän oli samaan aikaan melko varma, että Remus ei omilta tunteiltaan nähnyt Siriuksen. Sirius oli ihan tyytyväinen tilanteeseen, vaikka se välillä nakersi hänen sisällään etsien ulospääsyä.
Kavereita. Se kuulosti ihan hyvältä, eikä pilaisi välejä.
Sirius muisti, mitä oli tapahtunut tuttavapariskunnille, kun nämä alkoivat seurustella.
“Minä olen aikuinen. En tarvitse sinun lupaasi käydä haluamassani kaupassa!” Sirius ilmoitti. Pyöräyttikö Kuutamo juuri silmiään? Ihan oikeasti - pyöräytti!
Remus näki Siriuksen kävelevän sivukujalle, josta jolkotteli vain muutaman sekunnin päästä musta koira, jolla oli oikein hyväkuntoinen turkki. Kiiltävä. Sirius oli muuttunut paljon Azkabanin jälkeen. Jästit eivät vieläkään oikein pitäneet Siriuksesta, vaikka hänet oli todistettu myös jästien keskuudessa syyttömäksi.
Sirius käveli sisään lemmikkikauppaan, eikä Remuksen auttanut kuin seurata. Koiraa tuskin syytettäisiin varkaudesta, mutta Remuksen omatunto ei sallisi varastamista, vaikka Sirius tekisi sen vain leikillään. Remus kyseenalaisti joskus hieman Siriuksen ajatuksenkulkua.
Kiharatukkainen tyttö, tai oikeastaan jo nainen, seisoi leluhyllyn edessä. Hermione.
“Hei. Ei olisi ensimmäinen paikka, jossa olettaisin tapaavani sinut”, Remus sanoi.
“Rose haluaa välttämättä koiran, vaikka eihän sitä Tylypahkaan voi viedä. Minä kyllä kovasti olin ja olen yhä sitä vastaan, mutta Ron suostui”, Hermione aloitti paheksuvasti pälätyksensä. “Eilen Rose sitten ilmoitti, että naapurissa myydään koiranpentuja, ja enhän minä sitä yksin onnistunut kieltämään. Olivat ne ihan suloisia otuksia. En tiedä onko Ron pettynyt vai iloinen, kun koirissa ei ole mitään taianomaista. Oikeastaan luulen, että Hagridin eläinten jälkeen hän tykästyy koiraan. Siis ennen kuin se alkaa pureskella ja tuhota paikkoja. Sitten se jää varmaan minun vastuulleni.”
Remus kuunteli toisella korvalla Hermionen puhetta. Sirius seisoi hyllyä vasten, ja Remus oli jo kieltämässä häntä, kun Sirius saikin napattua lelun. Jos haluaa olla koira, saakoon koiran kohtelun, päätti Remus.
“Mutta mitä te täällä teette?” Hermione kysyi.
“Sirius pitää vinkuleluista”, Remus kuittasi nopeasti mahdollisimman hiljaa. “Hän lähes himoitsee niitä.” Tämä ei ollut hänen lempiaiheensa
“Ai, en tiennytkään että te seurustelette. Toki me olemme odottaneet sitä jo melko kauan”, Hermione sanoi.
“Anteeksi?” Remus kysyi hämmentyneenä. Sirius alkoi kakoa.
“Ai, te… anteeksi… minä…” Nyt oli Hermionen vuoro olla hämmentynyt. “Te vain aina käyttäydytte niin. Kuin olisitte ihastuneita. Ja sitten puhut himosta. Voihan sitä vinkulelujakin himoita. Jotkut ihmiset himoitsevat jalkoja. Tai… okei, en tiedä enää mitä minä puhun.”
Siinä vaiheessa Remus päätti liueta maksamaan Siriuksen vinkulelun.
***
Sirius pysyi kotimatkalla koiran muodossa. He kumpikin yrittivät vältellä kiusallista keskustelua.
“Minulle suklaajäätelö ja koiralle mansikkajäätelö”, Remus sanoi kioskin luona.
Remus istui tuolille, ja Sirius maahan. Remus yritti mahdollisimman varovasti laittaa jäätelön maahan, jotta se ei sotkeentuisi hiekkaan. Hänestä kyllä tuntui, ettei Sirius oikeastaan välittänyt.
Sirius hotkaisi jäätelön tapansa mukaan sekunneissa, kun Remus jäi nautiskelemaan.
“Ihana koira! Saako sitä silittää?” tyttö visersi metrin päästä.
“Saa, se on ihan kiltti”, Remus vastasi.
Sirius piti huomiosta. Hän nuolaisi tyttöä. Tyttö kikatti, mutta äiti näytti lähinnä pelästyneeltä.
“Tiedätkö, ostin juuri Anturajalalle uuden vinkulelun. Haluaisitko leikkiä sen kanssa hetken?” Remus kysyi ystävällisellä sävyllä.
“Oikeasti?” tyttö kysyi silmät pyöreinä. Remus nyökkäsi ja ojensi lelun.
“Omituinen nimi, ihan kuin muistaisin sen jostakin”, nainen mutisi itsekseen. “Anturajalka ja… Aurinko? Taivas? Tähti? Kuu?”
“Kuutamo?” Remus ehdotti viattomasti.
“Niinhän se olikin! Mistä ihmeestä minä sellaisen olen saanut päähäni?” nainen jatkoi mietiskelyään. Remus päätti jättää vastaamatta.
Tyttö vingutti vinkulelua. Sirius loi loukkaantuneen katseen Remuksen suuntaan. Koira, Remus joutui muistuttamaan itseään. Tyttö heitti lelua, ja Sirius maleksi hakemaan sen. Seuraavalla kerralla hän oli jo vähän innokkaampi. Kului vain hetki, ja Sirius oli innokkaana mukana leikissä.
Kyllä minä tiedän mistä Sirius innostuu, Remus ajatteli itsekseen. Ei, tuo kuulostaa aivan väärältä. Onneksi nainen harhautti hänen ajatuksiaan.
“Sarvihaara ja… mikäs se neljäs nyt olikaan?” nainen oli palannut miettimään.
“Matohäntä?” Remus ehdotti. “Inhottava tyyppi, kuoli hiljattain ja aivan ansaitusti.”
“Ai. Mistäs sinä heidät tunnet?” nainen ihmetteli.
Remus hymyili. “Satun tuntemaan henkilökohtaisesti. Mikä ei ole aivan onni kaikkien kohdalla.”
“Legendoja”, nainen totesi. “Minä muuten olen Eleonor Figg.”
Sirius vingutti lelua innokkaasti, ja joku katsoi paheksuvasti häntä päin. Tyttö nakkasi lelun uudestaan, ja Sirius ryntäsi sen perään.
“Remus Lupin. Ja tuo on Sirius Musta.”
