Nimi: Kuumaa peliä Chicagossa
Kirjoittaja: Mythofan1
Ikäraja: S
Fandom: Prätkähiiret
Tyylilaji: toimintaseikkailu
Vastuuvapaus: En omista Prätkähiiriä enkä myöskään tarinassa mainittuja biisejä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Kuvaus: Leipäjuusto yrittää varastaa öljyä.
Kuumaa peliä Chicagossa
Prätkähiiret ajoivat pitkin rantaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä.
- Ou jeah! Jo on kuuma päivä. Tahtooks joku juotavaa? Vinski kysyi.
- Jeah! Mulle käy, Turbo sanoi.
- Sama täällä, Moto lisäsi.
Jengi pysäytti ja Moto avasi prätkän tavaratilan. Hiiret ottivat kotikaljatölkit.
- Hanat auki, jätkät, Turbo sanoi ja he kalauttivat tölkit yhteen.
Juuri silloin rantaa vavisutti vahva räjähdys. Turbo vilkaisi prätkän skanneria.
- Se tuli öljynjalostamolta! Mentiin, jätkät, Turbo sanoi.
Hiiret hyppäsivät prätkien selkään ja ajoivat kohti jalostamoa. Samaan aikaan Leipäjuuston kätyrit Rasvanahka ja Nuikki olivat jalostamolla öljyn varastus puuhissa.
- Täähän toimii. Hei proffa, saiks sä sen kuljettimen kuntoon? Rasvanahka kysyi.
- Kuljetin on ollut kunnossa jo kauan, senkin sykömäntti, Nuikki ärähti.
Rasvanahka avasi öljypumpun ja öljyä alkoi suihkuta kuljettimeen ja sitä kautta Plutoon.
- Hei, öljykanisteri! Älä ny sitä öljyä rasvasta, Vinski huusi ja kaahasi prätkällä kohti kuljetinta, Nuikkia ja Rasvista.
- Ai haluuks hiiru öljyä? No, täältä pesee, Rasvanahka sanoi, tarttui öljyletkuun, avasi sen ja suihkutti öljyä kovalla paineella päin Vinskiä. Vinski lensi prätkän selästä ja päin tankkia. Juuri silloin Moto ajoi paikalle. Hän iski Rasvista leukaan ja ampui öljypumpun kiinni. Sitten Moto kääntyi Nuikkia kohti silmä hohtaen punaisena.
- Parasta liueta pikaisesti, Nuikki mutisi ja hyppäsi Rasviksen moottoripyörän sivuvaunuun.
Kun pahikset olivat jo livahtaneet, Turbo ehti paikalle.
- Mikä tilanne? Turbo kysyi.
- Sori. Pahikset ehti livahtaa, Vinski sanoi.
Kolmikko lähti kohti Santun korjaamoa, Viimeisen mahdollisuuden autotallia. Santtu seisoi korjaamon ulkopuolella.
- Moikka muru. Mitä sä täällä ulkona seisot? Vinski kysyi ja oli avaamassa korjaamon oven.
- Suna mä en avais sitä ovea, Santtu yritti varoittaa.
- Ai miks? Vinski kysyi ja avasi oven.
Saman tien korjaamosta alkoi kuulua nupit kaakkoon käännettyä hevimusiikkia.
- Olkoon myrsky sekä viima. Ja tuvassa lämmin kamiina. On miehillä velvollisuus. Suorittaa urhoollisuus. Maailma on kylmä paikka. On ehkä lämmölläkin paikka, Meitä kutsuu sankareita. Eikä suinkaan pelkureita. Missä miehet ratsastaa. Siellä lampaat ei voi laiduntaa. Missä miehet ratsastaa. Siellä kuulee susien ulvontaa, tytöt ja Sam lauloivat ja soittivat.
- Mitäs sanot? Vilma kysyi huomatessaan Vinskin ovella.
- Melkosta metallitotuutta, Vinski sanoi aika pöllämystyneenä.
Moto ja Turbo olivat myös tulleet ovelle.
- Mist saitte soittimet? Turbo kysyi.
- Löydettiin ne korjaamon takaosasta, Tina sanoi.
Pojat vilkaisivat Santtua, joka hymyili tietämättömästi.
Vähän myöhemmin tytöt ja Sam istuivat tyttöjen huoneessa Chicagon baseballstadionilla.
- Me tarvitaan meidän bändille nimi, Tina sanoi.
Vinski sattui kävelemään oven ohi ja keksi nopeasti nimen.
- Hei, mulla on idis. Miten ois Vinskin enkelit? Vinski ehdotti.
- Näytetääks me muka vakoojatytöiltä? Maxie kysyi ärtyneesti.
- Hei, mä sain just idean. Me ollaan Marsin enkelit, Tina huudahti.
Turbo avasi jääkaapin oven ja huomasi, että limsapuoli oli miltei lopussa.
- Tais mennä Bondin kattominen ilman limuja, Turbo mutisi.
- Mitä? Ei edes kokista vai? Vinski kysyi.
Moto tuli huoneeseen ja kuuli asianlaidan.
- Mä voin käydä kaupassa, Moto sanoi ja otti kypäränsä.
- Okei, mut sun kannattaa ottaa tää, Turbo sanoi ja heitti Motolle kenttäpullon.
- Hei, tää Chicago ei kuoleman laakso, Moto huomautti, mutta kytki kenttäpullon vyölleen.
Moto hyppäsi prätkän selkään ja kaasutti stadionilta.
Samaan aikaan Leipäjuusto oli saanut ikävän puhelin soiton. Se oli Sabrinan isä ylipäällikkö Camembert.
- Sinun piti lähettää seuraava öljylähetys jo tunti sitten! Jos et olisi tyttäreni kaitsija, suomustaisin sinut! Camembert karjui.
- Seuraava lähetys tulee kyllä aikanaan, herra ylipäällikkö, Leipäjuusto sopersi.
- Hyvä on, mutta jos tyrit tällä kertaa... Ai niin terveisiä Sabrinalle, Camembert sanoi ja sulki puhelimen.
Leipäjuusto laski kuulokkeen ja karjaisi:
- Nuikki!
Saman tien lattian läpi ilmestyi hullu tiedemies Nuikki.
- Niin, teidän kuohkeutenne, Nuikki sanoi.
- Öljytilanne alkaa olla vakava. Viimeisimmänkin estivät ne julmetun jyrsijät. Tarvitsemme pahiksen, joka on todella vaikea pala, Leipäjuusto sanoi.
- No, sitten minulla taitaa olla juuri sopiva roisto valmiina. Antakaa aplodit mahdottomimmalle marsilaiselle maanvaivalle Masille, Nuikki sanoi ja veti kuljettimien kahvasta.
Kuljettimesta astui kukas muukaan kuin hiirimaskilla varustautunut Masi.
- Moi. Mitä kalapää, Masi sanoi.
- Pyysin sinut tänne, että saamme öljylähetyksen hoidettua. Sinun tehtäväsi on pitää hiiret kiireisinä, Leipäjuusto sanoi.
- Homma hoituu, plutolainen, Masi sanoi.
Moto lastasi prätkän tavaratelineelle kolme korillista limuja ja oli valmis palaamaan stadionille. Äkkiä hänen jalkansa vieritse lensi luoti. Moto vilkaisi katolle ja huomasi Masin.
- Masi! Mitä sä täällä teet? Moto huudahti ällistyneenä.
- Jahtaan sua, Masi totesi ja tähtäsi tarkkuuskiväärin piipun kohti Motoa.
Moto väisti nopeasti ja hyppäsi prätkän selkään. Hän starttasi ja kaahasi kohti stadionia.
- Voit paeta, muttet piiloutua, Masi mutisi ja lähti Moton perään.
Moton otsalla helmeili hiki. Iltapäivän aurinko helotti täydeltä terältä. Moto veti vyöltään kenttäpullon ja avasi sen. Pullo oli tyhjä. Moto huomasi yhden Masin ampumista luodeista lävistäneen pullon ja tyhjentäneen sen. Moto yritti pitää itsensä hereillä, mutta se oli vaikeaa. Luomet tuntuivat raskailta ja keskittyminen alkoi herpaantua. Moto lyyhistyi vasten bensatankkia. Prätkän tekoäly tajusi omistajansa menettäneen tajuntansa, mutta ei ehtinyt tehdä mitään, kun Masi tarttui prätkän ohjaimiin ja pysäytti sen.
- Mis Moto viipyy? Sen olis pitäny tulla jo tunteja sitte, Turbo sanoi vilkaistessaan rannekelloa.
- Jos ei pian ala tapahtua, meilt jää limut ja siltä Bondi, Vinski mutisi.
Juuri silloin ikkunan läpi lensi kivi. Turbo nappasi sen lennosta ja huomasi, että sen ympärille oli kääritty viesti.
- Mulla on Moto. Jos haluatte ison kaverinne takaisin, tulkaa Michigan-järvelle. Terveisin vanha kaverinne vapaustaistelijoissa Masi, Turbo luki.
- Masi! Jos se tekee jotain niin ku Annille, niin mä teen siitä rotasta raastetta! Muuten kannattaisko kertoa Maxielle? Sehän soittaa rumpuja. Se kai haluais päästä takomaan järkeä Masin päähän, Vinski sanoi.
- Ehkä ei. Ne soittaa täysillä Millaa, Turbo sanoi.
Samassa tyttöjen huoneesta kuului täysillä:
- Milla hei! Sun täytyy muuttuu. Sun elämältäs suunta puuttuu. Sä aina tartut tikkuun lyhimpään. Se ei johda mihinkään. Sä et oo mikään tyttö enää. Sun täytyis tehdä jotain järkevää. Ja lapselliset leikkis lopettaa.
Vinski katsoi Turboa vakavana ja nyökkäsi. Kaksikko hyppäsi prätkien selkään ja starttasi.
- Ja eiku hanat auki! Turbo ja Vinski huusivat yhteen ääneen.
Prätkien jylinä peitti hetkeksi alleen Lopeta-kappaleen kertosäkeen, kun Turbo ja Vinski kaahasivat ulos tulostaulusta kohti Michigan-järveä. Järvellä Masi seisoi moottoriveneen kannella.
- Jos sä luulet, et Turbo ja Vinski lankee sun ansaas, niin älä unta nää, Moto kivahti yrittäen samalla saada ranteitaan vapaaksi käsiraudoista, joilla Masi oli hänet sitonut.
- Kita kiinni tai sun prätkäs saa menolipun romuttamolle, Masi ärähti ja osoitti aseella Moton prätkää, joka oli kahlittu veneen kanteen.
Moto olisi käynyt Masiin käsiksi, jos olisi pystynyt. Oli vain kolme asiaa, jotka saivat hänen silmänsä palamaan punaisella: Maxien oleminen vaarassa, prätkä vaarassa ja rotat.
Äkkiä järveltä kuului moottorin jylinää. Sieltä tulivat Turbo ja Vinski prätkät vesiskootterimuodossa. Masi säntäsi ruoriin ja käynnisti veneen. Masi ohjasi sen kohti öljynjalostamoa.
- Onks se rotta seonnu? Vinski huusi prätkän metelin yli.
- En tiedä, mut se on pysäytettävä ennen kuin se ehtii öljynjalostamolle. Muuten ollaan tosi lirissä, Turbo sanoi ja lisäsi prätkän kierroksia.
Turbo onnistui ajamaan veneen viereen ja täräytti Masia leukaan. Turbo hyppäsi prätkän selästä veneeseen ja onnistui pysäyttämään sen.
- Moto. Oot sä okei? Turbo kysyi vapauttaessaan häntä.
- Jeah. Turbo, varo! Moto huusi ja onnistui kamppaamaan Masin, joka oli lähestynyt Turboa takaapäin jakoavaimen kanssa.
Masi löi päänsä laitaan ja menetti tajuntansa. Lopulta Turbo onnistui vapauttamaan Moton. Moto ampui prätkän kahleet auki ja hyppäsi prätkän selkään.
- Miten Masi oikeen pääs tänne? Rotilla ei ole avaruusaluksia. Koko juttu haiskahtaa Leipäjuustolle, Turbo sanoi.
- No, mitä me enää venataan. Pistetään Leipiksen torni maan tasalle ja lähetetään Masi pikapostina takasin Marsiin, Vinski ehdotti.
Pikapuoliin Leipäjuuston toimistoon ilmaantui Masi.
- Ne hiiret on kova vastus jopa mulle, Masi sanoi ja kaatui lattialle.
- Miksi tuo kuulostaa siltä, että kohta pamahtaa, Leipäjuusto mutisi.
Samassa lattia alkoi täristä. Pian koko rakennus romahti.
Hiiret ajoivat stadionille, missä Santtu oli.
Vinski hyppäsi prätkän selästä ja koppasi Santun tiukkaan halaukseen. Samassa heidän takaansa alkoi kuulua laulua:
- Tummat silmät, ruskea tukka. Niihin kerran langeta sain. Syrjällään nyt on sydän rukka. Rakastan niin häntä vain.
Tina, Maxie ja Vilma olivat huomanneet Vinskin ja Santun ja virittäneet pienen kertosäe-esityksen. Vinski lähti jahtaamaan tyttöjä.
- Oliks pakko just se kappale, Vinski huusi.
- Se sopi paremmin kuin R.A.K.A.S, Vilma sanoi.
Se sai kaikki muut paitsi Vinskin purskahtamaan nauruun.
