ikäraja: S
Älä huoli, sä pystyt kyllä elämään oman elämäs, toistamatta sun vanhempien virheitä. Sun kohtaloa ei ole sidottu niihin, ei varsinkaan sitten kun alat päästä sun omille jaloille, lähdet kävelemään sun omaa polkua. Jotkut polut haarautuu, tulee valintoja. Ja sitten se polut risteää joidenkin muiden polkujen kanssa, koska ei täällä tarvitse olla yksin. Kyllä mä kuitenkin luotan että jokaisessa elämäntilanteessa, jos vain ois tarpeeks voimia kurkottaa, saa kiinni jonkun kädestä. Mutta kukaan ei oikein kurkota kohden, ellei ole itsekin valmis ojentamaan kättään.
Ja sulla on kyllä väliä, enkä usko että ihmiset tahallaan koettavat asettaa sua mitenkään alemmas. Ne vaan olettaa, että on okei puhua niille tärkeistä ihmisistä, varsinkin sulle. Koska sä teet sitä, oot aina tehnyt. Ehkä et oo niin ajatellut miltä se saattaa joillekin tuntua, mutta ehkä sä kykenisit laittamaan ittes niiden puhujien asemaan?
Ihmissuhteet on hankalia. Eivätkä ne voi poistaa kaikkia ongelmia. Ei, eivät ne voi. Jokainen ihminen, jonka polun kanssa oma risteää, jättää jälkensä. Pienen haamun jostakin, fyysisenä muistona tai tuttuna kasvona ihmisjoukossa, tai kenties vaan ajatuksena, pienenä kuiskauksena, joka on vuosien varrella jo heikentynyt, sammumaisillaan.
Mutta jotkut polut, ne risteävät, muodostavat isomman, tukevamman metsätien.. ennen kuin erkanevat jälleen. Olitko jo tottunut kulkemaan tukevalla, turvallisemmalla tiellä? Jolta eksyminen tuntui mahdottomalta, kunnes löysit itsesi taas tallomasta omaa polkuasi, jättäen metsätien jälkeesi. Mutta niin se menee, polut haarautuvat, risteilevät, katoavan näkyvistä. Joskus tuntuu, että olisi vain yksi juurakkoinen ja kivinen, keskellä tiheää metsää mutkitteleva tallattu reitti. Nehän ovat juuri kiinnostavimpia, päämäärä ei ole taattu. Joskus polku jopa katoaa silmistä, joutuu itse tarpomaan reittinsä metsän läpi.
Ja sitten, ehkä joku vanha, tuttu polku risteää omasi kanssa jälleen. Et ole eksynyt, et koskaan. Olet vain uusilla mailla.
