Title: Kohisevat aamut (mutkaton tasainen tie)
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: S
Pairing: Hermione/Ron
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. Biisi on Happoradion. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Oneshot
Haasteisiin:Lyrics Wheel 15
OTS20 #2
Otsikoinnin ilot
A/N: Yön hiljaiset tunnit, Vakava nainen, kynä ja paperia. Ainaista blokin purkua ja Lyrics Wheeliä.
Kohisevat aamut (mutkaton tasainen tie)
Sade rummutti vesikouruja makuuhuoneen ikkunan toisella puolen. Oli niin harmaata, että oli vaikeaa arvioida kellonaikaa, oli kuitenkin vielä aikaista, sillä Ronin kuorsaus kuului Hermionen selän takaa voimakkaana ja katkonaisena. Hermione ei ollut varma kuinka kauan hän itse oli maannut siinä hereillä sillä kertaa, useat samanlaiset aamut sekoittuivat hänen muistikuviinsa - harmaat, hitaat ja unettomat. Hän tiesi kuinka tämäkin aamu tulisi jatkumaan, hän ei saisi enää unta, joten hän nousi ylös huokaisten.
Hitaasti Hermione venytteli niskaansa ja yläselkäänsä, jotka olivat pitkistä työpäivistä johtuen alinomaa jumissa. Hän istui sängyn laidalla katse Ronin unesta veltoissa kasvoissa viivytellen. Ilmeettömät, tyhjät kasvot. Toinen poski hieman mutrussa siitä kohtaa, missä se kohtasi tyynyn. Alahuuli liikahteli kuorsauksen tahtiin, ja pieni kuolavana oli kuivunut suupieleen. Hermione esti itseään irvistämästä kuvotuksesta ja nousi jaloilleen.
Matkalla kohti ovea Hermione nappasi ikkunanviereisen nurkan nojatuolista aamutakkinsa ja kietoi sen yömekkonsa ylle sitoen nauhat vyötäisilleen vasta keittiöön johtavalla käytävällä. Hän käveli ripeästi kuin paeten mielikuvaa Ronin kasvoista, mikä häilyi hänen ajatuksissaan saaden ärtymyksen nostamaan päätään. Hänen yksinkertainen, mutkaton ja tasainen aviomiehensä. Hermione tuhahti ja nosti tottuneesti täytetyn vesipannun hellalle.
Teevesi kiehui nopeasti. Hermione asetti jasmiinin tuoksuisen teepussin laakeaan kuppiinsa ja täytti sen piripintaan höyryävällä vedellä. Keittiön ikkuna huurustui hetkeksi ja peitti ulkona yhä yltyvän sateen. Hermione laski pannun hellan kylmälle osalle ja nojautui vasten ikkunalautaa sulkien silmänsä. Hän kuunteli sateen rummutusta ja hengitti syvään ikkunan pinnasta huokuvaa viileämpää ilmaa.
Ajatukset hyökkäsivät heti. Hermione lähes naurahti niiden tavalle ryöpytä esiin, kun hän antoi vähänkin periksi - kun hän pysähtyi edes hetkeksi ja antoi niille tilaa. Varoen tarttumasta mihinkään erityiseen Hermione antoi muistikuvien soljua eteenpäin ja hipoa häntä sieltä täältä. Kuin viileät sormenpäät ne koskettelivat häntä, mutta eivät saaneet otetta. Hermione kuuli vihjailevat äänensävyt monissa sivulauseissa. Hän näki katseet, jotka vaelsivat hänen kehollaan röyhkeästi etsien jotain mitä ei ollut, ja lopulta hän kuuli hyvin selkeästi, kuinka hänen anoppinsa tokaisi pehmeästi, mutta sanat tulvien päämäärätietoisia tuuppauksia:
tik tak. Hermione painoi kasvonsa kylmää lasia vasten liu'uttaen kätensä vatsalleen.
"Tik tak", hän kuiskasi ääni matkalla murtuen aamuiseksi kohinaksi. Syvän huokauksen saattelemana Hermione irtautui ikkunalasista ja palasi arkiseen, harmaaseen aamuunsa. Hän jätti teensä hautumaan ja suuntasi kulkunsa kylpyhuoneeseen.
Tottuneet sormet avasivat paketin näppärästi. Hermione suoriutui tehtävästään rutiinilla, siinä ei ollut enää minkäänlaista tunnetta, ei jännitystä vatsanpohjalla, ei kihelmöintiä sormenpäissä, vain nopea toimitus ja virtsaa testitikussa, joka jäisi aamuteen ajaksi lavuaarin reunalle odottamaan. Hän katsoisi sen mennessään suihkuun, heittäisi sen pois ja jatkaisi sitten tavallista, mutkatonta elämäänsä taas kuukauden eteenpäin.
Aihe oli kai joskus ollut kipeä, häpeällinen, valheiden taakse varjeltu. Nyt se oli Hermionelle tunnoton. Hän oli ymmärtänyt, ettei hän tulisi koskaan saamaan omaa lasta. Hän oli hyväksynyt sen, mutta jatkoi testien tekemistä Ronin vuoksi, ja ehkä silkasta tottumuksesta.
Kyllä se vielä onnistuu, Ron jaksoi sanoa sillä kepeällä äänensävyllään, jolla hän puhui, kun oli asioista lapsellisen varma. Ron ei tuntenut minkäänlaista syytä, miksi se ei onnistuisi. Kaikki muutkin saivat lapsia, mikseivät he muka saisi? Hermione oli yrittänyt useamman kerran selittää asiaa Ronille, mutta tämä ei ollut kuunnellut. Ron ei ollut suostunut uskomaan.
Hermione ei oikeastaan ollut enää varma, oliko hän koskaan edes halunnut lapsia. Kun oli niin kauan odottanut ja toivonut toisen kanssa, se oli tuntunut omalta haaveelta, mutta kun toivo oli hiljaa hiipunut ja lopulta sammunut, Hermione oli hyväksynyt sen hyvin kivuttomasti. Ajallaan hän saisi Roninkin uskomaan, ja kaikki muut, mutta se ei kävisi yhtä kivuttomasti, Hermione uumoili.
Teekupin tyhjä pohja veti Hermionen ajatuksista takaisin keittiöön. Hän katsahti kelloa ja laskosti aamun lehden takaisin taitoksiinsa Ronia varten. Teekupin huuhdeltua itse itsensä Hermione asteli kylpyhuoneeseen reippaammin kuin aiemmalla kerralla. Nopeasti Hermione nappasi testitikun lavuaarin reunalta, vilkaisi tuloksen ja pudotti tikun sitten tottuneesti roskakoriin. Ajatukset täynnä aiheita, jotka täytyi muistaa päivän kokouksessa, Hermione laittoi kylpyveden valumaan. Hän oli jälleen selättänyt yhden sellaisen unettoman aamun ja valmis jatkamaan kohti tulevaa työpäivää.
Riisuessaan yömekkoaan Hermione soi vielä viimeisen ajatuksen aamuisille pohdinnoilleen, muiden odotuksille koskien heidän liittoaan, Ronin kepeälle äänensävylle ja kahdelle purppuraiselle viivalle testitikussa, jonka hän oli pudottanut roskakoriin - kahdelle? Hermionen polvet notkahtivat. Hän syöksähti roskakorille yömekko yhä sotkeutuneena hänen kaulansa ja olkapäidensä lomaan. Kylmä kaakelilattia kolahti kivuliaasti hänen paljaita polviaan vasten, mutta Hermione ei välittänyt. Hän kahmaisi testitikun roskien seasta ja tuijotti sitä typertyneenä. Hän oli vähällä käyttää sormiaan laskiessaan tikun viivat - yksi ja kaksi.
"Mahdotonta", Hermione henkäisi. Hän liukui lattialle istumaan painaen selkänsä vasten hitaasti täyttyvää kylpyammetta. Hänen tikkua pitelevä kätensä tärisi. Toinen hakeutui hänen rintakehälleen ja lopulta ylös suulle. Häntä oli äkkiä alkanut oksettaa. Pikainen ajatus aamupahoinvoinnista luikahti hänen mieleensä, mutta järkevä ajattelu hätisteli sen välittömästi tiehensä.
Hermione tuijotti tikkua kokonaiset kymmenen minuuttia lopulta edes näkemättä sitä enää. Kylpyammeen vesi valui yli reunojen, ja Hermione kampesi itsensä ylös sulkemaan hanan. Hän irrotti yömekon kaulansa ympäriltä ja puki aamutakin takaisin ylleen. Vilkaistuaan testitikkua vielä kerran hän työnsi sen aamutakin taskuun ja poistui kylpyhuoneesta jättäen jälkeensä kosteat jalanjäljet.
Matka makuuhuoneeseen tuntui pitkältä. Ron kuorsasi yhä äänekkäästi. Hermione kiersi sängyn jalkopäädyn ohitse ja puri huultaan. Hän kuljetti puolihuolimattomasti sormenpäitään pitkin sängynpäätyyn laskostetun päiväpeiton pintaa, jota koristivat suuret punaiset ruusukirjailut. Pitkän tovin Hermione istui sängynlaidalla hiljaa katse luotuna johonkin kauemmas kuin näkökyky ylsi. Hänen kätensä lepäsi taskussa sormet löyhästi testitikun ympärille kiertyneinä.
Hän ajatteli Ronia, joka nukkui hänen vierellään, tämän reaktiota uutiseen. Hän ajatteli kuinka kaikki muuttuisi yhden testitikun myötä, kuinka kaikki oli jo muuttunut. Hän ajatteli Mollyn alkavaa hössötystä, Harryn leveää hymyä, joka huokuisi sanaa
vihdoinkin ja Ginnyn onnenkyyneleitä pienen Jamesin saadessa jälleen yhden serkun. Hän ajatteli makuuhuoneen uutta järjestystä - ja ajallaan - työhuoneestaan luopumista, työpaikan huhumyllyä ja Tylypahkan hyväksymiskirjettä, joka sekin saapuisi aikanaan. Äkkiä hän huomasi ajattelevansa, ettei ollut valmis, ja kuinka paljon häntä oikein pelottikaan, mutta noustessaan ylös valmiina pakenemaan, hän törmäsi Ronin kysyvään katseeseen.
"Onko kaikki hyvin? Näytät omituiselta", Ron kysyi. Hän oli kohottautunut kyynärpäiden varaan ja katsoi Hermionea unisilla silmillään, kulmat aavistuksen kurtussa. Miehen hiukset sojottivat minne sattuu, eikä Hermione kyennyt ajattelemaan muuta kuin sitä, että mies oli juuri herännyt uuteen aamuun täysin tietämättömänä siitä, että kaikki oli nyt toisin. Hermionen käsi oli livahtanut pois hänen aamutakkinsa taskusta ja nypläsi nyt yhtä päiväpeiton ruusukuvioista.
"On", Hermione vastasi.
"Hyvä on sitten", Ron haukotteli ja kampesi itsensä ylös.
Niin mutkatonta ja vaivatonta se oli. Kaikki oli hyvin. Hermione katsoi ruusukuviota hiukan hämmentyneenä. Ronin mutkattomuus sai hänet muistamaan, että he olivat siinä yhdessä, tahtoi hän sitä tai ei. Hermione ja hänen mutkaton ja tasainen aviomiehensä. Hän selviäisi tästä. He selviäisivät tästä yhdessä. Jännitys kipristyi äkisti paikalleen vatsanpohjaan, minne se kuului, jättäen vuosien jälkeen hartiat ja leukaluut edes hetkeksi rauhaan.
"Hyvä on sitten", Hermione toisti Ronin sanat, kun mies oli jo laahustanut käytävään ja pois näkyvistä. Hermione päästi irti ruusukuvion karheasta pinnasta ja hymyili. Ikkunan toisella puolen sateen rummutus oli muuttunut vaimeaksi kohinaksi. Sekin alkoi hellittää.
Happoradio - Vakava nainen
Tuo mies ei ole se oikea
mut ei se ole se vääräkään.
En ole onnesta soikea
mut enpä juuri itkekään.
On onni tasaista laatua
ja horisontti vuoretta.
On päiväpeitossa ruusuja,
aamuisin maito tuoretta.
Onhan mun saatana saatava lapsi
kaikki muu on kohinaa.
Sinä olet mutkaton tasainen tie,
sinä olet pastellisävyinen mies.
Mä vakava nainen
oon järkevänlainen
enkä mä kiihkoa kaipaa.
Oon häiden häslääjä,
boolistaan
sun äitis alkaa juopua.
Tik tak se vatsaani koskettaa
ja jotain meinaa murtua.
Onhan mun saatana saatava lapsi
kaikki muu on joutavaa,
kohinaa.
Sinä olet mutkaton tasainen tie,
sinä olet pastellisävyinen mies.
Mä vakava nainen
oon järkevänlainen
en kai mä kiihkoa kaipaa.
Aika menee juoksua yli sillan
kysymättä lannistaa unelmoijan
ja prinsessan aikeet
on toteuttaa vaikeet
vuosia ruuhkissa seisten.
Sinä olet mutkaton tasainen tie,
sinä olet pastellisävyinen mies.
Mä vakava nainen
oon järkevänlainen
en kai mä kiihkoa kaipaa.
Aika menee juoksua yli sillan
kysymättä lannistaa unelmoijan
ja prinsessan aikeet
on toteuttaa vaikeet
vuosia ruuhkissa seisten.
