Ficin nimi: Kokonainen (elämä ja minä)
Kirjoittaja: Lyra
Fandom: Harry Potter
Vastuunvapaus: En omista kyseistä kirjasarjaa, enkä saa tästä tuotoksesta rahaa
Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: Tämä on jatkoa tekstilleni
Annan kaiken sinun käsiisi (itseni ja elämäni) S. Ole hyvä rakas
piraattiseni <3
Kokonainen (elämä ja minä)
yksiSiitä on kulunut viikkoja, kuukausia. Sirius huomaa ajan kulun ainoastaan kasvavasta Harrysta, joka kahden vanhana on aivan erilainen kuin yhden vanhana. Tai niin Sirius ainakin kuvittelee.
On taas joulu. Sen huomaa koristeista, jotka Remus tahtoo ehdottomasti ripustaa ikkunoihin, eikä Sirius voi kieltää, koska asunto on nykyään myös Remuksen. Pieni makuuhuone on entistä ahtaampi, kun siellä on Harryn pinnasängyn lisäksi sängyt kahdelle aikuiselle miehelle.
Sirius ei oikeastaan välitä. Hän - eikä myöskään Harry - ei pärjäisi ilman Remusta. Remus katsoo, että he syövät ja nukkuvat. Ja Remus koristelee asunnon värikkäillä valoilla ja tarjoaa Siriukselle punaviiniä aina silloin tällöin, kun Harry on jo nukkumassa.
kaksiSohva vaikuttaa entistä kuluneemmalta. Sirius puristaa viinilasia käsissään ja pelkää sen hajoavan. Tai että hänen otteensa kirpoaa ja hän pudottaa lasin ja viini leviää matolle. Matto on muutenkin tahrainen, mutta ei hän oikeastaan halua sotkea siihen viiniäkin.
“Hyvää joulua”, Remus sanoo ja istuu sohvalle hänen viereensä. Sirius hymähtää.
“Samoin”, hän sanoo ja hörppää viinistään. Se turruttaa mielen ja alati rintaa painavan ahdistuksen.
“Haluaisitko sinä tehdä jotain yhdessä?” Remus kysyy. “Huomenna siis. Voitaisiin käydä Harryn kanssa vaikka kuuntelemassa joululauluja kirkossa.”
“Vaikka”, Sirius sanoo, vaikka todellisuudessa hän ei koskaan lähde asunnosta, vaikka Remus ehdottaisi mitä. Remus hymyilee surumielisesti ja tarttuu hänkin viinilasiin.
kolmeSiriuksen kasvot ovat kalvenneet melkein valkoisiksi, kun hän ei ole aikoihin poistunut asunnosta. Kesä kului ikkunat auki neonvalokadulle ja tunkkainen ilma ympärillä ja sateinen syksy sängyssä maaten. Lumihiutaleet näyttävät toki kauniilta ikkunan takana, mutta Sirius ei tahdo ulos. Hän ei ole vielä valmis kohtaamaan maailmaa.
Remus vie Harrya joka päivä ulos, tapaamaan vanhoja ystäviä, joilla on nyt lapsia, tai leikkimään hiekkalaatikolle. Remus vaikuttaa onnellisemmalta ja Harrykin on alkanut jälleen nauraa.
Sirius ei pysty siihen. Hän ei jaksa olla onnellinen. Se tuntuu niin vaivalloiselta. Niinpä hän vain tyytyy katselemaan lumihiutaleita, joita neonkyltit valaisevat ja hörppimään viinistään, kunnes Remus ilmoittaa menevänsä nukkumaan.