Vendela - Mä mietin alunperin sitäkin, että jos olisi kirjoittanut tän saman K15, mutta päätin kerrankin olla siveellinen.
Draco tosiaan on aika pentu tässä, mut jotenkin tahdoin korostaa sitä, ettei Dracon ole koskaan
tarvinnut olla mitään muuta. On vaan saanut olla ja tää kaikki uusi on hämmentävää ja vaikeaa muistaa/osata edes perus juttuja.
Kiitos kommentistasi!<3
mimamu - Joo, tää paritus on tosi kiva! Ei ihan liian vaikea, mutta kuitenkin sellainen jota ei nää usein.
Mä mietin hetken millaisen Dracon tähän otan, mutta lellipentu valikoitui juuri tuon kontrastin takia. Ja varmasti Draco olisi voinut asemansa pitää, mutta tässä tää oli kivempi näin!
Tuo Oliver olisi kyllä tervetullut kokkaamaan myös mulle ihan koska vain! ;P
Taustatiedosta olet ihan oikeassa, sitä olisi tosiaan voinut ripotella enemmän myös myöhempiin lukuihin, joskus oon hieman liian malttamaton noissa.
Kiva, että toinen kuku oli jo rennompaa luettavaa.
Kiitos kommentistasi!<3
Odo - Oliver sopii oikein hyvin myös vähän nuoremmalle luihuiselle!
Kokkaus ei todellakaan ole helppoa! Dracolle varsinkaan, kun hän ei ole sitä koskaan joutunut tekemään, onneksi hänellä on Oliver apuna!
Huispaus on minustakin ihanaa ja sitä on liian vähän ficeissä!
Kiva, että pidät kirjoitustyylistä!
Kiitos paljon kommentistasi!<3
A/N - Hupsista, kuukausi vierähti edellisestä luvusta.
Aamiainen
Sunnuntaina Dracoa jännittää. Ensimmäistä kertaa hän joutuisi, pääsisi, pelaamaan ihan oikean pelin Rapakon Palloseuran etsijänä. Hän oli kerran pelannut harjoitusottelussa, mutta nyt on edessä ihan oikea peli.
Aamu tuntuu tahmaiselta muutaman tunnin yöunien jälkeen ja jalat tärisevät hänen kävellessään vessaan. Hammasharja tippuu kahdesti hammaspesun aikana ja Draco huomaa käsiensäkin tärisevän. Hän vetää syvään henkeä ennen kuin astuu ulos kylpyhuoneesta ja lähtee keittiöön, jossa tietää Oliverin olevan. Tuore kahvi tuoksuu koko asunnossa. Aamuvirkku Oliver hymyilee ja toivottaa huomenet pirteästi. Oliver tekee jokainen aamu molemmille aamupalan, vaikka tämä lähtisi kuinka aikaisin. Oliverin mielestä aamupala on päivän tärkein ateria. Draco ei muutenkaan ole kovin hyvä syömään aamuisin, mutta tänään tehtävä tuntuu lähes mahdottomalta.
”Jännittääkö?” Oliver kysyy ja kaataa Dracon lasin täyteen kurpitsamehua.
”Ei tietenkään”, Draco tuhahtaa vastaukseksi.
Hän on oppinut jo aikoja sitten peittämään tietyt tunteensa ja jännitys on yksi niistä. Hän ei voi hallita kehonsa tärinää, mutta äänensävyn ja ilmeen hän saa pidettyä kontrollissa. Oliver hymyilee lempeästi.
”Syö, siitä tulee parempi olo", Oliver sanoo ja työntää munakaslautasta lähemmäksi Dracoa.
Dracon olo on kuin lapsella, jonka äiti huolehtii kouluun lähdön aamuna. Hyvä ettei Oliver suorista ohi mennessään hänen paitansa olkasaumaa suoraan. Haluttomasti Draco aloittaa syömisen, saaden Oliverin näyttämään tyytyväiseltä.
”Voisimme lähteä ajoissa. Hyvä valmistautuminen vähentää hermoilemista."
”En ole hermostunut”, Draco tuhahtaa ja nostaa kurpitsamehulasin. Mehu lähes läikkyy yli käden täristessä.
Oliver hymähtää huvittuneesti ja kohottaa Dracolle kulmiaan. Draco on oppinut Oliverin huumorintajusta sen verran, että päättää laskea lasin takaisin pöydälle ja keskittyä munakkaaseen. Tärinä jo itsessään on paha, mutta jos hän olisi vielä onnistunut läikyttämään juomaa, saisi hän kuulla siitä vähintään loppu päivän. Ei hän siitä voinut Oliveria moittia, he molemmat osaavat leikkimielisen ivailun heti kun siihen oli vähänkin aihetta.
Syötyään Draco vaihtaa jo huispauskaavun päälleen, nappaa luutansa ja seuraa Oliverin pihamaalle. Oliver tarttuu Dracon luudattomaan käteen ja he kaikkoontuvat kotikentälleen. Kumpikaan ei sano sanaakaan, mutta Draco on mielessään kiitollinen Oliverille ettei hän joutunut ilmiintymään yksin. Hänen ajatuksensa ovat niin lukossa, että todennäköisesti hän olisi joutunut puoliksi Tylypahkan porteille. Dracon mielessä pyörii ensimmäinen ottelunsa luihuisen kaavussa. Hän hävisi sen ottelun. Silloinkin hän oli jännittänyt yhtä paljon, mutta kukaan ei ollut huomannut. Draco ei ollut syönyt mitään sinä aamuna, kukaan ei ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Eikä kukaan ollut puristanut olkaa, kuten Oliver nyt, kun he suuntasivat pukuhuoneelle.
”Pieni kierros kentällä ennen kuin muut tulevat?” Oliver kysyy iloisesti.
Draco nyökkää ja hymyilee pienesti. Lentämistä hän kaipaisikin nyt. Huoleton lentokierros ennen ottelua auttaisi. Oliver osaa selvästi käsitellä hänen jännitystään, ei kiinnitä huomiota, mutta keksii tekemistä joka ohjaa ajatukset muualle. Draco on kiitollinen, hän ei sano sitä ääneen, mutta ponkaistessaan ilmaan hän hymyilee Oliverille saaden sädehtivän vastauksen. Oliver kyllä ymmärtää. Perhoset Dracon vatsassa eivät ole niin villejä kuin voisivat olla, ehkä niillä ei ole tilaa Oliverin aamiaisen jälkeen, Draco ajattelee.
