Otsikko: Vaniljateetä
Tekijä: Karolain
Ikäraja: S
Päähenkilö: Draco Malfoy
Genre: Hieman fluffya, palanen romantiikka
A/N: Päätin nyt vihdoinkin kirjoittaa taas jotain muutakin kuin Lostia. Betaa ei valitettavasti löydy, joten jos virheitä näkyy, ilmoitathan niistä minulle? Pienen pieni ficci, joka ei kumminkaan täytä triplaraapaleen kriteerejä.
---
Tik.
Tak.
Tik.
Tak.
Tik.
Tak.
Kello tikitti. Draco katsoi kasvot ilmeettöminä seinällä roikkuvaa kelloa. Jos joku olisi katsonut tarkemmin, suoraan hänen silmiinsä, olisi hän huomannut hyvinkin kärsimättömän ilmeen pojan kasvoilla. Mutta kukaan ei kumminkaan huomannut.
Kello jatkoi tikittämistään. Vielä puoli tuntia, Draco toisti mielessään eräänlaisena mantrana. Puolen tunnin päästä loppuisi oppitunti ja samalla koulupäiväkin. Pian hän pääsisi taas Tylyahoon.
Kello soi tunnin päättymisen merkiksi. Draco nousi, nappasi tavaransa koululaukkuun ja heitti laukun olalleen ennen kuin pyyhälsi ulos luokasta ja käytäviä pitkin aulaan. Sieltä hän pitkin juoksuaskelin vipelsi ulos Tylypahkan tiluksille ja jatkoi matkaansa kohti Tylyahoa. Velhokylässä Draco ei jäänyt katselemaan näyteikkunoita vaan pyyhälsi suoraan matami Puddifootin teehuoneen lämpöön, ja meni istumaan vakiopaikalleen nurkkapöytään. Eikä aikaakaan kun paikalle pelmahti tarjoilija muistivihkonsa kanssa. Dracon tunteettomat kasvot sulivat hymyyn ja viekkaasti jostakin lennähti kerubi heittämään konvehteja.
”Tervetuloa matami Puddifootin teehuoneeseen. Mitä saisi olla?”
”Vaniljateetä vain, kiitos.”
Tarjoilija kirjoitti vihkoonsa ja lähti sen jälkeen kohti keittiötä. Pian hän palasi höyryävän kuuman vaniljateekupin kanssa ja laski sen pöydälle. ”Varo, se on kuumaa.” Draco ei vastannut mutta hymyili tarjoilijalle valloittavasti. Kun tarjoilija oli lähtenyt palvelemaan muita asiakkaita, Draco nosti teekupin huulilleen ja siemaisi hieman teetä. Hitaasti nautiskellen hän joi teensä loppuun ja laski kuppinsa takaisin tassille. Ennen kuin Draco nousi paikaltaan, hän otti taikasauvansa viittansa piilotaskusta ja taikoi esiin kauniin tummanpunaisen ruusun ja laski sen teekupin viereen. Niiden viereen hän jätti vielä muutaman kolikon maksuksi teestä ja tipin tarjoilijalle. Sitten vasta hän nousi ja käveli ulos teehuoneesta.
Pian tarjoilija tuli hakemaan rahoja ja teekuppia. Hän otti myös ruusun hymyillen hiljaa itsekseen. Keittiössä tarjoilija laski rahat ja teekupin pois käsistään ja vei ruusun maljakkoon, jossa oli jo kymmeniä aivan samanlaisia ruusuja.
