Hiekkalaatikko (Dr/Hrm, romance/fluffy, K-11)

[jossujb]

Ensinnäkin, osoittaa pettämättömän ihailtavaa hyvää itsetuntoa laittaa kommenttikampajaan vanhempi teksti - ja iksei laittaisi, jos se on näin hyvä? Itse asiassa muistan nähneeni tämän etusivulla männävuosina useastikin, mutta aikaa olen vaatinut minäkin, kuten Hermione ja Draco, kasvaa aikuiseksi ja olla ennakkoluulottomampi paristutesn ja muun sisällön kanssa. Väitän, etten olisi vuonna 07 oikein osannut arvostaa nuorten aikuisten varsin kypsää romanssia sellaisena kuin se tässä tekstissä tuli ilmi. Vuonna 16 tilanne on aivan toinen ja suorastaan ahmin tekstin suurissa romanttisissa kikseissä - itse asiassa, minun oli pakko ajoittaa lukemista niin, etten ahmi koko hommaa kerralla. Minusta tälle tarinalle aina on monessa suhteessa eduksi. Rauhassa lukeminen tukee romanssin etenemistä. Kaikki liikkui niin nätisti omalla painollaan, niin helposti, puskematta <3

Moni oli kommenteissa puhunut OoC-fiiliksistä, mutta en tiedä... ehkä sitten perspektiivi Kuoleman varjelusten jälkeen kuitenkin muuttaa ajatuksiani suopeammiksi. Ehkä tuoreeltaan lukiessa Draco olisi vaikuttanut enemmän OoC:lta, mutta nykyisellä tietämyksellä hyväksyn aivan ehdoitta, että hänestä hyvinkin saattaa kasvaa mukavahko nuorimies. Moni kusipää löytää kaksvitosena jostain selkärangan xD

Emmä tiiä, kai tää puhuttelee mua siinä mielessä, että että mun oma elämäntilanne on vähän tuuliajolla, kuten Hermionella, ja siihen niin hyvin sopisi joku draconmuotoinen piristysruiske xD

Juoni oli muuten siinä mielessä mielenkiintoinen, että aloin ihan miettiä Eddietä enemmänkin ja melkein tekee mieli tietää lisää! Yleensä fluffyisissä teksteiesssa juonielementit nyt ovat olemassa vain siksi kun joku kyhäelmä pitää olla, että pääsee söpöilemään, mutta se on minun kirjoissani aina plussaa syy miksi hahmot tulevat yhteen on mielenkiintoinen, ymmärrettävä.

Tää on vaan jotenkin niin pehmoinen teksti <3 Tuli hyvä mieli, sekä juonen takia, että kirjoitustyylin, joka oli ihanan höttöinen, muttei överi. Selkeä, kaunis, muttei imelä. Hyvä tasapaino, I like it.

Niin, ei mulla nyt varmaan tämän enempää järkeviä asioita ole sanoa. Hieno fikki, oikea veto nostaa tätä ylös, että uudempikin yleisö kenties löytää. Helmien löytäminen ei ole aina se helpoin homma.

Kiitos,
T: jjb

[Fiorella]

Kiitos, jossujb, tulipa kommentistasi hyvä mieli. Näitä vanhoja tekstejäni olen paikoin täältä poistanutkin, mutta tässä on edelleen jotakin herttaista, ja oli kiva kuulla, että se toimi vieläkin kylliksi hyvin.

Moni oli kommenteissa puhunut OoC-fiiliksistä, mutta en tiedä... ehkä sitten perspektiivi Kuoleman varjelusten jälkeen kuitenkin muuttaa ajatuksiani suopeammiksi. Ehkä tuoreeltaan lukiessa Draco olisi vaikuttanut enemmän OoC:lta, mutta nykyisellä tietämyksellä hyväksyn aivan ehdoitta, että hänestä hyvinkin saattaa kasvaa mukavahko nuorimies. Moni kusipää löytää kaksvitosena jostain selkärangan xD

Tämä on muuten totta. En ollut ajatellutkaan tässä yhteydessä, mutta nykyisen tiedon valossa Draco on kuin onkin osoittanut aikuistuneensa, vaikkakin seiskakirja tietysti veikin kaiken vähän eri linjoille kuin mitä tässä mennään. Ikävä kyllä Luciukselle olen tämän ficin osalta anteeksipyynnön velkaa. Ennen aikaan miesparka oli melkein ficissä kuin ficissä enempi vähempi sadistinen, julma ja tunteeton, minkä Deadhly Hallows sittemmin todisti vääräksi luuloksi. Mutta onhan jästinaisten kaltoinkohtelu ollut todistettavasti kuolonsyöjien "juttu", siihen nähden minusta ei mitenkään mahdoton tilanne. Ja toki on huomioitava sekin, että ficci pohjautui vahvasti niiinan uneen, jota vain itse lähdin värittämään ja syventämään pidemmälle tarinaksi asti.

...mutta aikaa olen vaatinut minäkin, kuten Hermione ja Draco, kasvaa aikuiseksi ja olla ennakkoluulottomampi paritusten ja muun sisällön kanssa.

Aika hyvä huomio tämäkin!

Suuret kiitokset.

[Lasijoutsen]

Tämä fic on jotain niin ihanaa! Söpöä fluffyä, mutta myös "vakavia" keskusteluja. Draco oli tässä mukavan aikuistuneen oloinen, ei yhtään sellainen mitä hän oli lapsena. Ja hyvä vaan!
Oli yllättävää miten he kohtasivat tuolla puistossa, mutta toisaalta miksipäs ei. Luciuksesta voisikin jotain tuollaista kuvitella.
Matt ja Eddie vaikuttivat söpöiltä ja harmi, että Edwardin äiti oli niin tiukka, ettei antanut Dracon poikaa enää lähestyä. Mutta ehkä se on vähän epäilyttävää, jos joku aikuinen tulee tarjoamaan karkkia.
Oli mukava lukea tämä nyt uudestaan, sillä tämä on todella loistava idea ja tarina! Pidin paljon tuosta sinun kirjoitustyylistäsi. Kiitos ficistä ja hyvää syksyä!

Lasijoutsen

[Fiorella]

Olipa kiva kuulla, että tykkäsit, Lasijoutsen! Iloista syksyä ja pikkuhiljaa alkavaa talvea sinullekin!

[Röhkö]

KK:sta iltaa!
Nostelen täällä yli 10 vuotta sitten kirjoitettua ficiä, mutta se on ihan nostalgista. Oli itseasiassa freshiä lukea jotain, joka on kirjoitettu ennen vikaa kirjaa. Sattumalta hauskaa, että Ginnyllä on Lilly-niminen tytär, ja että Ron haikailee Kotikolossa Hermionen perään.

En edes ota kantaa siihen, onko Draco OoC vai IC vai XX. Tässä on kuitenkin päästy jo murrosiän ohi ja molempien elämässä on tapahtunut muutoksia. Kaikki on varmaan vähän OoC verrattuna omaan 16-vuotiaaseen itseen. Etenkin Dracon kaltainen ex-kuolonsyöjä, joka on yhtäkkiä omaksumassa isoveljen roolia. 

Olen iloinen, että tästä löytyi selvä juoni ja draaman kaari: pirteä, lupausten täyttämä alku, kohtaaminen, sitten menetyksen pelko ja selkeä lopetus. Minulle lukunautinnon tuo aina selvästi se, jos tekstistä löytyy hyvä juoni. Toki tässä kaikki tapahtui hyvin nopeasti, mutta tapahtuipa kuitenkin. Plottwisterinä toimi tuo, että Draco on veli.

Sun omat hahmot olivat toimivia ja etenkin lapset söpöjä (maansiirto, aaws). On myös jotenkin uskottavaa (ainakin tässä), että Luciuksella on avioliiton ulkopuolinen lapsi. Kohtalon ivaa taas sitten, että Draco joutuu esittämään jästiä. Utelut Hermionen elämästä (mm. Ronista) olivat tosi söpön läpinäkyviä. Jossain kohdin meininki meni liian fluffyksi minun makuuni, veikkaan että siinä sanassa "saatille lähtö" oli jotain liian jukkapoikamaista vibaa.

Noin yhteen pötköön kirjoitettua tekstiä oli hieman raskasta lukea näytöltä, mutta siihenkin tottui. Harrastin sitä itse myös vuonna 2007 kunnes joku lukija huomautti. 

Arvostan aina myös hienovaraista huumoria, tässä mm. siivouskomeroiden suunnittelua (mitenkään ammattia väheksymättä, mutta mahtavan tarkkaa).

Kiitokset tästä lukukokemuksesta,
Röh

[Fiorella]

Kiitos sinulle, Röhkö! Mukavaa, että valitsit tämän ficin. Tosiaan tämä on sen verran vanha, ettei silloin ollut viimeisintä tietoa hallussa (eikä ollut Jukka Poikaakaan ) ja näin ollen Lucius on taas pahiksen roolissa, kuten useissakin vanhoista ficeistäni.

Ihanaa, että juonenkulku ja hahmot miellyttivät. Tuli hyvä mieli kommentistasi.

[Kelsier]

Oon tosi iloinen, että kommenttikampanjan kautta löysin tämän ficin taas, koska mä sain joskus pari vuotta sitten juuri tästä sun Dramionesta alkusysäysinspiraation omalle Ragarille ja lohikäärmeelleni. (Laitan sulle shout outin sinne, jos sopii)

Tykkäsin jo silloin ajatuksesta, että Luciuksella on AU-lapsia jästinaisten kanssa. Se tuntui luonnolliselta hahmon suhteen, vaikka on varmaan inhottavaa Dracolle ja Narcissalle, niistä jästinaisista puhumattakaan.
Draco taas on tässä tosi suloinen ja ihanaa, että hän haluaa tutustua pikkuveljeensä. Lasten leikit kaikkinen putputuksineen ja pärinöineen tuntuivat tosi aidoilta. Dracon ulkonäön kuivailu oli täyttä nannaa, hänestä on kasvanut viehättävä mies.
Tykkäsin Irvetassa työskentelevästä Hermionestakin. Tietääkö Hermionen täti muuten sisarentyttärensä olevan noita? Ainakaan ilmiintyminen ei näyttänyt hän hätkähdyttävän. Hyvä, että Hemione puolusti Dracoa, kyse oli kuitenkin vain väärin ymmärryksestä sekä yhteisön että Dracon puolelta.
Britannian sateilla oli tässä ficissä äärimmäisen hyvä draamantaju. Onneksi Draco ja Hermy eivät päätyneet sademäärän vaatimaan melodramaattisuuteen vaan etenivät pienellä keskusteluilla ja tunteennäytöillä. Kivaa, että kumpikin sai pitkästä aikaa kokea kevyttä ihastusta, joka sitten muuttui joksikin syvemmäksi.

Tuntui vähän hassulta, ettei velhomaailmassa olisi namusedän (tai namuvelhon ) konseptia eli että Draco ei tietäisi, että vierasta pikkulasta ei kannata lähestyä ilmiselvien houkuttimien kanssa. Velhoilta näyttää kyllä canonissa puuttuvan meidän jästien kaltainen leikkikenttäkulttuuri, että ehkä siksi tuota ongelmaa ei sitten ole.

Suuret kiitokset sulle inspiksestä ja tää on ihana tarina muutenkin!

[Elfmaiden]

Olen aiemminkin lukenut tämän ja kommentoinutkin 2010, mutta edelleen olen samaa mieltä silloin kirjoittamieni ylistyssanojen kanssa!  Pidän tästä tarinasta paljon! Hassua, että tämä on ehkä edelleen ainoita tällä parituksella lukemiani tarinoita, mutta tämän tarinan suhteen kannatti kyllä uskaltaa tarttua siihen.

[Fiorella]

Kiitos ilahduttavista kommenteistanne, Elfmaiden ja Kelsier! <3 Erityisen kiva kuulla, että on kestänyt aikaa ja houkuttanut myös lukemaan pikkuisen mukavuusalueen ulkopuoleltakin.

Tuntui vähän hassulta, ettei velhomaailmassa olisi namusedän (tai namuvelhon ) konseptia eli että Draco ei tietäisi, että vierasta pikkulasta ei kannata lähestyä ilmiselvien houkuttimien kanssa. Velhoilta näyttää kyllä canonissa puuttuvan meidän jästien kaltainen leikkikenttäkulttuuri, että ehkä siksi tuota ongelmaa ei sitten ole.

Tämän kirjoittamisesta on pitkä aika, ja vaikka ainahan noita namusetätyyppejä lienee ollut, niin silloin se ei todellakaan ollut niin yleistä kuin nykyään, tai ei ainakaan sillä tapaa yleisesti puhuttua kuin nykyisin. Velhomaailma on kovin konservatiivinen ja kirjan canonissa ei tosiaan sillä tapaa ole tuollaisia asioita ainakaan mainittu. Päinvastoin, canonin mukaan lapset ja nuoret liikkuvat aika vapaasti ja ovat tekemisissä aikuisten kanssa yksinään tavalla, jota ei nykypäivänä ehkä miellettäisi kovin turvalliseksi. (Kuten oikeastaan muitakaan asioita kirjassa, aina Kielletystä metsästä ja huispauksesta alkaen. )

[niiina]

Tiedätkö, olen vuosien aikana palannut tämän tekstin pariin useita kertoja ja taas tämä sai minut tänäänkin jotenkin pysähtymään. Muistan edelleen tuon uneni ja yksi syy varmasti on se, että se on tietyllä tapaa jäänyt elämään tämänkin tekstin kautta. Olen niin kiitollinen kun vuosia sitten sait siitä inspiraation tähän tekstiin, koska tämä on minullekin tullut niin tärkeäksi. <3 Tiedän, että jos olisin lähtenyt tätä itse kirjoittamaan, se olisi ollut hyvin erilainen ja varsinkin kuvailun suhteen olet aivan mestari. Olen jopa kateellinen noista sinun upeista kirjoitustaidoistasi ja ah, voi kun itsekin vielä löytäisi tämän puolen uudestaan ja pääsisi kehittämään myös omaa kirjoittamistaan.

Mulle tämä paritus on ollut kyllä ihan alusta asti sellainen henkireikä ja nään heidät totaalisen yhdessä! Vaikka tässä onkin ollut keskustelua paljon Dracon luonteesta ja siitä, voisiko näin esimerkiksi ikinä tapahtua, niin todellakin voisi! Itsekin aikoinaan rakastin kirjoittaa juurikin heistä aikuisina, koska meistä varmasti jokainen voi katsoa peiliin itseään tässä hetkessä ja miettiä, millainen oli vaikka kouluaikoina, eikö mitään muka ole muuttunut? Oletko juuri sellainen, kuin olit silloin? Ainakin itse nään niin paljon kaikkea uutta, mitä ennen ei todellakaan ollut ja ajatusmaailma on laajentunut, tietyt pelot on muuttuneet erilaiseksi ja muutenkin elämä on hyvin erilaisella tolalla. Siksi varsinkin aikuisina en todellakaan näkisi tätä paria mitenkään sellaisena, ettei se voisi koskaan tapahtua. Minusta Draco on aina ollut yksi Potter - sarjan mielenkiintoisempia hahmoja, koska en ole koskaan nähnyt häntä mustavalkoisena. Kuitenkin hänenkin kohdallaan ihan kirjasarjassakin nähdään hurjaa kehitystä siitä koppavasta pikkupojasta, ajattelevaksi nuoreksi mieheksi, joka on varmasti ymmärtänyt elämän moniulotteisuuden.

Ah, en tiedä mitä minä höpisen, muuta kuin, että rakastan tätä tekstiä. <3 Se on niin kaunis, vuodesta toiseen. Ajaton.

Kiitos myös, kun olit niin vahvasti tukenani noina vuosina. Olet ollut aivan korvaamaton. Kunnon tunneskaala taas kommentissa, mutta jotenkin tämä taas ryöpähti kun pitkästä aikaa olen tässä muutaman päivän sisällä kahminut lukea tekstejä ja tämä oli ehdottomasti yksi minun listallani, joka on pakko taas lukea. Kiitos tästä!

[Fiorella]

Voi että, niiina, melkein tuli kyyneleet silmiin kun luin tätä kommenttiasi, niin nousi mieleen ne kirjoittamisen aikaiset tunteet ja keskustelut. Olen niin iloinen, että tämäkin teksti täytti tarkoituksensa ja että se toimii edelleen lämpimänä muistona. <3