Ystävä Kielletyssä metsässä, Luna, S, 3x puolitoistaraapale

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: drama
Hahmot: Luna
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: 3 kertaa, kun Luna eksyi Kiellettyyn metsään

A/N: Hihi otin kivan Luna-aiheen 3 kertaa kun -haasteesta ja tuli tällaista! Jee, söpöä Lunaa ja tarina jossa Luna ei kuole, ole hyvä Saappaaton <3

Haasteet:
3 kertaa kun... IV (3 kertaa, kun Luna eksyi Kiellettyyn metsään)
Kaiken maailman ficlettejä IV (Viikko 21/15: Parituksettomuus)
Kirjoitusterttu (Paritukseton-terttu)
Vuosi raapalehtien V
Aakkoshaaste III

Ystävä Kielletyssä metsässä

Yksi

Kun ensimmäisellä luokalla Luna Lovekiva seurasi kuumana kevätpäivänä kirkkaankeltaista perhosta, hän päätyi kuin huomaamattaan kävelemään paksuilla puunjuurilla taiteillen. Ykkösluokkalainen Luna ei silloin edes muistanut, ettei Kiellettyyn metsään saanut mennä, että se oli oppilailta kiellettyä aluetta.

Lopulta sitruunaperhonen katosi puiden lomaan ennen kuin Luna ehti saada sitä kiinni. Niinpä hän istuutui yhdelle suurista puunjuurista ja katseli ympärilleen tiedottomana siitä, mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä, jos halusi takaisin linnalle.

Silloin puun takaa kurkisti yksi ujoista thestraleista, eikä Luna voinut olla hymyilemättä nuoren eläimen nähdessään. Se ei ollut täysikasvuinen, ehkä thestralien mittapuulla yhtä vanha kuin Luna ihmisten mittapuulla, mutta se oli vähintään yhtä utelias kuin tyttö. Lopulta eläimen uteliaisuus sai vallan ujoudesta ja se kopisteli haistelemaan Lunan kättä, eikä se edes pelästynyt, kun Lunan kirkas ääni kaikui metsässä tytön nauraessa.

Nuori, mutta älykäs thestral ohjasi Lunan oikeaan suuntaan metsän laitaan, eikä Luna vielä siinä vaiheessa osannut aavistaa, kuinka uskollisen ystävän olikaan saanut harharetkellään.

Kaksi

Kolme vuotta myöhemmin samainen thestral, jonka Luna oli ensi käynnillään tavannut Kielletyssä metsässä, oli jo kasvanut isoksi ja vahvaksi. Kun Luna yhtenä päivänä juoksi metsään itkemään - olihan hän jo tottunut kiusaamiseen, mutta pahalta se tuntui silti - hän juoksi liian pitkälle ja eksyi suurten puiden lomaan. Rapinaa kuullessaan Luna ilahtui, mutta kolmen suurikokoisen kentaurin astuessa esiin puiden takaa, haihtui hymy Lunan kasvoilta ja sen tilalle tuli pakokauhu. Hän tiesi, etteivät kentaurit suvainneet ihmisiä reviirillään, eikä hänestä niille olisi vastusta, vaikka hänellä olikin taikasauvansa mukanaan. Hän oli kuitenkin vasta nelosluokkalainen.

Kentaurien lähestyessa uhkaavasti, kuului kavioiden kopsetta toisesta suunnasta ja Luna oli jo varma, että hänet oli piiritetty, jottei hän pääsisi karkaamaan, kunnes hänen viereensä ilmestyi se sama thestral, jota hän oli jo vuosien ajan käynyt tervehtimässä metsän laidalla. Se korskahteli ja hirnui kentaureille, eikä yksikään niistä halunnut valuttaa thestralin verta.

Sinä päivänä tuo väärinymmärretty taikaolento pelasti Lunan Kielletystä metsästä jo toista kertaa.

Kolme

Kuudentena vuotenaan koulussa Luna livahti silloin tällöin ulos, sillä kuolonsyöjien valtaamassa koulussa oli ahdistavaa ja surullista olla. Yhtenä niistä päivistä hän joutui piiloutumaan Kielletyn metsän puiden varjoon, jottei Alekto Carrow olisi nähnyt ja rankaissut häntä: ulkona liikkuminen muutoin kuin professorien valvonnassa oli ankarasti kielletty ja Luna liikkui jopa oman moraalinsa rajoilla niin tehdessään. Sillä hän tiesi, että koko korpinkynnen tupaa rangaistaisiin, jos yhdenkin heistä rike paljastuisi.

Peräännyttyään niin syvälle metsään, ettei enää ollut varma, mihin suuntaan lähteä palatakseen takaisin, ilmestyi tumma varjo jostain Lunan viereen. Se tunki turpansa tytön mukanaan kantamaan laukkuun etsien sieltä jotain. Se veti laukusta lihanpalan, jonka Luna oli tuonut mukanaan - juuri sitä varten. Se repäisi lihanpalan kahtia ja heitti toisen palasen taakseen, ja silloin Luna näki nuoren thestralvarsan, joka hyökkäsi innokkaasti lihan kimppuun.

Luna sai taputtaa varsaa ja kun hän oli tarjoillut loputkin laukussaan tuomansa lihat, otti thestral hänet selkäänsä ja kantoi hänet takaisin metsän laitaan.

[Arte]

Lunaa! Teksti jossa Luna ei kuole! Draamaa. ♥ Nomnom.

Ihana thestral-tarina! Tykkäsin tosi paljon, kuinka pikku-thestral tulee ja auttaa Lunaa, ja sitten heidän ystävyytensä kasvaa siitä vuosi vuodelta. (: Oih. Olen fiiliksissä. Tykkäsin etenkin siitä, miten tuossa vikassa raapaleessa Luna hiippailee salaa metsään, jotta saa vietyä ystävälleen herkkupalan - ja sitten sieltä tulee uusi pikku-thestral jakamaan aterian. (: Niin söpöä!

Tokassa raapaleessa vähän häiritsi se, että kentaurit kuvailtiin aggressiivisiksi ja uhkaaviksi. Itse olen ajatellut heidät enemmän vetäytyvänä porukkana, joka ei pahemmin muista välitä, jos heitä ei vaivaa, mutta ehkä mulla on mennyt joku juttu ohi tai tämä on vain tulkittavissa oleva juttu. Mutta kiva että ystävä oli taas pelastamassa. (:

Tämä oli kyllä söpö! Tykkäsin!

[Saappaaton]

Kommentoinpa nyt tämänkin, kun niin kivasti kirjoitit mulle pätkän, jossa Luna ei kuole. <3

Ensinnäkin on minusta hyvin Lunaan sopivaa, että tyttö hairahtuu seurailemaan sitruunaperhosta ja unohtaa kaiken muun, puhumattakaan siitä, että pääsee sopivasti vaipumaan unholaan, miten Kielletty metsä totisesti on kielletty.
Sitten tulee pieni ja suloinen thestral sieltä tekemään tuttavuutta. <3 Lunahan taisi olla ihan canonissakin tietoinen, että Kielletyssä metsässä asuu thestraleja (?), joten ehkäpä tyttönen on kompastunut asiaan juurikin näin!

Toinen pätkä ehkä hivenen hämmensi minua, sillä minä(kään) en miellä kentaureja yhtä aggressiiviseksi, joksi olit heidät kuvannut. En myöskään osaa ajatella, että Lunaa varsinaisesti kiusattaisiin, kyllähän kaikki häntä omituisena pitävät, mutta se on sellainen yleispätevä fakta vain, jonka kaikki tahoillaan hyväksyvät omalla tavallaan. Tämä on tietenkin vain yksi näkemys, eikä sinunkaan näkemyksesi ole huono vaan toimii tässä yhteydessä! (: Hyvä, että sieltä kuitenkin tuli ystävä pelastamaan, eikä Lunalle käynyt mitään. <3

Kolmas oli kiva bondailupätkä, oli ihan ylisuloista, että siellä oli uusi pieni thestralvauva. <3 Lopusta jäi eletystä ajasta huolimatta oikein kivaisa fiilis. Kiitos näistä, murunen (ja kirjoita ihmeessä enemmän kuolematonta Lunaa). <3

[LillaMyy]

Aika söpöä kyllä kieltämättä, että ykkösluokkalainen Luna harhailee perhosen perässä Kiellettyyn metsään, mutta se, mikä mulla pisti silmään oli että Luna tiesi heti, että tuo otus on thestral. Hänellä ei kuitenkaan ole ollut vielä mitään taikaeläinten hoidon tunteja tai muita, joten hän ei ainakaan sitä kautta ole saanut tietoonsa olennon nimeä. Muutenkin voisin kuvitella, etteivät nämä ole mitenkään kaikista yleisimmin tiedossa niihin liittyvien harhaluulojen ja taikauskojen vuoksi, joten vähän jäi hämäämään, että mistä yksitoistavuotias Luna tietää olentojen olevan juuri thestraleja. Olisin ehkä olettanut Lunan näkevän thestralin metsässä tietämättä, mikä se on ja sitten kipaissut linnassa kirjastoon luuraamaan jostain kirjasta sen nimen tai jotain, mutta ehkä tämä vain on sitten yksi näitä Lunan ja Xenofiliuksen erikoisominaisuuksia, että he tietävät yllättäviä asioita.

Mä nyt olen selkeästi joku vastarannan kiiski tai epäilevä Tuomas täällä koko aika, mutta mistä Luna tiesi, että tuo nimenomainen thestral on JUURI se sama, jonka hän on tavannut ennenkin? Okei, aika todennäköisesti onkin, koska kuka muu pelastaisi ihmisen, mutta miten hän voi olla kuitenkaan ihan varma siitä. Samoin, en jotenkin näe Lunaa sellaisena, joka itkisi kiusaamisen tähden, eihän se kivaa tietenkään ole, mutta musta Luna on enemmänkin sellainen 'ihan sama, mitä nuo sanovat/ajattelevat' -tapaus, ettei häntä ehkä niin paljoa kiinnostaisi, mitä hänestä puhutaan. Muutoin tämä raapale on kyllä oikein kiva. (:

Tässä kolmannessa raapaleessa mulla ei sitten olekaan enää mitään vastaansanomista, sillä tämä on oikein mukava pieni palanen. (: Aluksi meni kyllä hetki tuon alun kanssa, koska kuudes vuosi + kuolonsyöjät, ennen kuin mä muistin, että Luna onkin tietysti vuoden trioa alempana Tylypahkassa, hyvä minä! x) Tässä huomaa kyllä hyvin, että Luna haluaa vaellella tiluksilla, mutta kuitenkaan hän ei ehkä ihan yhtä vapaasti uskalla vaellella kuin aiempina vuosina, koska nyt rangaistuksia et saa vain sinä, vaan koko tupa, eikä ne rangaistukset ole ihan samanlaisia kuin aiempina vuosina.

Tätä oli kyllä kiva lukea, vaikka kommentista tulikin vähän kritiikkipitoinen, tykkäsin tästä siitä huolimatta. (:

[Lunalotta]

Minä Luna-rakastajana tietysti tulin lukemaan tän tekstin. Ihanaa, että oot kirjottanu jotain tekstejä Lunasta, jossa se ei kuole! xD aivan ihania rapsuja kaikki, tykkäsin tuosta testral-ystävästä. Ja miten suloista kun matkaan tuli lopussa pikku testral-vauvakin! Luin noita toisten kommentteja ja täytyy sanoa, että voisin kompata kaikkia. Niin Lunamaista lähteä seuraamaan jotain sitruunaperhosta tajuamatta sitten että päätyi kiellettyyn metsään.. Onneksi Luna ei ainakaan tässä tekstissä näyttänyt jääneen kiinni mistään karkuretkestään. Hyvä niin! Ja mitä tohon kiusaamiseen tulee, niin mun mielestä Luna voi olla ihan kumpaa tahansa. Joko sellanen välinpitämätön tai sitten niin, että onkin oikeasti sielultaan tosi herkkä ja jokainen ruma sana satuttaa, mutta hän vain piilottaa sen kaiken seesteisen hymynsä taakse..
Kiitos kuitenkin tästä tekstistä ihana <3

[Sielulintu]

Oi kun oli ihan Lunamainen teksti. Pidin tosi paljon siitä, miten tästä ihan henki sellainen Lunalle tyypillinen tapa olla ja katsoa maailmaa. Voin niin hyvin kuvitela, ettei Luna ole edes muistanut ekaluokkalaisena, että eihän tuohon metsään nyt saanutkaan mennä. Ihana kuitenkin, että sieltä löytyi thestralystävä, joka olikin sitten seurana vuosikausia aina, kun Lunasta siltä tuntui.

Tuo, miten thestralin tapaaminen helpotti Lunan oloa, kun koulussa kiusattiin, kuolonsyöjät olivat vallassa tai tuntui muuten pahalta, oli todella koskettavakin juttu. Hänellä ei varmasti ollut paljoa ystäviä ainakaan ennen AK:ta eikä ehkä mitenkään liikaa sittenkään. Siksi thestralystävä on juuri sellaista, mikä on varmasti auttanut vaikeiden hetkien läpi.

Kiitos hirveän paljon tästä. Tulin oikein hyvälle mielelle tätä lukiessa.