Nimi: Seitsemää arkea
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Hahmot: Daphne Greengrass, Pansy Parkinson, Tracey Davies, Millicent Bulstrode, Hestia Carrow, Beatrice Runcorn (OFC), Flora Carrow
Tyylilaji: general, draama
Yhteenveto: Seitsemän eri luihuistyttöä ja heidän seitsemän tavallista arkipäiväänsä.
Osallistuu: Spurttiraapale (yhteensä 850), FF-100 sanalla 087. Elämä, Perspektiiviä parittamiseen 2# (VÄÄRIN! Pansy/Draco), Kirjoittamisterttu (Slice of life), Sivuhahmohaaste (Hestia Carrow)
A/N Saappaaton ehdotti, että kirjoittaisin spurttiraapaleeseen seitsemän raapaletta seitsemän eri luihuistytön arjesta. FractaAnima taas tutustutti minut Carrowin kaksosiin, joista tulen aivan varmasti kirjoittamaan vielä lisää. Iso kiitos heille, koska niin haaste kuin Fractan Hestia inspiroivat todella! ♥
Mainitsen tässä myös erikseen OFC-hahmoni Beatrice Runcornin, joka omassa päässäni on 100% canon-hahmo, minkä takia yleensä unohdan mainita, että Beatrice on oma hahmoni eikä sittenkään canon-osa luihuistyttöviisikkoa. Toivottavasti kukaan ei ole aiemmissa teksteissäni hämmentynyt asiasta.
Vielä yksi juttu: tämä on 90. ficcini FanFiction100-haasteessa! Aion nyt viimein saada haasteen päätökseen, johan tässä on vuosikausia mennyt.
Seitsemää arkea
”Astoria?”
Ei reaktiota.
”Astoria, voisitko vastata?”
Edelleen hiljaista. Daphne tönäisi sisartaan olkapäähän.
”Mitä?” Astoria kohotti päänsä koulukirjastaan ärtyneen näköisenä.
”Minä puhun sinulle!”
”No mitä?” Daphnen teki mieli kuristaa sisarensa. Astoria oli jo kääntänyt huomionsa takaisin kirjaan.
”Äiti pyysi sinuakin kirjoittamaan joululahjatoiveesi samaan listaan minun kanssa, niin hän ehtii katsella niitä ajoissa.”
Astoria ei taaskaan vastannut.
”Kuulitko?”
”Kuulin”, kuului yhteen puristettujen hampaiden välistä.
Daphne mutristi huuliaan ja harppoi oleskeluhuoneen toiseen laitaan ennen kuin rähähtäisi. Välillä hän toivoi, ettei hänellä olisi teini-ikäistä pikkusiskoa tai että sisko olisi lajiteltu toiseen tupaan, jotta heidän ei tarvitsisi nähdä toisiaan aivan joka päivä.
Olisipa edes veli.
* * *
Pansyn kulmakarvat kurtistuivat. Mitä tuo teki Dracon seurassa! Hän seurasi, kuinka tyttö heitti päänsä taakse ja nauroi avoimesti. Tämä oli joltain alemmalta vuosikurssilta, mutta hän ei saanut tytön nimeä mieleensä.
”Draco!” tyttö huudahti ja katsoi poikaa kujeillen.
Pansy huomasi puristavansa nyrkkejään yhteen. Hitaasti hän rentoutti kätensä ja suoristi ryhtinsä. Rauhallisesti, hän muistutti itseään. Hän vain juttelee tytön kanssa. Se ei vielä uhkaa asemaasi, jos et anna sen uhata.
Samassa Draco kosketti tytön ojentamaa kättä ja tarkasteli siinä jotain samalla, kun tyttö madalsi ääntään ja supatti jotain.
Pansy puristi huulensa yhteen ja marssi oleskeluhuoneen poikki. ”Hei Draco!” hän lausui maireasti ja sujautti kätensä pojan käteen. ”Pelataanko erä shakkia?” Samalla hän suuntasi silmänsä edessään seisovaan tyttöön ja antoi niiden salamoida. Samassa hän muisti tytön nimen. Jotain Accrington. Tyttö oli puoliverinen. Piikikäs ilme muuttui alentuvaksi, ja hän poisti koko edellisen kohtauksen mielestään vetäessään asemansa takaajan kohti takkatulta. Draco ei olisi koskaan tosissaan kiinnostunut puoliverisestä. Minun sukunimeni on hänelle paljon arvokkaampi.
”En jaksa nyt shakkia”, Draco sanoi tyytymättömän oloisena.
”Ei se mitään”, Pansy sanoi työntäen ääneensä kirkkautta. ”En minäkään. Mennään kuitenkin nauttimaan takkatulen lämmöstä. Tyrmissä asumisessa on vain se huono puoli, että täällä on aina jäätävän kylmä.”
Hän asettui omistavasti Dracon kylkeen ja hymyili.
* * *
Taikuuden historian esseestä puuttui vielä jalka. Tracey hieroi silmiään väsyneenä ja selasi Historian taikakausien loppupäähän löytääkseen vielä jonkun kohdan, jossa puhuttaisiin peikkosodista. Essee piti palauttaa huomenna eikä hän erityisemmin pitänyt professori Binnsin tyhjänpuoleisesta tuijotuksesta, mikäli kotitehtävää ei näkynyt ajoissa.
”Vieläkö sinä teet sitä esseetä?” Daphne kumartui hänen puoleensa.
Tracey jähmettyi ja nojasi hitaasti kauemmas vaarallisen lähelle kulkeutuneesta tytöstä. Tämän shampoon tuoksu kutitti nenää.
”Minä sain sen valmiiksi jo iltapäivällä. Haluatko että autan?”
Traceyn syke nousi, ja hän pelkäsi poskiensa käyvän punakoiksi. Hän olisi niin mielellään nojannut Daphnea vasten, ottanut tämän käden omaansa, painanut huulensa…
”Ei tarvitse, kyllä minä tämän saan.”
* * *
Laukku päästi kumahduksen osuessaan lattiaan. Millicent heittäytyi sängylleen ja painoi päänsä tyynyn alle.
Päivä oli ollut kamala. Aamulla lämmin vesi oli loppunut ennen kuin hän oli ehtinyt edes kylpyhuoneeseen asti. Aamiaisella hän oli polttanut kielensä teetä juodessaan, ja kielenpäätä oli jomottanut koko päivän. Loitsujen tunnilla oli sujunut vielä huonommin kuin yleensä – hän ei vieläkään hallinnut sanatonta taikuutta ja professori Lipetit toi sen esiin jatkuvasti.
Hän havahtui pehmeään kehräykseen. Viikuna puski päätään hänen olkaansa vasten ja tuli nuuskimaan, kun hän kohotti päänsä. Se köllähti selälleen ja purisi onnellisesti, kun Millicent silitti sen poskia. Kissa kiertyi tyytyväisenä kerälle hänen kainaloonsa. Millicent hymyili.
* * *
Hestia istui huispausaition katsomossa ja langetti kaapuunsa jälleen uuden lämmitystaian. Hän tihrusti taivaalla viuhuvia pisteitä ja kirosi ääneen.
”Merlin!” hän puuskahti ja kaivoi taskustaan sätkätarvikkeet. ”Merlin Merlin Merlin…”
He eivät taaskaan valinneet minua, taaskaan! hän manasi kääriessään tupakkaansa ja yrittäessään saada sitä syttymään kovasta tuulesta huolimatta. Minä olen aivan yhtä hyvä lyöjä kuin ne Crabbe ja Goyle, parempikin! Heidät valittiin vain siksi, että he ovat noin isoja! Putoavat vielä luudiltaan kun ovat noin kömpelöitä. Montague on ihan yhtä paha kuin Flintkin oli, hänkään ei vain halua tyttöjä joukkueeseen!
Hän puhalsi suuttuneena savupilven ohi viuhahtavan pelaajan perään.
Vielä minä heille näytän!
* * *
”Tulejo!” Beatrice voihkaisi. Portaikko lähestyi ärsyttävän hitaasti, ja Beatrice hyppäsi jo ennen kuin ne olivat ehtineet asettua paikoilleen. Hän ryntäsi eteenpäin, hyppäsi kompaportaan yli ja yritti samalla työntää ulos pyrkivää oppikirjaa takaisin laukkuun. Se oli kohtalokas virhe, sillä hän kompastui suoraan seuraavaan ansaan.
”Voi Merlin!” Beatrice kirosi, kiskaisi taikasauvan taskustaan ja osoitti sillä vangittua jalkaansa. Porras räsähti puoliksi ilmaan, mutta Beatrice jatkoi juoksuaan toivoen, ettei Voro ollut liian lähellä. Ei ollut aikaa jälki-istunnon saamiseen.
Hän jarrutti vasta muodonmuutosluokan edessä, yritti tasata hengitystään kaksi sekuntia ja astui sitten luokkaan.
”Neiti Runcorn. Pitäisikö teidät muuttaa kelloksi, jotta osaisitte tulla tunnille oikeaan aikaan? Viisitoista pistettä Luihuiselta.”
”Anteeksi että olen myöhässä, professori McGarmiwa.” Beatrice painoi päänsä ja syöksyi pulpettirivien läpi omalle paikalleen.
”Mikset herättänyt?” hän suhahti kiukkuisesti nostaessaan kirjansa esiin.
Tracey tuhahti. ”Yritin. Käänsit vain kylkeäsi.”
”Olisit yrittänyt enemmän.”
”Huomenna kaadan päällesi vesiämpärin.”
”Viisi lisäpistettä pois Luihuiselta turhasta juoruilusta.” McGarmiwan ääni sivalsi läpi luokkahuoneen.
* * *
Flora seisoi jättimäisten tiimalasien edessä. Hän seurasi, kuinka Luihuisen lasiin tippui kourallinen smaragdeja, ja Rohkelikolta katosi muutama rubiini. Sitten hänen katseensa siirtyi Puuskupuhin kirkkaisiin timantteihin, kuten niin usein ennenkin.
Timanttikeko kasvoi silmissä, kun joku puuskupuh onnistui tienaamaan tuvalleen pisteitä. Flora hymyili alakuloisesti. Hän oli tänään vastannut muodonmuutosten tunnilla oikein kahteen kysymykseen ja ansainnut kymmenen smaragdia Luihuiselle.
Olisivatpa ne menneet Puuskupuhille, Flora huokaisi. Mutta tupaa ei niin vain vaihdettu. Hän oli käynyt läpi puolet kirjastoa, muttei ollut törmännyt yhteenkään tapaukseen, jossa oppilas olisi siirretty tuvasta toiseen.
Se ei ole sinun päätettävissäsi, hän murahti itselleen ja käänsi selkänsä tiimalaseille. Liemien essee odotti.
*