Nimi: Tiedän et sinä hetkenä rakastin
Kirjoittaja: Amalia
Fandom: Frendit
Paritus: Joey/Chandler
Ikäraja: S
Genre: Superällösiirappifluff
Vastuuvapautus: En omista näitä enkä saa raheeee jne
A/N: Aurinkolapsi pakotti julkasee lisää näitäää
Se aamu oli erilainen kuin muut aamut. Auringon säteet olivat jotenkin eri tavalla asennossa, kun ne osuivat New Yorkilaisen asunnon likaiseen ikkunaan ja suodattuivat valaisemaan makuuhuonetta eri kuvioin. Sinä aamuna tuon makuuhuoneen sängyllä ei nukkunutkaan yksinäinen hahmo kääriytyneenä kahteen peittoon, ei, vaan kaksi toisiinsa kietoutunutta, unesta lämmintä miestä. Edes silmiin osunut lämmin auringonvalo ei herättänyt heitä, tunnelma huoneessa oli rakkaudentäytteinen, idyllinen, rauhallinen. Tunnelmaa ei rikkonut edes se, kun heistä toinen havahtui hereille, päin vastoin. Herännyt hymyili leveästi, kohensi asentoaan ja suuteli toisen niskaa hellästi.
Kun aamuaurinko siirtyi keskitaivaalle iltapäiväauringoksi, oli kaksikosta molemmat heränneet.
”Huomenta Joey”, huoneen omistaja mutisi ja kiersi kätensä hellästi toisen alastoman vartalon ympärille.
”Huomenta Chandler”, kuului vastaus ja he vaihtoivat kolme hymyilevää suudelmaa, kaikki tuntui täydelliseltä. Iltapäiväaurinko valaisi huoneen nyt paremmin, mutta kaksikolla ei ollut mitään kiirettä nousta siitäkään huolimatta, että joku - oletettavasti Monica - oli käynyt heidän asuntonsa keittiössä hetki sitten.
”Jäädäänkö tähän koko päiväksi?” Joey kysyi ja siirtyi toisen päälle virnistäen kierosti.
”Jäädään”, Chandler vastasi ja veti sitten Joeyn vaativaan suudelmaan. Se päivä oli erilainen, mutta täydellinen.
Kun iltapäiväaurinko laski pois ja kaupungin valot heijastuivat niiden likaisten ikkunoiden läpi, makoili pariskunta edelleen sängyssä. Koko päivä oli kulunut ohi suudelmien, rakastelun ja juttelun lomitse.
”Olen niin iloinen että näin tapahtui, kiitos”, Chandler tuhisi Joeyn niskaan ja piirsi etusormellaan kukkaa toisen navan ympärille.
”Kiitos itsellesi”, Joey mutisi vastaukseksi suljettujen silmien takaa, hän keskittyi täysin toisen sormen liikkeisiin, sen sähköiskun kaltaiseen tuntemukseen. Sillä hetkellä kummankaan elämässä ei ollut mitään pahaa, mitään negatiivista. Ilmassa leijaili rakkauden pehmeä tuoksu, lämpö ja hetken kauneus.
