Ikäraja: S
Tyylilaji: joulufluffy
Paritus: Harry/Ron
Haaste: Fluffy10 #4
A/N: Kirjoitettu alunperin Finin Raapalejuoksuun inspissanalla viltti, kiitos Thelinalle. Siitä syntyi tämä erittäin siirappinen rarry. Mietin jouluosastoa, mutta se puretaan pian joka tapauksessa, joten julkaisin suosiolla tänne.
Hohtoa hiuksissa ja kultaa hihansuissa
Kotikolon perhejoulut olivat Harrylle taikuuttakin ihmeellisempi asia. Vaikka hän oli saanut nauttia niistä jo kymmenen vuotta, niin edelleen vain hänen sydämensä oli haljeta kaikesta siitä lämmöstä ja rakkaudesta, mikä tässä velhotalossa vallitsi. Se tunne oli vankkumaton äkisti ylle leimahtavien riitojenkin keskellä.
Harrylla oli mukava olo. Hänellä oli yllään upouusi jumpperi. Se oli rohkelikonpunainen kultaisin hihansuin. Jalkojen päällä lepäsi reikäinen, jo parhaat päivänsä nähnyt viltti. Harryn selän takana ei ollut sohvan upottavat päällysteet vaan Ronin vankka rintakehä. Takan hiilloskin oli jo hiipunut, joten kaikki lämpö oli tarpeen. Britanniassa oli kylmin talvi miesmuistiin. Niin herra Weasley ainakin oli päivitellyt yltä päältä lumessa pitkä nenännipukka lähes paleltuneena.
”Nukutko sinä?” Ron kuiskasi. Hän ei varmankaan tahtonut ottaa sitä riskiä, että herättäisi jouluhulinoista uupuneen (ja ärtyneen) äitinsä.
”En vielä”, Harry sanoi raukeasti.
”Hyvä. Lähdetään nukkumaan.”
”Onko pakko?”
”No, minä aion mennä. Jää sinä tähän, jos haluat.” Harry pani kiinnostuneena merkille, että Ronin ärtymys ilmeni äänensävyssä hyvin samalla tavalla kuin rouva Weasleylla. Hän päätti olla mainitsematta asiasta. Noustessaan Harry oli rojahtaa sohvapöytää vasten, kun silmissä varoittamatta pimeni. Vahvat kädet saivat Harrysta otteen ennen kuin hän ehti satuttaa itsensä.
”Olet menettänyt vihoviimeisetkin huispaajan refleksisi”, Ron moitti, mutta jätti käsivartensa Harryn ympärille. He katselivat toisiaan hämärässä. Ronin punaisissa hiuksissa oli yhä hohtavaa taikakimalletta, jota Victoire oli levitellyt pitkin taloa ja lempisukulaisiaan. Harryn kädet nousivat Ronin olkapäille. Ronin kasvot olivat levolliset ja suupielessä saattoi piilotella hymynkarekin.
”Eipä niille vaikuta olevan enää tarvetta”, Harry sanoi hymyillen. Ron tuhahti ja kumartui lähemmäs. Harryn vatsanpohjalla humahti lämmin kaipaus.
”Sietäisit olla varovaisempi. En ole aina paikalla pelastamassa sinua.”
”Minne sinä olet menossa?” Harry kysyi hiljaa ja painautui kiinni Roniin. Ei ollut varmaa, kumpi sekoitti Ronin, heidän nyt vastakkain olevat vartalonsa vai Harryn sanat.
Harry virnisti ennen kuin nojautui Ronin hölmistyneelle suulle. Tämä vastasi suudelmaan hyvin hanakasti.
Pian tuntui sopivalta siirtyä yläkertaan jumppareita riisumaan.