Ficin nimi: Hapuilla olematonta kyynärpäätä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron
Ikäraja: S
Paritus: Curtis/Shiro
Genre: Slice of life, pienenpieni fluff
Summary:
Shiro kallisti päätään ihmetellen. "Tehdä mitä?"A/N: Uusi ship korkattu alkavan vuoden kunniaksi!
Sinänsä harmillista, ettei näiden kahden keskinäisistä jutuista tiedetä juuri mitään, saati että itse Curtisista tiedettäisiin mitään, mutta eipä se inspiraatiota latistanut. Yksi hyvä syy kirjoitella tämä oli sekin, etten niin innostunut Shiron käden uusimmasta designista. xD Osallistuu haasteeseen Neliottelu.
Eli tosiaan nämä kaksi menivät naimisiin sarjan jälkimainingeissa.
***
"Jos minä en muuta mekaanisten raajojen teknologiasta tiedä, niin ainakin se on selvää, että niissä on jotain vallan viehättävää", Curtis tuumasi käytettyään hyvän tovin tiiraillakseen Shiron uutta kättä lähietäisyydeltä.
"Onhan niissä puolensa", Shiro hymähti takaisin ja käänteli kättään kokeilevasti saatuaan siihen luvan sen valmistaneelta ja asentaneelta altealaiselta insinööriltä. "Tuntuu kyllä paremmalta kuin entinen..."
"Ja näyttääkin", Curtis virkkoi kumartuessaan lähemmäs. Käsivarren valkea pinta tuntui sulavalta ja voimakkaalta hänen sormenpäänsä sipaistessa sitä. "Kaikkea altealainen osaaminen saakin aikaan meidän hyväksemme."
"Näin on", Shiro totesi ja nyökkäsi kiitoksensa insinöörille, joka nyökkäsi takaisin ja ilmoitti käyvänsä vielä hakemassa muutamia muistiinpanojaan. "Tunnen olevani heille paljosta velkaa", hän sanoi vielä, kun he olivat jääneet kahdestaan laboratorioon.
"Mmm, kuka kenellekin", Curtis tuumasi tarttuen Shiron mekaanisesta kädestä ja tutkiskeli sen sulavalinjaisuutta. "Taidanpa minäkin olla siinä sivussa."
"Ai?" Shiro kysyi yllättyneenä kuin olisi odottanut häneltäkin löytyvän muukalaisteknologiaa pursuavan ruumiinosan. Sellaisen, josta hän ei siihen asti ollut viitsinyt mainita.
"Jo vain", Curtis mutisi painaessaan mieleensä sormien hienopiirteistä muotoilua. "Tämä tekee potentiaalisesti minutkin aika tyytyväiseksi. Saanen ehkä todistaa väitteeni myöhemmin, mikäli et
pane pahaksesi..."
Tapa, jolla Shiro kohotti toista kulmaansa ja vilkaisi ympärilleen varmistaen, että insinööri todella oli poistunut paikalta, riemastutti häntä ihan liikaa.
"Niin, katsos kun koeajo jos mikä on avain sorminäppäryyden määrittämisessä..." hän velmuili ja ansaitsi Shirolta tyrkkäisyn hartiaansa.
"
Nyt", Shiro virnisti takaisin vaivaantuneen näköisenä, kun insinööri palasi paikalle muistiinpanojaan tutkien.
"Kyllähän tällä parit kädenväännötkin voittaa, jos joku on niin tomppeli, että edes lähtee kisaamaan", Curtis poikkesi asiallisemmille raiteille. "Eikä minun tarvitse enää hapuilla olematonta kyynärpäätä, luojan kiitos."
Shiro kallisti päätään ihmetellen. "Tehdä mitä?"
"Juurikin sitä! Tässä versiossa kaikki tarvittavat osat kun sattuvat olemaan näppärästi kiinni toisissaan, eikä väliin jää sellaista metkaa tyhjiötä, johon on ihan liian helppo vahingossa tyrkätä kätensä. Siinäpä sitten kaavit tyhjää ilmaa kuin mikäkin uuno."
Shiron ilmeestä päätellen hänen kohtaamansa vaivalloisuudet saattoi nähdä jollain tavalla huvittavana asiana. "Ymmärrettävää. Se muuten kuulosti vähän joltain sananlaskulta tai metaforalta."
"Jaa-a, ehkä", Curtis naurahti hersyvästi ja antoi Shiron sulkea hänen kätensä omaansa. "Ei muuta kuin viljelemään sitä antaumuksella niin, että se on lopulta kaikkien sanavarastossa!"