Ikäraja: S
Paritus: Hermione / Kingsley
Vastuuvapaus: En omista JK Rowlingin luomaa maailmaa tai sen hahmoja, enkä saa tästä taloudellista hyötyä.
A/N: Eka kerta kun kirjoitan näistä kahdesta ja kiitos siitä kuuluu Saappaattomalle. :>
Haasteet: Osallistuu Teelusikan tunneskaala -haasteeseen tunteella: kiintymys.
Maukasta elämää (ei enää mustaa kahvia)
Kingsley puhalsi teehensä. Hän joi aamuisin kaksi kupillista kaikessa rauhassa. Hermione oli ennen hörpännyt kahvin mustana keittiön ja olohuoneen takan välissä ja jättänyt kuppinsa sohvapöydälle. Aamiainen oli ollut hidaste.
Nyt hän istui keittiön pöydän toisella puolella ja kaatoi kahviinsa maitoa. Se maistui niin paremmalta.
‒ Meillä on tänään osastokokous, Kingsley sanoi. ‒ Tulen vasta viiden jäljestä.
Hermione hymisi ja nyökkäsi. Kingsleyn päivät olivat lyhentyneet, kun hän oli siirtynyt taikaministeristä yliauroriksi. Hermione vilkaisi kalenteriaan. ‒ Ehdin laittaa sitten jotain syötävää, pääsen jo puolelta.
Kingsley hymyili. ‒ Ottaako kokki vastaan toiveita?
‒ Jos ainekset löytyvät jo kaapista, Hermione vastasi. He molemmat pärjäsivät keittiössä, sillä liemenkeittäjinä kummankin sydäntä sykähdytti seurata ohjeita ja punnita ja mitata aineksia. Maustetottumukset heillä olivat eronneet.
Hermione oli tottunut Ronin makupalettiin ja tehnyt aluksi samanlaista ruokaa kuin heidän asuessaan yhdessä. Sitten Kingsley oli pyytänyt, että saisi kokata. Ettei ollut Hermionen velvollisuus tehdä aina ruokaa.
Hermione oli sanonut, että niinhän sen kuului olla, koska oli tuntunut typerältä sanoa, kun ei Ron osannut, niin ei Kingsley voinut osata. Hermione oli katsellut kuinka vaivattomasti Kingsley oli pilkkonut ainekset, pyöritellyt kasvispyörykät ja keittänyt riisin ja koko ajan lisännyt mausteita.
Elämä maistui aivan toiselta Kingsleyn rinnalla.
‒ Meidän pitäisi nojata toisiimme, Kingsley oli sanonut Hermionen syödessä hyvällä halulla.
Hermione oli sulkenut silmänsä ja huokaissut. Hän ei kannatellut heitä yksin.
‒ Tekisitkö sitä hyvää linssikeittoa, Kingsley pyysi.
Hermione hymyili. Se oli yksi hänen suosikeistaan, koska Kingsley aina metsästi leivän palalla viimeisenkin pisaran.
‒ Voin tehdäkin, Hermione sanoi kiusoittelevaan sävyyn.
Kingsleyn silmissä tuikahti. He vaihtoivat yhden niistä katseista, jotka painuivat vatsanpohjaan ja saivat varpaat kipristelemään. Sellaiset katseet olivat vakuuttaneet Hermionen vanhemmille, ettei heidän ikäeronsa ollut kuin numeroita.
Kello raksutti varttia vaille kahdeksaan, ja Hermione nousi. Hän kiersi pöydän ja painoi suukon Kingsleyn huulille.
‒ Hyvää työpäivää, rakas, hän sanoi.
‒ Mukavaa päivää, rakas, Kingsley vastasi ja suukotti Hermionea.
Hermione hyväili vielä Kingsleyn sileää poskea. Mies tuoksui yrteiltä ja parranajoaineelta ja Hermione oli haistavinaan myös vastaleikatun ruohon ja pergamentin, niin kuin aina katsoessaan miestä. Kingsley tuoksui arkisilta päiviltä ja myöhään valvotuilta öiltä, uupumukselta ja onnelta.
‒ Rakastan sinua.
‒ Niin minäkin sinua.