Kirjoittaja Aihe: Maukasta elämää (ei enää mustaa kahvia), S, Hermione / Kingsley  (Luettu 3523 kertaa)

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 147
Ikäraja: S
Paritus: Hermione / Kingsley
Vastuuvapaus: En omista JK Rowlingin luomaa maailmaa tai sen hahmoja, enkä saa tästä taloudellista hyötyä.
A/N: Eka kerta kun kirjoitan näistä kahdesta ja kiitos siitä kuuluu Saappaattomalle. :>
Haasteet: Osallistuu Teelusikan tunneskaala -haasteeseen tunteella: kiintymys.


Maukasta elämää (ei enää mustaa kahvia)


Kingsley puhalsi teehensä. Hän joi aamuisin kaksi kupillista kaikessa rauhassa. Hermione oli ennen hörpännyt kahvin mustana keittiön ja olohuoneen takan välissä ja jättänyt kuppinsa sohvapöydälle. Aamiainen oli ollut hidaste.

Nyt hän istui keittiön pöydän toisella puolella ja kaatoi kahviinsa maitoa. Se maistui niin paremmalta.

‒ Meillä on tänään osastokokous, Kingsley sanoi. ‒ Tulen vasta viiden jäljestä.
Hermione hymisi ja nyökkäsi. Kingsleyn päivät olivat lyhentyneet, kun hän oli siirtynyt taikaministeristä yliauroriksi. Hermione vilkaisi kalenteriaan. ‒ Ehdin laittaa sitten jotain syötävää, pääsen jo puolelta.

Kingsley hymyili. ‒ Ottaako kokki vastaan toiveita?
‒ Jos ainekset löytyvät jo kaapista, Hermione vastasi. He molemmat pärjäsivät keittiössä, sillä liemenkeittäjinä kummankin sydäntä sykähdytti seurata ohjeita ja punnita ja mitata aineksia. Maustetottumukset heillä olivat eronneet.

Hermione oli tottunut Ronin makupalettiin ja tehnyt aluksi samanlaista ruokaa kuin heidän asuessaan yhdessä. Sitten Kingsley oli pyytänyt, että saisi kokata. Ettei ollut Hermionen velvollisuus tehdä aina ruokaa.

Hermione oli sanonut, että niinhän sen kuului olla, koska oli tuntunut typerältä sanoa, kun ei Ron osannut, niin ei Kingsley voinut osata. Hermione oli katsellut kuinka vaivattomasti Kingsley oli pilkkonut ainekset, pyöritellyt kasvispyörykät ja keittänyt riisin ja koko ajan lisännyt mausteita.

Elämä maistui aivan toiselta Kingsleyn rinnalla.

‒ Meidän pitäisi nojata toisiimme, Kingsley oli sanonut Hermionen syödessä hyvällä halulla.
Hermione oli sulkenut silmänsä ja huokaissut. Hän ei kannatellut heitä yksin.

‒ Tekisitkö sitä hyvää linssikeittoa, Kingsley pyysi.
Hermione hymyili. Se oli yksi hänen suosikeistaan, koska Kingsley aina metsästi leivän palalla viimeisenkin pisaran.

‒ Voin tehdäkin, Hermione sanoi kiusoittelevaan sävyyn.
Kingsleyn silmissä tuikahti. He vaihtoivat yhden niistä katseista, jotka painuivat vatsanpohjaan ja saivat varpaat kipristelemään. Sellaiset katseet olivat vakuuttaneet Hermionen vanhemmille, ettei heidän ikäeronsa ollut kuin numeroita.

Kello raksutti varttia vaille kahdeksaan, ja Hermione nousi. Hän kiersi pöydän ja painoi suukon Kingsleyn huulille.

‒ Hyvää työpäivää, rakas, hän sanoi.
‒ Mukavaa päivää, rakas, Kingsley vastasi ja suukotti Hermionea.

Hermione hyväili vielä Kingsleyn sileää poskea. Mies tuoksui yrteiltä ja parranajoaineelta ja Hermione oli haistavinaan myös vastaleikatun ruohon ja pergamentin, niin kuin aina katsoessaan miestä. Kingsley tuoksui arkisilta päiviltä ja myöhään valvotuilta öiltä, uupumukselta ja onnelta.

‒ Rakastan sinua.
‒ Niin minäkin sinua.
wooooop
Ava: Ingrid

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 771
Kiitin jo Saappaatonta, että siulle tätä ehdotti. Ja nyt oon sydäminä sulle, sillä tämä on minun yksi OTP:stani! <3 Mahtavaa lukea vihdoinkin joltain muultakin tätä paria ja ehkä nyt tulee uskallusta itsellekin julkaista lisää!

Iiiih tykkään tällaisesta sliceoflife-tyyppisistä. Tässä tuli niin esille se kiintymys ja se rakkaus ja se... kaikki!! Tällaiseksi sitä kuvittelen aina itsekin ja aah oon sydäminä ja hattarana ja voi että. Tästä kommentista on hyvin vaikea saada mitään suhteellisen järkevää, sillä kyseessä on kuitenkin OTP:ni, jota ei kirjoiteta suinkaan liikaa!

Pidin Hermionen ajatuskulusta. Siitä, kuinka kaikki maistuu paremmalta Kingsleyn kanssa. Tietenkin viittauksia Roniin oli ja pientä vertailua Ronin ja Kingsleyn välillä, mutta ehkä se on ihan ymmärrettävää ja luonnollista. Ja se, että Ron ei osaa kokata mutta Kingsley osaa. ♥ Kingsley on sellainen sinkkumies ollut aina, että varmasti opiskellut ruoanlaittoa itsekseen, jotta saisi syödä muutakin kuin... mitäköhän taikamaailmassa syödään, jollei ole rahaa eikä osaa tehdä mitään? Makaronia, kuten meilläkin? :---D Harhauduin.

Ja tuo otsikko!! Elämä on vihdoinkin maukasta, eikä tarvitse tyytyä siihen mustaan kahviin. Oli ihana vertauskuva, kuinka Hermione oli aina tyytynyt siihen samaan vanhaan, tasaiseen. Ja sitten Kingsleyn kanssa rikasti elämäänsä mm. kahviinsa maitoa! Joka teki siitä täyteläisempää. Iih tässä oli paljon kivoja juttuja!

Niin arkinen keskustelu. Töissä menee pidempään, toinen pääse aikaisemmin ja kokkaa, kokkausehdotus! Rakastin tätä tyyntä tunnelmaa. Ei ollut tarvetta draamalle, vaan oli ainoastaan sitä itseään, eli rakkautta ja kiintymystä. <3

Lainaus
Mies tuoksui yrteiltä ja parranajoaineelta ja Hermione oli haistavinaan myös vastaleikatun ruohon ja pergamentin, niin kuin aina katsoessaan miestä. Kingsley tuoksui arkisilta päiviltä ja myöhään valvotuilta öiltä, uupumukselta ja onnelta.
Tästä tykkäsin aivan erityisesti. Tuli mieleen se amortentia, mikä kai oli tarkoituskin? :--D Ihanaa, että joku voi tuoksua onnelta.

Eli lyhyestä virsi kaunis: rakastin, haluan lisää tällä parituksella, ihanaa! ♥



- Syksy
« Viimeksi muokattu: 18.03.2016 15:02:00 kirjoittanut Neiti Syksy »

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Hoksasin tämän Syksyn kommentin ansiosta ja tuumasin, että Kingsley on kiva hahmo ja tykkään Hermionesta. Nimikin oli kiinnostavan kuuloinen.

Lainaus
Elämä maistui aivan toiselta Kingsleyn rinnalla.
Tämä tiivistää sen, mitä ajattelen tästä tekstistä. Siis ah, olet tiivistänyt tähän ficciin sen, miksi Hermione/Ronissa ei ole mitään järkeä! Olen ihan fiiliksissä tämän takia, sillä oikeasti, ihanaa. Olen selvästi liian sekaisin kommentoidakseni mitään järkevää. :D En ymmärrä yhtään, miksi Hermione olisi tyytynyt Roniin, jota aivan varmasti saa passata myötänsä ja joka valittaa siitä, että Hermione on koko ajan töissä eikä tällä ole muka aikaa hänelle eikä ruoka ole valmiina kotona jne. Hermione/Pansy-shipparina tämä on minulle sydämen asia. (:

Lainaus
Hermione oli sulkenut silmänsä ja huokaissut. Hän ei kannatellut heitä yksin.
Voisin itkeä, sillä tämä lause on niin totta. Olen hyvin onnellinen Hermionen puolesta.

Tekstin loppu oli aika siirappista, mutta vaikka en yleensä fluffista tykkääkään, pusuttelu ja rakkauden tunnustukset sopivat tunnelmaan hyvin (sillä mitenpä Hermione ei rakastaisi miestä, joka tarjoaa makua hänen elämäänsä).

Ihana oli. Tällaisista tunnelmista lukee aina todella mielellään.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 557
  • ava+bannu Ingrid
Awww, tää oli jotenkin niin suloinen! Ah, parin keskinäinen kunnioitus ja juurikin se kiintymys tuli esille jo pienistäkin jutuista ja lukija osasikin jo aikaisemmin päätellä sen, minkä pariskunta sanoo ääneen lopussa, koska se rakkaus tuli esille jo pikkujutuista. Oi että, tämän arkinen romantiikka ja toisen huomioiminen jo pienillä asioilla on hyvin hellyyttävää. Hermione oli hyvin oma itsensä ja jo heti alun lause Aamiainen oli ollut hidaste kuvasti hyvin sellaista kuvaa, jonka Hermionesta olen tämän aikuisiällä saanut. Onneksi nainen nyt osaa ottaa jo rennommin, kun kumppanikin osaa. Vertausten kautta tuli hyvin esiin suhdehistoriaa ja voin hyvin nähdä Ronin jumahtaneena samoihin makuihin. Onneksi Kingsley avarsi Hermionen maailmaa. Myös kasvisruuat olivat kiva yksityiskohta, joka sopii tälle parille hyvin. ^^
Lainaus
He vaihtoivat yhden niistä katseista, jotka painuivat vatsanpohjaan ja saivat varpaat kipristelemään. Sellaiset katseet olivat vakuuttaneet Hermionen vanhemmille, ettei heidän ikäeronsa ollut kuin numeroita.
Tämä oli erittäin suloinen kohta, näin jo sieluni silmin ne katseet, joissa rakkaus tuikkii silmäkulmassa ja iih, tuitui.

Awws, en saanut sanottua oikein mitään järkevää, sori siitä, mutta tämä oli varsin herttainen pariskuntateksti, tätä oli oikein ilo lukea. Kiitän! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Munis

  • ***
  • Viestejä: 827
  • Räpyläjalkainen, muniva toimintakone
Kommenttikampanjasta hei, kiinnostava paritus houkutteli lukemaan.

Hermione/Kingsley on mun mielestä yks Potter-fandomin uskottavimmista suuren ikäeron (ei-canon) parituksista, ja mun mielestä tää jos jokin voisi toimia myös Hermionen ollessa vielä kouluiässä. Oon joskus vuosia sitten lukenut toisen H/K-oneshotin, ja siinä oli jotenkin samanlainen tunnelma: kaksi älykästä ihmisiä ja teetä ja/tai kahvia. Mun mielestä Hermione ja Kingsley on canonissa aika samankaltaisia henkilöitä: molemmat fiksuja ja etenevät urillaan arvostettuihin asemiin. Kumpainenkin tavallaan hyvin rauhallisia hahmoja, joilla ei kuitenkaan mene sormi suuhun kaiken maailman sotien ja sekasortojen keskellä. En epäile yhtään, etteikö molempien mielestä tuollaiset rauhalliset arjen hetket teen ja kahvin äärellä ja fiksun kumppanin rinnalla olisi äärimmäisen arvokkaita: heidän suhteessaan jos jossain vallitsee luultavasti suuri molemminpuolinen kunnioitus. Tää paritus vaan toimii, pitäisikin etsiskellä enemmänkin luettavaa tällä parituksella.

Heh, nokkelaa, miten tässä on rinnakkain ihan kirjaimellisesti elämän maut ja mausteet ja sitten ne tunnepuolen mausteet. Ja voi vitsit miten ihana tuo yksityiskohta, että Kinglseyssä on Hermionen mielestä samat tuoksut kuin amortentiassa. Pidin otsikosta myös paljon! Ronin tuominen mukaan tarinaan oli myös kiinnostavaa: pienillä kikoilla kerroit yllättävän paljon Hermionen elämän aiemmista vuosista, ja hänen ja Kingsleyn suhde tuli pohjustetuksi siinä sivussa.

Muhun vetoaa lähes aina tekstit joissa on rauhallisia aamuja ja kahvia tai teetä, ja tässä oli lisäksi vielä tuo ruoanlaitosta keskusteleminen ja muu pieni arkinen kauneus, oi että. Tykkäsin siis tunnelmasta, kuten muutkin kommentoineet. Aina ei todellakaan tarvitse tapahtua mitään erityistä, vaan on ihanaa, että ihmisten onnellisuuden tunteeseen riittää toisinaan pelkkä linssikeitto. Kuvailukin oli tässä varsin yksinkertaista, ja se tuki älyttömän hyvin vähäeleistä arjen arvokkuutta. Ei uskoisi, että tämä oli ensimmäinen ficcisi tällä parituksella: asetelma vaikuttaa hyvinkin harkitulta ja vaikkei teksti pitkä olekaan, niin tuntui kyllä, että sulla on tosi selkeä käsitys hahmojen välisestä suhteesta ja sen kehittymisestä.
Kiitos hurjasti tästä, teksti oli mainiota maanantailukemista!
I've been to London, seen seven wonders
I know to trip is just to fall

Nava

  • Mostly Harmless
  • ***
  • Viestejä: 150
Eipä noihin edellisiin kommentteihin ole paljon lisäämistä.

Tykkään tosi paljon tällaisista ficeistä, joissa ei varsinaisesti tapahdu mitään, mutta jotka kertovat paljon. Pisti hymyn huulille, ja pieni hetki Kingsleyn ja Hermionen keittiössä toi toivoa omaan väsyttävään arkeen. Tästä tais tulla mun uusi "happy place", jonne voi palata ajatuksissaan kaiken stressin keskellä.

Kiitos! :)
”Puhutaan vain jos on tarpeen.”  – Uppo-Nalle

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 763
  • d a d d y
Tämäpäs oli mukava teksti! Rareparitukset vetävät mua aina puoleensa, joten kun hoksasin tämän Hormista raretopsusta niin oli pakko tulla lukaisemaan. Niin mielenkiintoiselta paritus näytti.

Paritus oli toteutettu todella hyvin. Se tuntui tässä niin luonnolliselta ja arkiselta - tykkäsin tosi paljon etenkin tuosta ihan oikean arjen tunnusta. Väsymyksestä, ruokien maustamisesta ja keiton viimeisten pisaroiden nappaamisesta leivällä. Niin aidon tuntuisia asioita. Tällainen arkinen tyyli sopi tähän tosi hyvin, se tosiaan teki parituksesta mun mielestä tosi uskottavan ja luonnollisen oloisen. Kun suhdetta kuvattiin arkisesti, jäi lukijalle sellainen olo, että tämähän on ihan arkipäivää.

Pidin myös siitä, miten aina välillä vertailtiin Roniin. Se toi tähän tietynlaista uskottavuutta myös, pienen kosketuspinnan canoniin, mistä eteenpäin lähtiessä tämä paritus ja ficin todellisuus tuntuivatkin uskottavammilta. Pidin myös siitä, että se mikä teki Ronista sopimattoman ja Kingsleysta sopivan oli ihan nämä arjen pienet asiat. Aina ei tarvitse olla suurta ongelmaa tai dramatiikkaa: joskus arjen pienistäkin asioista kasaantuu isoja, ja pieni asia voi joko rakentaa tai rikkoa parisuhteen. Oikein hyvä oivallus tämä, ja se oli tuotu tekstiin hyvin.

Summa summarum siis oikein mukavaa luettavaa tämä pikku teksti. Oli ihanan rauhoittavaa lukea joskus ihan vaan arjesta ja arkisista asioista.


bannu © Ingrid

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 770
Oih, tämä oli kyllä niin seesteinen, arkinen ja rakastava. Tykkäsin etenkin siitä, miten konkretisoit Hermionessa tapahtunutta muutosta kirjaimellisilla muutoksilla: maitoa kahviin, kiireetön, yhdessä nautittu aamiainen ja mausteita ruokiin. Lukijalle tulee selväksi, että aiempi Hermione on pakoillut ja kärsinyt huonosta, toimimattomasta suhteesta Ronin kanssa ja kontrasti siihen, millainen hän on nyt Kingsleyn kanssa, on voimaannuttava. Juuri tuollaista sen pitäisi ollakin.

Kiitos, tästä jäi hyvä mieli! ^^