Narkissos | K-11, petturuudesta (Sirius/Peter, Sirius/James), KOP4

[Parris]

Nimi: Narkissos
Kirjoittaja: Ronen
Betat: Beelsebutt & Neiti Syksy, tupla-pus <33
Ikäraja: K-11
Genre: angstinen parisuhdedraama hyppysellisellä fluffya ja romantiikkaa
Hahmot: Sirius/Peter, Sirius/James
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Spurttiraapale IV (kierros 15), Kovanonnenpyörä 4 (haaste tekstin lopussa!), Otsikoinnin iloja -lisäkurssi (mytologiaotsikko), Ficlet300 (155. Punainen, 170. Aamiainen, 256. Aina, 64. Valinta, 50. Rauhallinen, 216. Sanattomuus)

A/N: Huh olkoon! Idea tähän on pyörinyt päässä aika pitkään sen jälkeen, kun sain KOPin (tarkoituksellinen sanaleikki, har har - haaste tosiaan tuolla tekstin lopussa). Haluan tämän myötä toivottaa hieman myöhässä oikein hyvää joulua Räntsille irkin Secret Santa -piirin myötä - kortin saitkin jo postissa aiemmin, mutta kuten siinä lupasin, halusin sulle jotain raapustaa, ja kelmejä toivoit, joten toivottavasti tämä pieni draamailu kelpaa! Muillekin lukijoille lukuintoa tämän pariin :>


Peter on harvoin iso lusikka, yleensä hän haluaa kokea olevansa suojassa ja turvassa Siriuksen vieressä. Eihän mikään maailmassa tunnu niin hyvältä kuin toinen ihminen lähellä: kädet tiukasti vyötäröllä, hengittämässä pehmeästi niskaan, lämmittämässä viileän kesäsateen jälkeen. Tänään on kuitenkin toisin.

Peter on aavistellut jotain jo jonkin aikaa. Päiviä, jolloin Sirius perui yhdessä sovitut suunnitelmat vedoten työkiireisiin. Hetkiä, jolloin Sirius ei kuunnellut Peteriä laisinkaan vaan tuntui seikkailevan mielessään aivan toisissa maailmoissa. Illanviettoja suuremmalla porukalla, jolloin Sirius – ja James – katosivat hetkeksi ja ilmestyivät hämmentävästi takaisin suunnilleen samoihin aikoihin.

Ja tänään Peter hivuttaa sormiaan Siriuksen kyljillä punertavilla naarmuilla, joiden ei todellakaan pitäisi olla siellä.

* * *

Seuraavat viikot vain pahentavat Peterin pelkoja siitä, että hän on menettämässä Siriuksen. On niitä sinertävänpunaisia länttejä Siriuksen kaulalla, jotka Sirius pistää orastavan pujoallergian piikkiin. Joinain iltoina Peter vetää Siriuksen lähelleen ja yrittää kaikin keinoin saada tämän edes siihen mielentilaan, että he runkkaisivat toisensa uneen, mutta Sirius sanoo olevansa vain liian väsynyt ja kääntyy pois. Peter ei tiedä, mitä on tehnyt väärin siinäkin kohtaa tai miksi hän ei riitä sitten ylipäätään, mutta jokin hänen ja Siriuksen väleissä on vialla.

Eräänä sumuisena tiistaiaamuna Peter ja Sirius ovat molemmat hipihiljaa aamukahvipöydässä. Sitten Peter nostaa kätensä, avaa suunsa – ja peruu ajatuksensa samoin tein. Onko asiaa enää mitään järkeä nostaa esiin? Haluaako hän Siriuksen, jos Sirius todella petti häntä Jamesin kanssa? Haluaako Sirius hänet, jos on ollut tarve heittää hänet syrjään ja vaihtaa johonkin parempaan? Toisaalta näiden kysymysten pohtiminen kalvaa Peteriä sisältä, sillä vastaukset niihin aivan varmasti satuttavat häntä – syvemmältä ja kivuliaammin kuin mikään aiemmin.

* * *

”Sirius… kiitos. Sinä olet aivan uskomaton.”

Siriuksen silmissä James näyttää tavallaan eksyneeltä ilman lasejaan. Sirius hymähtää, sillä toisaalta tässä ajatusleikissä Jamesin seksinjälkeinen hehku on niin selkeästi suuntaa antava, niin herkullisen huumaava. Sirius vetää Jamesin huulilleen ja antaa kiihkeän suudelman, joka kertoo kyllä kaiken hänen tunteistaan Jamesia kohtaan. Suudelman jälkeen James vajoaa makuuasentoon ja hengittää muutaman kerran oikein syvään sisään ja ulos.

”Etkö sinä ajattele koskaan, kuinka väärin teemme Peteriä kohtaan?”
”Joka ikinen kerta, James-kulta. Joka ikinen kerta.”
”Miksi ihmeessä sinä sitten jatkat tätä?”
”Koska tämä on samalla niin oikein.”

Eikä Jamesilla ole lisättävää. Samasta syystä hän jatkaa Lilyn selän takana.

* * *

Mutta Peter ei välitä siitä, että häneen sattuu. Hän välittää totuudesta. Hän välittää siitä, että edes jollakulla olisi selkäranka.

”Sirius.”
”Kerro, kultaseni.”

Peter ei ole sataprosenttisen varma. Hänellä ei ole todisteita, hänellä ei ole mitään konkreettista varmuutta seuraavista sanoista. Mutta sisällään, pinnalta halkeilevassa sydämessään hän tuntee, että on oikeassa kaikesta.

”Miksi petät minua Jamesin kanssa?”

Siriuksen kasvoille muodostuu pettynyt, surullinen, ehkä hieman helpottunutkin ilme. Kahvimuki kolahtaa keittiönpöytää vasten ja jää kaikumaan tilan ahtaaksi käyneeseen ilmaan.

”Minä en tiedä, Peter.”

Peter ei aavista Siriuksen sanoja, hän ei ymmärrä niitä, hän ei saa mitään muuta suustaan kuin –

”Mitä?”
”Minä en tiedä, Peter.”

* * *

”Miten niin et tiedä, miksi petät minua? Sirius!”
”Minä. En. Tiedä. Se tapahtui kerran, se tapahtui humalassa ja sattumalta ja se tuntui niin hyvältä ja oikealta, ja vaikka minä olen hyvin tietoinen siitä, että se satuttaa sinua, minä en pysty lopettamaan. Se on kuin huume!”
”Kerro. Siitä ensimmäisestä kerrasta. Milloin? Miten?”
”Se tapahtui loppukeväästä. Vuoden viimeisen Tylyahon retken jälkeen… meillä oli enemmän tuliviskiä kuin ajattelimmekaan, luulimme, että se olisi hyvä tapa rentoutua ennen loppukokeita ja me lukitsimme poikien makuuhuoneen oven ja –”
”Voi jumalauta, Sirius!”

Peter on yleensä rauhallinen. Nyt hän lyö nyrkkinsä pöytään niin, että kahvimuki kaatuu läikkyen lattialle.

* * *

Keittiössä on kuollutta. Peter yrittää hillitä raivoaan, jotta ei kävisi Siriuksen kimppuun. Sirius yrittää vältellä Peterin katsetta. Kuluu useampi minuutti. Peter siivoaa kahvin, hieroo otsaansa, miettii.

”Painu vittuun, Sirius. Häivy.”

Ja Sirius tottelee, kerää pikaisesti kamppeensa ja katoaa sanomatta sanaakaan. Peter ei edes tajua, että Sirius ei ole tehnyt mitään puolustellakseen itseään, saati pyytääkseen anteeksi.

Peter jää ajatustensa vangiksi. Hän ei pääse yli mielikuvasta, jossa Sirius ja James tekevät samaa, mitä hän on tehnyt Siriuksen kanssa. Se satuttaa. Se viiltää sydämen auki ja valuttaa veret koko vartalosta. Se jättää kytemään tulen, jota ei voi hillitä.

Lopulta Peter tietää, mitä tehdä.



Paritus: Sirius Musta / Peter Piskuilan
Lajityyppi: synkistely (angst) ja/tai söpöstely (fluff) ja/tai yleisdraama (general)
Ikäraja: S — K-15

Yhteenveto(ehdotus): Sirius pettää Peteriä Jamesin kanssa ja Peter kavaltaa Potterit.

[LillaMyy]

"Käsky" kävi, joten täällä ollaan! Heti alkuun kyllä pitää sanoa, että vilkaisin tätä jo vähän heti, kun julkaisit, mutta jostain syystä en kuitenkaan lukenut, vaikka paritus kiehtoikin. Kenties tuo "petturuudesta" särähti liikaa korvaan, koska tykkään Peteristä liikaa Kelmi-aikoina, mutta en tiedä.

aakoafksoigjsokdsjfoskdjgpodg
Mitähän tästä nyt sitten pitäisi niinkun sanoa? Siis, joooo, tavallaan ymmärrän, että Peter tuntee itsensä todella petetyksi ja haluaa tietyllä tapaa maksaa potut pottuina, mutta silti tuo tuntuu vaan niin yliampuvalta reaktiolta, ettei mitään rajaa. Toki, en ole itse ollut vastaavassa tilanteessa, joten en voi tietää, miten itse reagoisin siihen, että minun rakas pettäisi minua toistuvasti. Jotenkin myös vähän tuntuu siltä, että tämä olisi tavallaan enemmän "kosto" Jamesille Siriuksen viemisestä kuin Siriukselle Peterin pettämisestä, vaikka tietysti Potterien pettäminen satuttaa Siriustakin. En mä tiedä, jotenkin tämä ajatus vain tuntuu kauhean monimutkalliselta...

Minä kiitän tästä, tämä oli tosi hyvin kirjoitettu! ((:

[Neiti Syksy]

Heipä hei! Palailin nyt tämän pariin heittämään jotain kommenttia ja ajatuksia aiheesta, vaikka sinänsä ei olekaan mitään uutta auringon alla, mutta teki mieli palata tähän.

Olen samaa mieltä LillaMyyn kanssa siitä, että ratkaisuna Peterin toimiminen voi olla epäuskottavaa. Toisaalta itse tätä lukiessani suurentelin aihetta ja taustaa tätä enemmäksi. Tai siis jos vertaa oikeaan elämään, tapahtuuhan sitä ystävänmurhia vaikka koulukiusaamisen takia ja ne vihan tunteet purkautuvat sitten jonkin muiston pulpahtaessa takaisin tai kohdatessaan tilanteen, joka sen sitten laukaisee. Joten väritin aika paljon tähän ympärille. Kuinka Peter on jäänyt edelleen yksin ja tuntee olonsa aina hävinneeksi Jamesille ja Siriukselle ja varsinkin oman ihastuksen kylmä ja julmakin suhtautuminen (näen hyvin vahvasti mielessäni sellaisen nälvimisen, jota tietenkin siitä sanoessaan se olisi leikkiä, mutta niiden sanojen kuulijasta se ei tunnu leikiltä) ja niin. Ja sitten kun ovat kasvaneet henkisesti ja Peterkin alkanut rakentamaan itseään pala palalta vahvemmaksi ja sivussa onnistunutkin rakastumaan Siriukseen vastavuoroisesti. Ei ne pelot tai muistot ikinä poistu siitä nälvimisestä varsinkin kun tuntuu, että elää jotain unelmaansa ja koko ajan pelkää sen olevan vain laina-aikaa.

Jota se tässä tapauksessa loppujen lopuksi olikin. Peter ei sittenkään voittanut Jamesia Siriuksen sydämessä ja kaikenmoista. Mitähän vielä halusin sanoa. Olen hyvin pettynyt Jamesiin tässä, koska Lily ja Harry ja kaikki. Ja olen myös pettynyt Siriukseen, koska noh niin. :< Voi että. Mutta kaikkinensa pidin tekstistä ja paljon jäin myös värittämään taustaa takaa, niin että minä en kyllä niin suuresti jäänyt suremaan Peterin ratkaisua epäuskottavana. Silmä silmästä ja miten se meni.

- Syksy

[Munis]

Huh! Miten kiinnostava paritus! Peter on mun mielestä niin iljettävä hahmo, että mun on lähtökohtaisesti vaikea edes käsitellä parituksia, joissa se on toisena osapuolena, koska en ymmärrä, miten kukaan suostuisi olemaan sen kanssa. Tämä siitäkin huolimatta, että tiedän, että Peter on joskus ollut yksi kelmeistä ja niin hyvä ystävä muille, että he olisivat kuolleet sen puolesta! Tässä Peter taas näyttäytyi aika inhimillisenä ja melkein pystyin tuntemaan empatiaa! Ihanaa, kuinka se käski Siriuksen painua vittuun ja pidätteli raivoaan. Toisaalta en myöskään pysty inhoamaan Siriusta tässä ainakaan kovin paljoa; se jotenkin vaikutti olevan itsekin vähän eksyksissä ja pikkuisen reppana.

Kieltämättä toi Peterin päätös Pottereiden kavaltamisesta pettämisen takia tuntui tosi rajulta, mutta toisaalta, kelmeistä puhuttaessa luottamuksen menettäminen on niin iso juttu ja täydellinen lojaalius niin odotettu asia, että tuntuu järkeenkäyvältä, että Peter loukkaantuu tosi verisesti Siriuksen ja Jamesin suhteesta. Toisaalta taas oon ajatellut sen niiden ystävyyden niin tiiviiksi, ettei yhden pettämisjupakan pitäisi todellakaan tuhota välejä lopullisesti. Mutta ajatuksia herättävä kuvio joka tapauksessa! Kiitos tästä!

[Odo]

Lukaisinpa tämän, kun taukoilin esseestäni. Olen itsekin kirjoittanut Sirius/Peteriä, mutta se oli hyväntuulista fluffia, joten tässä oli aika iso kontrasti siihen. Pidin kyllä tästä oikein kovasti, synkemmät hommat sopii paremmin Peterille tai niistä teemoista tykkään hahmossa lukea. Hieman jäi mysteeriksi, miten Peter ja Sirius ylipäätään olivat päätyneet yhteen, mutta mielenkiintoista oli kuulla aikajana, että tämä pettäminen tapahtui juuri noihin aikoihin ja mihin se sitten johti. Mietityttämään jäi, oliko Peter sitten oikeasti niin paha ja katkera, että uhrasi pettämisen takia kaikki ystävänsä, joka tekee tästä hieman darkficcimäisen. Tavallaan, mutta ei kuitenkaan, kun faktahan on se, että Peter petti muut kelmit.

Hieno ficci, tykkäsin sen rakenteesta ja raapalemitta toimi varsin mainiosti. Pidin myös siitä, miten Siriuksen ja Jamesin suhdetta kuvattiin ja millainen merkitys suhteella oli heille kahdelle. Se, että väliin tuli Siriuksen oma raapale hieman hajotti kokonaisuutta, joka muuten oli Peterin kanssa, mutta se myös kivasti valotti noiden kahden suhdetta Peterin ja Lilyn seläntakana.

Kiitokset siis tästä, oli ilo lukea!

[Melodie]

Minun haasteeni!!

Hieno toteutus! Toisella lukukerralla pidin tästä vielä enemmän kuin ensimmäisellä. ^_^ Käytät sanoja taitavasti ja Peterin mielenmaisema tulee hyvin esille! Ja kaikki hänen toiveensa selkärangastakin! Voi Peter-parkaa. Siriuksen ja Jamesin välinen kohtaus tuntuu kyllä melkoisen inhalta! Peter puolestaan on yllättävänkin jämäkkä ja tarkkasilmäinen, mukavaa. Siinäkin väärintekeminen tuntuu viittavan siihen että suhteessa on muitakin ongelmia niin että ehkä Siriuksen olisi pitänyt kokeilla puhumista eikä pettämistä. Voi Peter!

Kiitos tästä!

[Ricolette]

Olipas jännä, edelleen - luin tämän nimittäin jo ilmestymisensä aikoihin, mutta jäi silloin kommentoimatta. Nyt onneksi vaihdokkaiden lennättämänä täällä. Kelmit on mun lemppareita ja niitä on kiva parittaa oikeastaan mitenkä päin vain. Tietty on preferenssejä mutta aina välillä tulee yllätyksiä, olen itsekin tainnut kirjoittaa joskus James/Peteriä. MUTTA Sirius/Peter on kyllä sellainen paritus, että se on vaan... tosi... jännä! Kun jotenkin kelmien dynamiikan ydinjuttuja tuntuu olevan se, että Peter on vähän nösvö ja Sirius on, noh, Sirius. Siksipä onkin ihan tosi raikasta lukea tällainen teksti, missä Siriuksen ja Peterin suhde on kuvattu ainakin alkujaan suht tasapainoisen oloiseksi. Ei siis mitään kauheeta hyväksikäyttöä tai pelkkää kännisekoilua tms. Toki pettämiskuvio sitten hajottaa sen, ja jotenkin se tuntuu vähän väistämättömältä. Pidin tosi paljon tuosta kohtauksesta, missä Peter kysyy pettämisestä ja Sirius on vaan että en tiedä miksi. Hahmolle sopivan välinpitämätöntä.

Kuten muutkin ovat kommentoineet, oli hauska lukea ficciä jossa Peter ratkaisuineen on näin ymmärrettävä. Tai ratkaisu on tietysti ihan kammottavan yliampuva mutta kuitenkin. Jotain hirvittävää on pitänyt tapahtua, että Peter on voinut pettää Potterit. Kuvasit myös alussa ihan tosi hienosti sitä kauheaa tunnetta, kun merkit alkavat olla aika selkeitä ja on vaan pakko uskoa, että näin se nyt on. Ja kun muuten mentiin aika syvissä vesissä, toi orastava pujoallergia kivaa kevennystä. Hienosti toteutettu haaste!

[Kaarne]

Awesome! Tykkäsin siitä, miten tämä oli kirjoitettu ja rakennettu, ja olin myös yllättynyt loppuratkaisusta ja samaan aikaan tyytyväinen siihen, koska kyllähän se sopi tähän kuin nakutettu. Osaan kuvitella Peterin surun ja tunnekuohussa tehdyn päätöksen, ja myös sen, miksi Siriuksen teko satutti häntä niin paljon. Minulle kelmeissä Peter on aina vähän se ulkopuolinen, neljäs pyörä, joka jää varjoon, ja sitten kun hänet vielä hylätään ja häntä petetään yhden parhaista ystävistä kanssa, niin kyllähän se helposti syöksee sellaiseen katkeruuden kurimukseen.

Pidin myös siitä, miten Siriuksen ja Jameksen juttu oli alkanut, ja sen... hmm, painottomuudesta ja vastuuttomuudesta. Siitä, miten ihanaa se oli, ja miten kauheus työnnettiin aina taustalle, ja miten se aiheutti riippuvuutta ja muuttui tavallaan koko ajan pahemmaksi, mutta ennen kaikkea muille kuin heille - siis pettäjille - itselleen. Olen ehkä tosi huono selittämään tätä mielikuvaani, mutta olkoon nyt kuitenkin.

Tykkään kovasti ficeistä, joissa Peter on keskiössä, ja varsinkin niistä, joissa hahmoa on aidosti yritetty ymmärtää ja piirtää hänestä vähän syvempi kuva. Tämä meni siihen kategoriaan ja oli minusta muutenkin täyteläinen, hyvin rakennettu ja kompakti teksti.