Nimi: Kaipaus hopeapaketissa
Fandom: Suomea lohikäärmeille
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluff, slash
Paritus: Leo/Tim
Haasteet: Fluffy10 #4Yhteenveto: Tim yllättää sairastelleen Leon.
A/N: Löysin puhelimen kätköistä palasen tätä sekä inspissanat (kahvi, haltija, vesitorni, lämmin, hiljaisuus), jotka
Sokerisiipi oli joskus ystävällisesti antanut. Tämä on siis siulle!
Kaipaus hopeapaketissa
Olin jo pitkään halunnut yllättää Leon ja lämmin kesäpäivä tuntui olevan sille oivallinen. Emme olleet nähneet muutamaan päivään. Leo oli sairastellut ja taantunut vuoteenomaksi. Olin käynyt katsomassa häntä sen verran kuin hänen vanhempansa olivat antaneet. Poikaystävän näkeminen ei ollut kuulemma parasta lääkettä.
Istuin vesitornin kallioilla ja odotin Leoa saapuvaksi. Lohikäärmeeni oli livahtanut mukaani ja jahtasi sitruunaperhosia. Leo oli tervehtynyt onneksi nopeasti, eikä meidän ollut tarvinnut kauaa olla erossa. Heti kun Leo oli ollut päivän kuumeeton, olimme sopineet tapaavamme. Minä olin samalla saanut oivan tilaisuuden yllätykselleni. Vilkaisin kangaskassiin ja hymyilin pienelle hopeaiselle paketille.
Leo saapui yhtä suloisen näköisenä kuin aina. Hänen vaalea tukkansa kimmelsi kultaa auringon alla ja oli huolettomasti suittu pois kasvoilta. Hymy levisi meidän molempien kasvoille, kun näimme toisemme. Nousin ylös ja kaappasin Leon tiukkaan syleilyyn. Hän oli siinä, hän oli lämmin ja koivun tuoksuinen. Leo suuteli minua kaipaavasti, herättäen kevyet liekit vatsanpohjassani.
"Moi", nauroin Leon huulia vasten. Ikävä runnoi rintaani rystysillään.
"Moi."
"Muistatko mut vielä?"
Leo astahti taaksepäin ja katseli minua tuikkivilla vihreillä silmillään.
"Valitettavasti", hän nauroi lopulta. Muksaisin häntä kylkeen. "Au! Selkeesti valitettavasti."
"Älä ole mäntti. Mulla oli ikävä sua."
Tunsin oloni hivenen paljaaksi myöntäessäni sen. Harvoin kerroin Leolle ikävöiväni häntä. Se tuntui jollain tapaa niin henkilökohtaiselta ja no, nololta. Luulin Leon vittuilevan minulle takaisin, mutta hän hymyilikin lämmintä, rakastavaa hymyä.
"Mullakin sua, Timjami."
Leon posket punehtuivat, ja minua hymyilytti. Tuntui hyvältä kuulla olleensa kaivattu. Katselimme toisiamme hetken hiljaisuudessa, kunnes istuimme sanattomasta sopimuksesta alas kalliolle. Kangaskassi muistutti yllätyksestäni.
"Mulla on sulle jotain", sanoin napatessani kassin syliini. Lohikäärme vipelsi kalliota pitkin luoksemme katsomaan, kun nostin pehmeän hopeisen paketin esiin. Se yritti näykkäistä sitä, mutta minä ehdin väistää. "Tämä ei ole teille vaan Leolle."
"Mitä sä olet hommannut?" Leo tiedusteli utelias virne huulillaan ja nappasi lahjan kädestäni. Hän tunnusteli sitä sormillaan.
"Ihan jotain pientä vaan", vastasin vaatimattomasti, vaikka hankkimani yllätyksen löytäminen oli vaatinut melkein salapoliisityötä. "Avaa se."
Leo repäisi irti läpinäkyvän teipin, joka piti pakettia kiinni. Hän rullasi sen auki ja kurkisti sisään. Leon ilme oli näkemisen arvoinen. Vihreät silmät levisivät hämmästyksestä ennen kuin sulkeutuivat sulasta nautinnosta. Leo nuuhki autuaana pakkauksen sisältöä. Lohikäärme kiipesi käsivartta pitkin hänen olkapäälleen ja yritti työntää päänsä paketin sisään.
"Ei vittu, Timjami!" Leo lopulta henkäisi. Lohikäärme oli ilmeisesti saanut nuuhkaisun sisällöstä, sillä se näytti nyrpeältä ja hylkäsi Leon jahdatakseen taas perhosia. "Mistä sä kahvia sait?"
"Ei se ole tärkeää”, sanoin. Mustassa pörssissä kuhisi välillä kaikenlaista tavaraa ja elintarviketta, jota ei tavan kaupoista nykyisin saanut. ”Tykkäätkö sä?"
"No totta kai tykkään! Mut tää maksoi varmaan omaisuuden."
Pienen sellaisen kyllä, myönsin mielessäni. En kuitenkaan katunut ostostani. Jos vähäinen määrä jauhettuja papuja teki Leon onnelliseksi, rahani eivät olleet menneet hukkaan.
"No voitpa nyt keittää muutamat kahvit."
"Kalliit sellaiset”, Leo henkäisi melkein järkyttyneenä. Nauroin hänen ilmeelleen. ”Ehkä mä vain tyydyn nuuhkimaan näitä poroja."
Hymähdin ja tönäisin Leoa. Hän nuuhkaisi hopeisen paketin sisältöä vielä kerran ennen kuin rullasi sen tiukasti kiinni, sulkien samalla teipinpalalla. Leo näytti hurmaavalta painaessaan yllätykseni rintaansa vasten aurinkoinen hymy huulillaan.
”Jos sairastamisen jälkeen saa aina näin kivoja lahjoja, niin pitääkin olla useammin kipeä.”
”Ja syöstä mut vararikkoon?” syytin huvittuneena Leon laskiessa paketin käsistään. Piilotin sen takaisin kangaskassiini. ”Ei kuule onnistu.”
Tönäisin poikaystäväni makuulle ja painuin hänen huulilleen. Leo nauroi suutani vasten, leikkimielisesti minua kauemmas tönien. Painimme hetken kallion syleilyssä, kunnes Leo kehysti kasvoni käsillään ja suuteli kaipauksella. Sormeilin hänen vaaleaa tukkaansa mielihyvän keinutellessa vatsanpohjallani.
”Mennäänkö teille keittämään kahvia?” Leo kuiskasi kaulaani ehdotuksen.
”Kahviako sä vain ajattelet?” nauroin epäileväisenä. ”On mulla siinä poikaystävä.”
Leo hymyili kujeillen ja pujotti sormensa kiharoihini. Hän suuteli minua sellaisella palolla, että tulin vahingossa tukistaneeksi häntä. Se kirvoitti kuitenkin vain hengästynyttä naurua Leon huulilta.
”No, mennäänkö?”
Leon posket olivat suloisen punaiset. Hän sormeili edelleen tukkaani, hyvin kevyesti, kuin kiusoitellen. Painoin nopean pusun hänen poskelleen ja tartuin kangaskassiini.
”Mennään.”
