Vaaleansinisiä neuleita ja suklaasammakoita | Molly/Arthur, S, 5/5 raapaletta

[FractaAnima]

Title: Vaaleansinisiä neuleita ja suklaasammakoita
Author: FractaAnima
Genre: perhefluff
Rating: S
Pairing: Molly/Arthur
Status: 5/5
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapalesarja

Haasteisiin:
Salainen ystävä V
Vuosi raapalehtien VII
Raskauden olematon keveys -haaste


A/N: Vau, tämä olikin haastavaa, sillä yleensä kirjoitan pääasiassa draamaa, angstia ja hurt/comfortia, mutta koska Salainen ystäväni oli tällä kertaa Fiorella, tilanne vaati ehdottomasti fluffya! Hyvää etukäteistä ystävänpäivää, Fio. <3

Vaaleansinisiä neuleita ja suklaasammakoita

1.

Kevät Devonissa oli leuto ja harvinaisen vähäsateinen. Molly istui puutarhakeinussa nauttien kello viiden teetä, kun Arthur saapui kotiin.

"Rakkaani", Arthur tervehti vaimoaan, suukotti tämän poskea ja istahti keinuun saaden sen keinahtamaan. Mollyn kasvoille levisi onnellinen hymy. Niin onnellista Arthur ei ollut nähnyt hetkiin, sillä sota varjosti koko taikayhteisöä.

Arthur kohotti kulmiaan kysyvästi.

"Luulen, että se on poika", Molly tokaisi tutkittuaan hyvän tovin teekuppiaan.

"Kuka on?"

"Arthur, joskus sinä olet huvittavan hidas."

Arthur ponkaisi pystyyn niin, että keinu keinahti taas ja tee Mollyn kupissa läikkyi tassille.

"Sinä olet - me odotamme vauvaa?"

Molly siivosi teen nopealla taialla.

"Kyllä rakkaani, me odotamme vauvaa."


2.

Ensimmäinen kolmannes raskaudesta oli ohi ennen kuin Molly ehti edes kunnolla huomata. Hän täytti päivänsä kodin- ja puutarhanhoidolla sekä neulomisella. Pieniä vaaleansinisiä vauvannuttuja kertyi vinhaa vauhtia, eikä Molly ollut lainkaan huolissaan siitä, josko lapsi sittenkin olisi tyttö.

"Pitäisikö sinun kuitenkin tehdä muutama vaaleanpunainenkin?" Arthur hieroi leukaansa katsellessaan olohuoneeseen kertyneitä neulepinoja.

"Arthur rakas, olen täysin varma, että tämä lapsi on poika, ja jos ei nyt jostain syystä olisikaan niin nopeastihan minä muutaman vaatekappaleen värjään parilla simppelillä loitsulla."

"Olet oikeassa, tietenkin", Arthur nyökkäsi. Hän ei aina muistanut kuinka lahjakas Molly olikaan kotitaloustaioissa. Vaatteiden värjääminen oli tietenkin Mollylle simppeliä, toisin kuin hänelle itselleen.


3.

Toisen kolmanneksen aikana Mollyn vauhti vain kiihtyi. Kun vaatepinoja oli kertynyt Arthurin mielestä tarpeeksi jopa seitsemälle lapselle, Molly alkoi neuloa peitteitä, unipusseja ja nallekarhuja. Neulomisen ohessa hän söi kehuttavan määrän suklaasammakoita, joihin hänellä ei omien sanojensa mukaan ollut edes erityistä himoa, ja joita Arthur kantoi silti mukanaan kotiin viitisentoista viikossa huvittunut hymy kasvoillaan.

"On tässä hyväkin puoli", Arthur sanoi Mollyn avatessa jälleen yhtä sammakkopakettia puoli huomaamattaan.
"Hmh?" Molly kysyi laskien samalla silmukoita nallekarhun jalkaa varten.
"Meillä on pojallemme jo hyvä kokoelma velhokortteja valmiina. Hän varmasti tykästyy näihin", Arthur sanoi selaillessaan paksuhkoa pinkkaa. Molly katsahti pinkkaa hieman ärtyneenä ja jatkoi neulomistaan.


4.

"Mitä mieltä olet nimestä Charles?" Arthur kysyi silittäessään vaimonsa pyöristynyttä vatsaa.
"En mitään erityistä mieltä, miksi kysyt?" Molly kääntyi katsomaan miestään. He istuivat olohuoneen lattialla takan ääressä, sillä syksy oli saapunut ja viileä ilma pyrki sisään Kotikolon seinien raoista.
"Pitäähän meidän pojalla olla nimi", Arthur hymyili.
"Hänellä on jo nimi", Molly tokaisi ja venytti selkäänsä. Raskaus oli alkanut uuvuttaa häntä viimeisen kolmanneksen aikana.
"Ahaa, ja mikähän tämä nimi mahtaa olla?" Arthur kysyi. Hän ei ollut ollenkaan yllättynyt vaimonsa itsenäisestä päätöksestä, oikeastaan se oli hyvin odotettua.
"William", Molly tokaisi.
"William", Arthur toisti perässä. "Minä pidän siitä."
"Hyvä", Molly suukotti Arthurin poskea.


5.

Marraskuu kääntyi joulukuuksi ja tuuli vinkui talon seinissä. Molly istui sängyn laidalla ja tuijotti nukkuvaa lasta.

"Vieläkö sinä valvot?" Arthur katsahti vaimoaan ja sitten kelloa, joka näytti kolmea yöllä.
"Eikö hän olekin täydellinen", Molly mutisi. Arthur saattoi kuulla kyyneleet hänen äänestään.
"On", Arthur sanoi ja nousi istualleen. Hän kietoi kätensä Mollyn harteille ja katseli kehdossa hiljaa tuhisevaa kääröä. "Ehdottomasti on."

Molly kuivasi kyyneleitä yöpaitansa helmaan. Arthur tunsi ties kuinka monetta kertaa lämmön tunteen rinnassaan, hän oli varmasti maailman onnellisin mies.

Arthur otti taikasauvansa yöpöydältä ja kuiskasi hiljaa loitsun, joka keinutti käsintehtyä mobilea Williamin sängyn yläpuolella.

"Tule nukkumaan, rakas."
"Ihan pian."

[Lunalotta]

Ää, miten ihana lukea tällaista söpöä ankean mielen lääkkeeksi! Ja koska oon yleisesti ottaen sanaton ja huonohko kommentoimaan niin rakentava lähti lipettiin, tosin sä osaat kirjoittaa niin hyvin että sulle ei ees voi sanoa mitään rakentavaa (tai en ainakaan minä osaa).

Lyhyestä virsi kaunis: piristit hetkeksi minun mieltäni. Kiitos. <3

[Fiorella]

Ensinnäkin, kiitos ihanasta fluffysta, tämä piristi kovasti minunkin päivääni!

"Luulen, että se on poika", Molly tokaisi tutkittuaan hyvän tovin teekuppiaan.

Tuli heti mieleen kuin Molly olisi ollut Punurmion opissa teenlehtien tulkinnasta, mutta saattoihan se olla silkka intuitiokin? Molly on kyllä kautta linjan hyvin päättäväisellä meiningillä, mutta onneksi Arthur on suloisen sopuisa.

...nopeastihan minä muutaman vaatekappaleen värjään parilla simppelillä loitsulla.

Vähänkö olisi kätevää tämä taito!

"On tässä hyväkin puoli", Arthur sanoi Mollyn avatessa jälleen yhtä sammakkopakettia puoli huomaamattaan.
"Hmh?" Molly kysyi laskien samalla silmukoita nallekarhun jalkaa varten.
"Meillä on pojallemme jo hyvä kokoelma velhokortteja valmiina. Hän varmasti tykästyy näihin", Arthur sanoi selaillessaan paksuhkoa pinkkaa. Molly katsahti pinkkaa hieman ärtyneenä ja jatkoi neulomistaan.

Ihana Arthur, joka näkee asioissa aina hyvät puolet! Minusta tuntuu, että Arthur taisi itse olla salaa tyytyväinen korttikokoelmastaan.

Lopetus oli niin suloinen, kun kumpikin ihasteli onnesta mykistyneenä pikkuistaan. <3 Eikä malttaisi nukkumaankaan mennä. Awws.

[Fairy tale]

Voi ää, tämä on söpö. Nallet ja nutut valmistuvat silmukka kerrallaan. Suklaasammakkorasia tyhjenee sammakko kerrallaan.
Ja Mollyn niin varma aavistus pojasta. Nimikin valmiiksi mietitty - kahdelle ensimmäiselle pojalle.

Kello viiden tee - ihan englantilaista. 
Kiitos tästä pehmoisesta lukupaketista.

[Kaarne]

Ai että! Tällaisena loskanharmaana päivänä lempeä fluff piristää, ja vaikka en yleensä sellaista luekaan - tai Molly/Arthuria - niin nyt tämä kyllä osui juuri oikeaan saumaan. Eikä tekstissä näkynyt minkäänlaista haparointia, vaikkei genre omimmalta ehkä sinusta tuntunutkaan!

Oli kivaa lukea Mollyn raskausajasta ja siitä, miten Arthur hemmotteli vaimoaan. Tuo varmuus ja valinnat sopivat rouva Weasleylle tosi hienosti ja samoin se kiintymys, mitä hän lasta kohtaan heti tunsi. Oli myös kiva yksityiskohta, että Arthurin ehdottama nimi päätyi sitten lopulta perheen toiselle pojalle. Ehkä se oli Mollyn myönnytys.

Hyvä myös, että tuo sota oli kuitenkin mainintana tuolla taustalla, koska se ankkuroi tätä ficciä kivasti todellisuuteen ja loi onnellisuudelle erityistä painoa!

Ihana kokonaisuus, kiitos tästä. ♥

[Larjus]

Oijoi miten söpö raapalesarja! Paritus on yks mieluisimpiani Potter-fandomista, ja oli ihana lukea heidän perheen perustamisensa alkuvaiheista. Tämä oli täynnä hyväntuulisuutta ja odotuksen intoa ja rakkautta ja kaikkea kaunista ♥ Tykkäsin myös noista pienistä viittauksista perheen tulevaan: vaatteita seitsemälle lapselle ja nimi Charles pojalle :3 Myös Mollyn into suklaasammakoita kohtaan ja Arthurin puheet korttikokoelmasta lasta varten viihdyttivät. Vähän minustakin tuntuu että korttikokoelma innosti myös Arthuriakin

Arthur tunsi ties kuinka monetta kertaa lämmön tunteen rinnassaan, hän oli varmasti maailman onnellisin mies.

Awwws, tää oli ihana kohta ♥  Arthurin (ja Mollyn) onnen ja ilon voi oikein tuntea itsekin ♥

Aivan ihanat raapaleet. Kiitän ♥

[kaaos]

Heippuli! Valitsin kommenttikampanjan kautta tämän tekstin, jotain raskaushaasteesta siis.

Ihanan suloiset raapaleet! En ole jostain syystä tällä parituksella koskaan edes tainnut lukea fikkejä, mutta olipahan mukavaa.

Olin vähän kateellinen Mollylle, vai eka kolmannes meni noin vain. Itse olen aina oksentanut ekat 12 viikkoa :—P. Pidin Mollyn reippaasta ja äidillisestä otteesta, jos ei helppoa raskautta ota lukuun, pystyin samaistumaan hyvin! Itsellekin aina raskausaikana iskenyt kamala neulomisvimma. Neuloosi-Molly oli liikkis. Ja voi kyllä, värjäysloitsuhan olisi näppärä! Olinkin unohtanut, että Molly taisi tosiaan olla etevä kotitalousloitsuissa. Kuvittelen niiden olevan sellainen loitsugenre jota ei tylypahkassa opikaan, vaan kulkee vanhemmilta lapsille ns suullisena perintönä. Molly on kyllä varsinainen martta-noita.

Pidin kovasti yksityiskohdista näissä raapaleissa, kuten mobileloitsusta. Ai että, tulipa vahvat fiilikset nyt tästä nuoresta parista kotikolossa, joka tämän fikin aikaan on varmaankin vasta melko tavallisen mökin kokoinen ja näköinen. Kun ei ole vielä tarvinnut laajentaa tulevaa lapsilaumaa varten...

Ja kiva juttu, että Arthur sai kuitenkin sitten myöhemmin päättää vauvalle nimen : )

Jee kiitti tästä iltasadusta,
kaaos.

[Angelina]

Eksyin tänne samaa kautta kuin kaaos, eli Kommiksesta Aattelin, että tähän iltaan sopis hyvin pieni Weasley-söpöily ja no, sopihan se ♥

Mä vähän alkuun toivoin, että Molly olisi tässä jo odottanut kaksosia, mutta tää kävi tietysti vallan hyvin järkeen näin Rakastin tuota, miten Molly ilmoitti asian Arthurille - toinen tietysti ihan pöllämystyneenä että hei hetkinen. Pidin myös siitä, miten tilanteen tasalla Molly oli, se teki hahmosta hyvinkin aidon tuntuisen. Ei mitään panikointia tai turhaa hötkyilyä, vaan nuttuja tulille ja sillä selvä! Nimikohtauksessa mietin hieman, että ottaakohan Molly liikaakin tässä roolia, mutta toisaalta se jälleen kerran sopi hahmolle Ja mun mielestä Arthur on jotenkin niin symppis ja varmaan jo tottunutkin vaimonsa päättäväisyyteen.

"Ahaa, ja mikähän tämä nimi mahtaa olla?"

Tää oli jotenkin niin hellyyttävää arthurmaisuutta :'''D Hän ei ole lainkaan yllättynyt, koska tietää Mollyn vievän häntä kuin pässiä narussa, mutta Arthur myös antaa hänen tehdä sen.

Tykkäsin tästä kovasti, oikein söpö pieni iltapala :3