On kesä, järvi, Muumi-sarjakuva sekä kaksi rakastunutta poikaa.Nimi: Snälla barn väntar och blir utan
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Tyylilaji: fluff
Ikäraja: S
Paritus: Henri/Kaapo
A/N: Hei, minä täällä taas uudelleenpostauksieni kanssa o/ Tällä kertaa kesähöttöilyn merkeissä ^.^
S N Ä L L A B A R N V Ä N T A R
O C H B L I R U T A N
”Hej, mamma. Du ringde mig? — Nej. Vi är på sjön. — Kan pappa–? ...
Nej! — Mm-hm. Jag vet. Mm. Jag vet, men... — Ja, ja. — Okej — Okej... — Mm-hm, älskar dig också... Hej– ... Okej, okej. Hejdå.”
Kaapo puuskahti ja kurotti kännykkänsä hankalannäköisellä kädenliikkeellä takaisin kangaskassiin. Hän kierähti pyyhkeellä pari kertaa ympäri, ennen kuin löysi taas mukavan asennon, johon jäädä, ja veti mukanaan tuomansa Muumi-sarjakuvan takaisin nenänsä alle. Hän selasi sivuja hetken, ennen kuin hengähti tyytyväisenä ja jatkoi taas lukemista. Henriä hymyilytti.
”Mammako siellä huuteli perään?”
Kaapo hymisi epämääräisesti, raapi nenänpäätään ja käänsi sivua. Peipot sirkuttivat läheisissä koivuissa, järven vastakkaiselta rannalta kuului vaimea
kuk-kuu. Tyyni kesäpäivä alkoi olla jo lopuillaan, mutta vielä oli tarpeeksi lämmin maata ilman paitaa. Henri venytteli, kääntyi kyljelleen ja painoi poskensa pyyhettä vasten. Se tuoksui järvivedeltä ja aurinkorasvalta.
”Mitäs se?”
Kaapo ei noteerannut häntä.
”Kaa-poo”, Henri kujersi. Hän kutitti Kaapon pohjetta isovarpaallaan ja painoi etusormensa tämän poskea vasten. Kaapo oli antanut tukkansa kasvaa koulunloppujen jälkeen ja nyt vaaleat suortuvat valuivat hänen silmilleen vallattomina. Henri ujuttautui lähemmäs ja siirsi Kaapon otsahiukset pois tämän kasvoilta. Kaapo kohotti kulmiaan ja katsoi häntä silmiin.
”Mitä sun äiti soitti?” Henri kuiskasi ja painoi päänsä taas alas.
Kaapo tuijotti Henriä kahden silmäniskun verran hämmentyneen näköisenä, kuin hän olisi vasta herännyt syvästä unesta. ”Joo”, Kaapo viimein sanoi ja painoi katseensa takaisin sarjakuvalehteen.
Henri naurahti päätään pudistaen ja ponnisti kyynärpäidensä varaan. ”Maa kutsuu Kasper Holmlundia, vastaanotatko?” Hän kietoi kätensä Kaapon paljaiden hartioiden ympärille ja puhalsi tämän korvaan. Hän painoi kasvonsa tämän kaulakuoppaan ja suuteli pehmeästi. Kaapokin tuoksui aurinkorasvalta.
Kaapo naurahti ja pyysi häntä lopettamaan, mutta suli kuitenkin pyyhkeelle kuin kaikki käsivoimansa menettäneenä. Henri imi Kaapon kaulaa ja hymyili, kun huomasi tämän ihon nousevan kananlihalla.
”Onko Kaapo paikalla?”
”On Kaapo paikalla”, Kaapo kuiskasi ja kääntyi selälleen. Hän hieroi silmiään toisella kädellään, toisen hän kietoi Henrin niskan taakse ja veti tämän kasvoja lähemmäs. Henri upotti kätensä hänen tukkaansa ja lomitti heidän jalkansa, suuteli hitaasti ja pitkään hänen huuliaan. Maistoi Jaffan ja suolakeksit. Kaapo ei avannut silmiään, kun Henri lopetti.
”Joko sua väsyttää?” Henri hymyili.
”Ei”, Kaapo sanoi, haukotteli ja hieroi taas silmiään. Henri pudisti päätään.
”Mamma käski käymään kaupassa.”
”Mitä me sieltä?”
Kaapo veti hänet päälleen, rutisti hieman liian kovaa ja kynsi kevyin sormin hänen selkäänsä. Henri oli päivää aikaisemmin kaatunut pyörällä nokkospuskaan ja saanut selkäänsä ja sääriinsä ikävän ihottuman. Se ei punoittanut enää yhtä pahasti kuin eilen, mutta kutisi silti yhä.
”Kanaa ja makkaraa”, Kaapo vastasi, ”siskoille karkkia ja pillimehuja. Iskälle kaljaa.”
”Kalja on se tärkein”, Henri hymyili ja ummisti silmänsä. Kaapo raapi hänen niskaansa ja korvantaustojaan ja harjasi sormilla hänen oranssit takkunsa selviksi. Käki kukkui taas vastarannalla.
”Mun tekisi mieli Muumi-limua.”
Henri tyrskähti. ”Mikä niissä Muumeissa nyt on niin kamalan kivaa?”
”Älä naura”, Kaapo sanoi ja antoi hänelle luunapin otsaan, ”ne vaan on.”
”Joo joo, en kiellä”, Henri sanoi ja kohotti päätään. Kaapo katsoi häntä otsa rypyssä, muttei näyttänyt tarpeeksi vihaiselta, jotta Henri olisi malttanut pidättäytyä suutelemasta tätä. Kaapo hymisi epämääräisiä sanoja hänen suuhunsa ja kostutti kielellään hänen huuliaan.
”Mm-hm”, Henri hymisi itsekin ja pakeni Kaapon päältä, ennen kuin lämmin kutkutus vatsanpohjalta ehti valua alemmas. ”Ska vi gå?”
”Ja”, Kaapo sanoi, muttei tehnyt elettäkään noustakseen ylös. Henri juoksutti sormiaan Kaapon rinnalla ja vatsalla, veti ihan kiusallaan tämän uimahousujen resoria aavistuksen alemmas. Hän silitti peukalollaan vaaleaa ihokaistaletta, joka oli ollut piilossa kesäauringolta – ja Kaapoon tuli viimein eloa. Tämä pinkaisi ylös ja pakkasi huolimattomasti pyyhkeet, tyhjät limupullot, aurinkorasvan ja sarjakuvalehden kangaskassiinsa.
”Ei se Muumi-limu kaupasta kesken lopu”, Henri virnisti. ”Ei meillä kiire ole.”
Kaapo puhui nopeasti, niin nopeasti ettei Henri saanut hänen sanoistaan selvää, kävi taas polvilleen Henrin eteen ja painoi suunsa kovakouraisesti tämän suuta vasten. Suudelma oli huolimaton: Kaapo ei osunut Henrin huulille, vaan imi punaisen ja märän läikän hänen suupieleensä.
”Kaapo...”
”Kauppaan”, Kaapo huudahti, tarttui häntä kädestä ja veti mukanaan ylös. ”Minä ajan!”
”Hei!” Henri huusi Kaapon perään ja puki huolimattomasti paidan päälleen ja tennarit jalkaansa. ”Venaa! Sä sait ajaa, kun tultiin tänne!”
”Snälla barn väntar och blir utan!” Kaapo huusi pusikkojen takaa.
Henri vannoi mielessään, että tästä hyvästä hän ostaisi kaupan tyhjäksi Muumi-limuista, eikä antaisi Kaapolle ainuttakaan.
