Sadekuuromykkä | S, erokipuilua (Hermione)

[Parris]

sadekuuromykkä
S, erokipuileva Hermione

Ficlet300 (sanalla 230. Avioliitto)
Otsikoinnin iloja -kevätkurssi (tuplayhdyssanaotsikko, kiitos Vehka)
Sana/kuva/lause10 #2 (tällä kuvalla)

Itä-Lontoon läpiharmaat rankkasateet olivat armottomia alkukeväästä, piiskatessaan kattopeltejä ja ikkunalaseja ja katukivetystä.

Silti Hermione kuunteli mieluummin niitä kuin Ronin lähettämiä räyhääjiä, jotka olivat pikemminkin valittajia ja jotka hän häivytti nopeammin kuin ne ehtivät suutaan avata. Hän oli kuunnellut ensimmäisen ja tiesi, että joka ikinen sen jälkeen tuleva räyhääjä olisi samanlainen. Miksi, miksi, miksi. Ihan niin kuin Ron ei tietäisi, miksi. Ihan niin kuin Hermione ei olisi huomannut jokaista kylkiluiden väliin tarkoitettua pistävää sanaa illalliskutsuilla, jokaista tarpeetonta kyseenalaistamista, jokaista kaksinaismoralistista huomautusta pukeutumisetiketistä, kun Ronilla itsellään oli ollut sitomaton solmio tai auki jäänyt vetoketju housuissa.

Toisaalta, vaikka Hermione olikin huomannut ne, ei hän ollut välttämättä ymmärtänyt niitä. Vasta kahvihetken yhteydessä Luna, omaan puolueettomaan ja hitusen todellisuudesta erkaantuneeseen tyyliinsä, oli saanut hänet tajuamaan, mistä oli kyse. Hermione oli halunnut luottaa Maslow’n sanoihin – muuttaakseen ihmistä on muutettava hänen tietoisuuttaan itsestään – mutta Ronin oltua oman elämänsä Pietari ei Hermionella ollut vaihtoehtoja. Hän kaipasi etäisyyttä kaikesta ja kaikista. Pansylla oli ollut tarjota Becontreesta tyhjä asunto, jossa Hermione nyt seurasi sormenpäänkokoisten pisaroiden kisaa ikkunalasia pitkin.

Yhdellä sanattomalla, sauvattomalla katsahduksella kipinöivät lieskat ilmestyivät tulipesään ja peittivät pian rätinällään sateen äänet. Hermione kyykistyi tulen äärelle ja vei kätensä lähelle loimun taikapiiriä. Hän tunsi sen armottoman kuumuuden sormenpäissään ja puhalsi savukiehkuroita takaisin tuleen päin. Niin liekeissä kuin kaatosateessakin oli samankaltaista sattumanvaraisuutta ja hallitsemattomuutta, mikä miellytti yleensä niin järjestelmällistä ja sääntöorientoitunutta Hermionea. Ja siinä missä taivas tuntui itkevän holtittomasti, kohtuuttomasti – niin itki Hermione eikä tiennyt, itkikö surusta vai katseltuaan liian kauan lieskoihin.


Aamulla ei enää satanut Hermionen herätessä nojatuolista sammuneen tulipesän ääreltä. Hän pyyhki kasvoiltaan menneet murheet, veti lenkkitossut jalkaansa ja suuntasi kadulle kuulemaan lintujen ilosanomaa ja katsomaan, kuinka silmut puissa olivat kasvaneet kaksinkertaisiksi.

[hiddenben]

Olipa tämä lyhykäisyydessään hieno ja jokseenkin sanattomaksi jättävä ficci. Tässä on todella vahva tunnelma ja Hermionen uuden elämän alku tulee esiin selkeällä, itsenäisellä tavalla. Vaikka Hermione onkin pettynyt ja surullinen erosta, hän on silti sinut päätöksensä kanssa ja se on jotenkin näin lukijan näkökulmasta kaunista luettavaa.

Pidän siitä, että tämä on kuin Potteria aikuisille kirjoitettuna. On kulttuuriviittauksia, filosofista pohdintaa ihmisen ja parisuhteen kehityksestä ja karuja, elämää ohjaavia päätöksiä, joista pitää osata ottaa vastuu. Hermione on tässä Ronin vastakohta, mies kun tuntuu purkavan pahan olonsa Hermionen sättimiseen ja kyseenalaistamiseen. En haluaisi Ronille pahaa tai nähdä häntä sovinistisena, mutta tässä ficissä se on vain hyväksyttävä – ehkä tämä ficci onkin erityisen onnistunut juuri siksi, että hahmot tuntuvat tulevan iholle.

Näin lyhyestä tekstistä tuntuu hölmöltä lainata suosikkikohtia, koska miksi ei saman tien voisi vain lainata koko tekstiä, mutta nostan tässä kuitenkin kaksi lausetta, jotka luin mielelläni vielä uudelleen:

Ihan niin kuin Hermione ei olisi huomannut jokaista kylkiluiden väliin tarkoitettua pistävää sanaa illalliskutsuilla, jokaista tarpeetonta kyseenalaistamista, jokaista kaksinaismoralistista huomautusta pukeutumisetiketistä, kun Ronilla itsellään oli ollut sitomaton solmio tai auki jäänyt vetoketju housuissa.

ja

Niin liekeissä kuin kaatosateessakin oli samankaltaista sattumanvaraisuutta ja hallitsemattomuutta, mikä miellytti yleensä niin järjestelmällistä ja sääntöorientoitunutta Hermionea.

Eniten minua ehkä kuitenkin tässä ficissä miellyttää se, kuinka keväisen toiveikkaasti tämä päättyy. Tällainen jonkin päättyminen ja toisen alkaminen on aito ja paras mahdollinen loppu, joten kiitos siitä ja tästä kokonaisuudesta

[Felia]

Vau, tämäpäs oli pysäyttävä.

Tässä oli sopivasti sitä suhteen päättymisen kipuilua sekä toivoa, päättäväisyyttä uuden elämän aloittamiseksi. Ymmärtäähän sen, jos suhteessa on joutunut täysin toisen lyttäämäksi, niin ei siinä kovin kauaa jaksa olla. Negatiivisuus vaan syö energiaa ja saa olon tuntumaan huonolta. Ja vaikka se eropäätös on saattanutkin olla vaikea, niin tästä kyllä huokuu se, että se on ollut oikea ratkaisu.

Erosta toipuminen ottaa aikansa, mutta Hermione vaikuttaa juurikin sellaiselta, joka kääntää vastoinkäymiset voitoksi. Näin ollen erosta varmasti tulee voimaannuttava asia, joka opettaa.

Tämä oli kaunis, realistinen ja hyvin aikuismainen kuvaus eron jälkeisistä fiiliksistä. Kauniisti olit kuvaillut kaiken ja tähän pääsi hyvin sisälle. Pidin kovasti, suuret kiitokset! ♥

[Vuorna]

Iltaa! Ronin ja Hermionen ero on yks niistä asioista, joista tykkään yleensä kovasti lukea, vaikka harvemmin oon lukenut pelkästään siihen liittyviä tekstejä. Senkin takia just tuo erokipuilu otsikossa kiinnitti mun huomion, enkä kyllä yhtään kadu sitä että tän tekstin avasin.

Tää on lyhyt teksti, mutta ehdottomasti pituuttaan sisältörikkaampi. Sun kuvailu Ronin käytöksestä nosti karvat pystyyn ja sopii siihen kuvaan, jonka usein eroficeissä saa Ronista. Räyhääjiä lähettelevä kaksinaismoralisti-Ron, melkein tekisi mieli saada lukea enemmänkin hänen ja Hermionen historiasta. Tässä on myös paljon dynamiikoita, jotka herättää pohdintaa. Luna ja Hermione on kovin luonteva yhdistelmä, mutta mulle Hermione ja Pansy kombona ei oo kaikkein tutuin. Tuntuu siltä, että siellä voisi olla taustalla varsin mielenkiintoinenkin tarina.

Tykkäsin tän tekstin kuvailusta, erityisesti tuosta liekkien ja kaatosateen vertailusta ja vastakohtamaisuudesta Hermioneen. Kaiken kuvailun keskellä tässä oli myös vahvasti realistinen ote, joka miellytti. Lopun tietynlainen toiveikkuus ja ns. normaaliuteen palaaminen on kyllä erittäin Hermionemainen juttu, ja se oli musta erinomainen lopetus tälle tekstille.

Kiitos isosti tästä tekstistä, se miellytti kovasti ja herätti ajatuksia!

[flawless]

Heipat Kommiksesta! Tämän nimi kiinnitti listauksessasi huomion ja sen perusteella oli heti selvää, että tämän haluan lukea. Se oli huomiotaherättävän kaunis ja kiinnostava, ja yhdistettynä tuohon erokipuiluun mua alkoi heti kiinnostaa tuo kuuromykkyyden teema yhdistettynä siihen. Tietyllä tapaa se musta tulikin tekstissä aika vahvasti esille, kun Hermione oli väsynyt kuuntelemaan Ronin kiukuttelua eikä jaksanut puhuakaan tälle, vaan mieluummin pakeni hetkeksi. Kuuromykkyyden lisäksi myös tuo sateen ja tulen hallitsemattomuus ja sen vertaaminen Hermioneen oli hieno elementti.

Kaikista vahvin teema kuitenkin tuli musta ihan tekstin lopussa, kun sade aikanaan loppui ja Hermionekin lopetti itkemisen ja siirryttiin kuvailemaan optimistisella tavalla kevättä. Kevät kuitenkin on ikään kuin uudelleensyntymisen ja kukkaan puhkeamisen aikaa, jonkun uuden alku. Se jätti tästä synkästä tekstistä lopulta kuitenkin kivan ja aurinkoisen fiiliksen, sellaisen että vaikeudetkin loppuu aikanaan ja kevät tulee niin sateiseen Lontooseen kuin Hermionellekin. Kiva fiilis siis jäi lopusta!

Teemojen lisäksi pidin myös kirjoitustavastasi tässä. Erityisesti mun huomion kiinnittivät kauniit kuvaukset ja nokkelat sanankäänteet. Lemppareitani olivat mm. kylkiluiden väliin tarkoitettu pistävä sana (ihanan kekseliäs tapa kuvata piikittelyä!) ja menneiden murheiden kasvoilta pyyhkiminen (mielestäni oikein oivaltava ja kaunis kuvaus kyynelten pyyhkimisestä, jotenkin tosi ihanasti sanottu). Ja se, kuinka Hermione ei tiennyt, itkikö surusta vai koska oli katsonut liekkeihin niin pitkään. Etenkin tuo itkukohtaus oli tosi vahvan tunnelmallinen ja kaunis.

Kivasti kirjoitettu teksti, jossa oli hyvä aihe ja kivoja teemoja ja tunnelmia, joiden kautta sitä käsiteltiin. Kiitos!