Nimi: Gabrielinkeltainen
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angst, one-shot
Paritus: Sam Winchester/Gabriel (”Sabriel”)
Vastuunvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Haasteista paras on luonnollisesti
12+ virkettä, näyttäs olevan neljästoistakierros. Tuli tosin niin hankala sanalista, että harkitsin jo hahmon/parituksen vaihtamista, mutta perhana! Jos minä Sabrielia haluan niin Sabrieliahan minä kirjoitan. Varsinaisesti tämä ei spoilaa mitään mistään, mutta
Samin orastava masennus ja haluttomuus nousta ylös on kolmannellatoista kaudella canonissakin esiintyvä asia.
Haasteen sanalista (käytin myös jokerivirkkeen):
aurinkoinen, päälaki, rutto, tahto, kunnes, tiukka, varpaankynsi, töyhtö, mutaatio, haaveilla, avaruus, keltainen, pullo, päiväkoti, hento, viitata, tee, vihata, tatuointi, ilkeys, silittää, tavallinen, nenäliina, eksynyt, idioottimainen
Siipisarja:I
Kutiavatko enkelit jalkapohjista? (K-11)
II
Gabriel sanoi: ”Tulkoon diskovalo!” Ja diskovalo tuli (K-11)
III
Aureola tassilla (K-11)
IV
Quumotuksia (K-11)
V
Tekoja, joita ei ole ennen tehty (K-11)
VI
Self-care on self-lovee, Samshine (K-15)
VII
Työajalla (K-18)
VIII
Vaaleanpunainen vespa ja muita sivuaiheita (K-11)
IX
Korppiluu, eli kuinka paloi tuhkaksi (K-11)
X
Sano se viittomin (K-18)
XI
Marjapiirakkaa ja sydämenviisautta (S)
XII
Perseet ja sen synonyymit (K-18)
XIII Gabrielinkeltainen (S)
Gabrielinkeltainen*
Not a yes sir, not a follower
Fit the box, fit the mold
Have a seat in the foyer, take a number
I was lightning before the thunder
- Thunder, Imagine Dragons *
Samilla oli nuhjuisen jumppakassin pohjalla pussi, jossa oli ne halvat tilpehöörit, jotka hän oli jollain ilveellä onnistunut lapsuudesta asti mukanaan kuljettamaan. Yksi tärkeimmistä oli ryppyinen ja kulmista revennyt syntymäpäiväkortti, jossa oli yksi niistä alkuperäisistä kahdeksankymmenäluvun halinalleista – se keltainen, jonka nimi oli
Aurinkoinen. Se oli kai ollut ensimmäinen, tai ainakin viimeinen kerta, kun isä oli herättänyt hänet aamulla silittämällä Samin päälakea ja toivottamalla onnea.
Silloin Johnia ei vielä tarvinnut vältellä kuin ruttoa varsinkin syntymä- ja muina juhlapäivinä. Sam muisti tahtoneensa lahjaksi nimenomaan halinallen, koska hän oli nähnyt sellaisen televisiossa, tosin hän ei kuollakseenkaan muistanut oliko isä ostanut sellaisen vai vain sen kortin. Ainakin he olivat kierrelleet rahan kanssa lelukaupassa ihmeellisen loppumattomalta tuntuneen ajan, kunnes jotain mieleistä löytyi. Oliko se sitten ollut aurinkomahainen keltainen nalle niin mene ja tiedä, ne olivat silloin aika kalliita ja John rahallisesti tiukilla.
”Sammy, tule nyt perkele syömään, ei täällä kuule pelkkiä varpaankynsiä jyrsimällä tarvi elää”, huusi Dean ja jumputti nyrkillä Samin huoneen ovea. Milloin tahansa muulloin Sam olisi ollut jo tukkatöyhtö putkella ulkona urheilemassa, mutta viime aikoina herääminen edes niiden säällisten tuntien aikana alkoi olla ihan liian ylivoimaista.
Deanista Sam oli masentunut, Samista Dean oli urpo ja hänen ruma käsityksensä aamiaisesta oli sydänterveyden rankka mutaatio. Sam oli kasannut tyynyistä peiton alle nukkuvanmuotoisen möykyn ja höljyi laidasta toiseen toiveikkaan haaveilun ja rankan itsesäälin välimaastossa. Miten voikin yksi ahdas makuuhuone olla niin kuin avaruus, jossa kaikki kappaleet ovat silmittömän kaukana toisistaan?
Keltainen oli lapsena ollut Samin lempiväri, ja keltaisena Gabrielin muisto paistoi hänen mielessään. Sellainen sanonta on joistakin ihmisistä, että se on kuin salama pullossa, mutta Gabriel ei mahtunut pulloon, vaan olisi voinut paremminkin sanoa, että hän oli salama ja sitten ukkonen aavalla aukealla.
”Tai uhmaikäinen päiväkotikakara”, sanoi Sam ja silitti tyynykasan ”olkaa”. Tyynyt olivat vähän liian hentoja esittääkseen arkkienkeliä, Gabrielilla oli kuitenkin ollut niin kulmikkaat hartiat.
”Säälittävää”, huokaisi Sam ja viittasi Deanin maanitteluille viis. Dean sanoi keittävänsä kohta teetä, siis mieti,
DEAN ja
TEETÄ. Sam epäili osasiko hän ylipäätänsä käyttää vedenkeitintä, mihin Dean sanoi happamasti, että kodinkoneista vain tehosekoitin vihaa häntä.
Sam hieroi varovasti niskaansa, hän oli ottanut vastikään tatuoinnin hiusten alle, josta Deankaan ei tiennyt mitään. Ilkeilisi vaan jos tietäisi. Se oli parantunut hyvin ja Sam silitteli sitä. Se oli ihan tavallinen tatuointi, eikä mikään taikariimu tai sen sellainen, mutta merkitys sillä oli. Puhtaaseen nenäliinaan ei jäänyt putsatessa enää verta tai mitään.
Gabriel oli kerran Samista eksyneenä kovaan ääneen sanonut, että kyllä Winchestereihin molempiin pitäisi tatuoida yhteystiedot niskaan, että palautuisivat jätkät takaisin oikeaan osoitteeseen. Kaikessa idioottimaisuudessaan tatuointi Samin niskassa oli halinallenkeltainen aurinko, tai ukkosenkeltainen –
gabrielinkeltainen – jos sen niin halusi ajatella, ja tottahan Sam sen vain ja ainoastaan halusi niin.
FIN
