Nimi: Joulu paholaisen kanssa
Fandom: Lucifer (tv-sarja)
Genre: draama
Hahmo(t): Lucifer, Chloe & Trixie
Ikäraja: Sallittu
Vastuuvapaus: En omista mainiota tv-sarjaa ja tämäkin on vain hupailua vailla palkkiota.
A/N: Joulukalenteriin 2017 kirjoitettu ja ensikosketus tähän fandomiin.
Joulu paholaisen kanssa
Lapset kiemurtelivat tuoleillaan odottaessaan, että koulupäivä päättyisi. Joulu oli aivan nurkan takana ja loma odotti lapsia kuten myös lahjat ja jouluherkutkin. Opettaja kysyi, miten lapset viettäisivät jouluaan.
“Vietän joulun äidin ja paholaisen kanssa”, Trixie vastasi ja hymyili. Hän odotti sitä innolla.Trixie istui huoneessaan ja puristi pehmoleluaan vasten rintaansa. Hän kuuli, miten äiti ja Lucifer riitelivät oven toisella puolella. Kyllähän aikuiset kinastelivat tuon tuostakin, mutta kyllä Trixie oli nähnyt, miten äiti katsoi Luciferia, vaikka tämä hölmöilikin usein.
“Sinä et ole paholainen! Ja et voi enää sanoa niin Trixielle! Opettaja pyysi minut puheilleen, kun hain Trixien koulusta ja tiedätkö, mitä hän sanoi? Hän sanoi, että lapsellani on pahoja ongelmia uskoessaan, että viettää joulun paholaisen kanssa! Olen katsellut omituisuuttasi —”
“Mutta minähän olen paholainen, rikostutkija!”
“Minä en jaksa enää tätä. Annat huonoa esimerkkiä Trixielle ja hetken minä jo luulin —”, Chloe parahti.
“Mitä sinä luulit?” Trixie pystyi kuvittelemaan, miten Lucifer virnisti.
“En mitään, en luullut yhtään mitään. Paholaispuheiden on loputtava. Trixie pitää sinusta, mutta tämä ei voi jatkua näin.” Trixietä harmitti, miten uupuneelta äiti kuulosti, mutta hän tiesi aikuisten sopivan riitansa.
“Mene pyytämään anteeksi ja kerro hänelle totuus”, äiti vaati.
Trixie kuuli, miten äidin askeleet loittonivat keittiöön ja Lucifer koputti oveen.
“Hei, pieni ihminen”, Lucifer sanoi hymyillen ja käveli Trixien sängyn viereen. Trixie huomasi, että Lucifer ei oikein tiennyt, mitä sanoa ja oli pahoillaan riidastaan Chloen kanssa.
Lucifer jatkoi: “Rikostutkija haluaisi, että puhuisin sinun kanssasi —”
Trixie viittoi Luciferin lähemmäs ja mies kohotti kulmiaan.
“Minä tiedän, että sinä olet paholainen. Ja tykkään sinusta silti”, Trixie sanoi ja halasi sängyn reunalle istunutta Luciferia, joka ei tiennyt, yllättyikö enemmän läheisyydestä vai lapsen sanoista.
“Olet oikeassa! Tietenkin minä olen paholainen”, Lucifer tokaisi.
“Äitikin pitää sinusta”, Trixie sanoi ja virnisti. “Meille tulee oikein kiva joulu.”
Vaikka Lucifer ei ymmärtänytkään oikein ihmisten juhlaa, silti pikkuihmisen sanat lämmittivät häntä. Ehkä paholainen sittenkin oli pehmenemässä.
Trixie hyppäsi sängyltä ja lähti äitinsä luokse jättäen Luciferin miettimään. Lucifer ei voinut kieltää, miten tarkkanäköinen ja hyvä Trixie oli. Oli selvää, että tyttö menisi Taivaaseen, mutta Lucifer toivoi, ettei sitä tapahtuisi pitkään aikaan ja edessä olisi vielä monta joulua.
Lucifer lähti tapansa mukaan kiireellä ja nauru huulillaan, eikä selittänyt lähtöään, joka sai rikostutkijan hermot entistä kireämmäksi. Trixiellä oli kuitenkin aavistuksensa ja tämä vilkuttikin reippaasti paholaisen perään, joka oli kadonnut yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Luciferin kiirehtiessä tämä mietti, miten yllättäisi rikostutkijan ja Trixien. Lahjat, jotka hän toimittaisi pehmittäisivät kyllä rikostutkijan ja kaikki olisi taas kuten ennenkin. Ehkä ihmisten juhlassa sittenkin oli jotain ideaa tai ainakin Lucifer tiesi, keiden kanssa sen halusi viettää.
“Ja tykkään sinusta silti”, kaikui jossain Luciferin mielen perukoilla, eikä hän säästellyt lelukaupassa valitessaan suurimman nallen, joka kaupungista löytyi.
