Nimi: Selviytyjän sädekehä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haasteet: Albumihaaste #4 Bastillen biisillä These Streets, Ficlet 300 98. Kevät ja Vuosi raapalehtien V
Sanoja: 200
Selviytyjän sädekehä
Nielen katupölyä ja yskin kurkku karheana. Tämä kevät on julma. Allergiaoireisiin ei kuole, mutta voisi kyllä. Siltä se tuntuu, vaikka lääkkeitä on, mutta helpotus on totta vain mainoksissa. Silmiä kutittaa, kirvelee ja ne valuttavat meikit naamalle. Yritä nyt siinä sitten säilyttää jonkinmoinen arvokkuus, kun kadulla ämmät jo muutenkin katsovat nenänvarttaan pitkin.
Korkokengät eivät sovellu mukulakiville, mutta siitä tulee tietynlainen selviytyjän sädekehä pään päälle, kun joka aamu pärjää hiukan ylväämmin ja vauhtia hidastamatta. Toisessa kädessä on tehokas take-away-kahvi. Koko ajan ollaan menossa. Hetkeäkään en lepää tai laiskottele. Olen työtä tekevä ihminen, ahkera ja menestystä kohti menossa. Minulla ei ole vielä kaikkea, mutta tulee olemaan.
Työmatkalla sitä melkein voi unohtaa, että on tullut juuri jätetyksi toisen takia. Joku nuorempi se on, kyllä minä tiedän, vaikka ei mies mitään myöntänyt. Kadulla niitä elämänkolhuja ei voi näyttää, koska koko kaupunki katsoo. Ahnaasti, odottaen, että saa tuomita minut yhdestä väärästä ilmeestä, horjahtavasta askeleesta tai kämmenen suojassa haukottelusta.
Edessä kävelevältä naiselta katkeaa kengästä korko ja tämä kaatuu nelinkontin asfaltille. Sukkahousut rätsähtävät rikki ja kännykkä hajoaa säpäleiksi. Kukaan ei pysähdy auttamaan, kävelevät vain lujempaa, ettei tarvitsisi todistaa moista nöyryytystä yhtään kauempaa kuin on pakko. Minäkin ohitan naisen enkä edes katso. Olen vain kiitollinen, etten se ollut minä.