Nimi: Sydänsurun koreografia
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst, draama
Paritus/hahmot: Kata/Riia
Haasteet: Albumihaaste #5
PMMP – Merimiehen vaimo (sopii hyvin tunnelmamusiikiksi), Tekniikkahaaste II ja Otsikoinnin iloja (sivistyssanaotsikko)
kielletyt sanat: ei, että, hän, ja, joka, kaikki, kuin, kun, mikä, minä, me, mutta, niin, olla, saada, sanoa, se, sinä, tulla, tämäA/N: Paljon tuli tätä kiroiltua, koska tekniikkahaaste, mutta sitä paremmalta tuntuu julkaista. Minä tein sen, päihitin mokoman haasterähjän! Omistan tämän
Räntsille, joka toivoi minulta Kata/Riiaa. Ole hyvä, höpönen! ♥︎
Sydänsurun koreografia
Katariina tanssi. Naisen pitkä tukka heilahteli puolelta toiselle pään liikkeitä myötäillen. Liioittelevat lanteet seurasivat perässä. Naisesta säteilevä energia hymyilytti Riiaa. Tuntui hyvältä nähdä nainen vailla huolia. Katariina ansaitsi irtiottonsa. Onneksi hyvä viini tehosi sitkeisiinkin sydänsuruihin, jos vain kumosi tarpeeksi monta lasillista. Tyhjät pullot seisoivat pöydällä voitonmerkkeinä. Riia hiveli niiden etikettejä. Nimet sekoittuivat toisiinsa. Humala kolmella eri kielellä, kaunista hölynpölyä. Suussa ne maistuivat silti samalta. Riian viininhuuruiset mietteet keskeytti kiskaisu käsivarressa.
”Nyt tanssitaan!” Kata vaati vetäen Riian keskelle huonetta. ”Lantio liikkeelle, nainen!”
Katariina asetti kätensä Riian lanteille keinuttaen heitä musiikin tahtiin. Riia antoi mennä. Nauru valloitti huoneen. Käsi tarttui käteen. Naiset pyörähtivät sukeltaen vuoron perään käsivarren alta. Stereoista PMMP lauloi Merimiehen vaimosta. Vaimon mies otti ottamistaan vain kadotakseen lopulta merille. Sanat kuulostivat masentavan tutuilta. Riia vältteli synkkiä ajatuksia keskittymällä kehonsa liikkeisiin. Kappaleen tarina putosi vauhdista jättäen jäljelle vain melodian. Rytmi liittolaisenaan laulu tanssitti naiset pyörryksiin.
”Oivoi. Täytyy istuutua”, Kata ilmoitti. Naiset muksahtivat vieri viereen pehmeälle sohvalle. ”Ihana kappale.”
”Mm”, Riia myönteli. Naisen katse harhaili kattolistan koristevaloissa. Lämmin valo tuikki ystävällisesti. Kaunista. Puuskahdus vierestä vangitsi Riian huomion. Kehon rauhoittuessa kamalat ajatukset palasivat. Vimmaisesta ilmeestä päätellen Katariina ajatteli Heikkiä.
”Miehet”, Kata tuhahti. ”Kusipäitä.”
”Jep”, Riia vahvisti. Nainen muisti yhä elävästi Kalevin ilmeen totuuden paljastuessa. Ensirakkauden muisto seurasi vierellä seitsemän vuoden jälkeenkin. ”Kävin läpi ihan saman paskan Kalevin kanssa. Ne kaksi ansaitsevat toisensa.”
”Kippis”, Katariina totesi. ”Missä lasi?”
”Joit jo koko pullon”, Riia huomautti. Kata voihkaisi.
”Traagista”, nainen valitteli. Katariina levitti käsivartensa. ”Hali?”
He halasivat pitkään. Kata niiskaisi. Riia silitti ystävänsä selkää. Naisen hengitys muuttui katkonaiseksi.
”Sattuu”, tukahtunut ääni vaikersi.
”Tiedän”, Riia hyssytteli rutistaen naista lujempaa. ”Itke vain, jos itkettää.”
Katariina vetäytyi. Silmäkulmat kimaltelivat. Tunteet kuohuivat naisen kasvoilla.
”Kiitos.”
Riia hymyili sipaistessaan hiukset syrjään Katan itkuisilta kasvoilta. Nainen painautui Riian syliin. Olkapäät tärisivät.
”Vitun rakkaus”, Katariina itki. ”Päästäisi jo irti.”
”Aikanaan”, Riia lupasi karhealla äänellä, vaikka sanavalinta tuntui väärältä. Nainen silitti Katariinan hiuksia naisen parkuessa elämänrakkautensa perään. Tunteet Riian rinnassa kolaroivat. Katariinan kärsimyksen todistaminen sattui liikaa. Värisevä uloshengitys. Kyynelpisarat putosivat Katan tukkaan.
”Vittu”, Riia kirosi hiljaa. Nainen katsoi kattoon räpytellen vimmatusti. Piti pysyä vahvana. Katariinan itku vaimeni pinnallisiin henkäyksiin. Naisen pää nousi. Silmät kohtasivat Riian omat. Heidän sormensa lomittuivat yhteen napakkaan puristukseen. Katariina suukotti Riian kättä. Itkuinen hymy ilmestyi naisen kasvoille.
”Onneksi istut siinä”, Kata hymähti. ”Muuten takuulla hukkuisin.”
”Paskapuhetta”, Riia kielsi. ”Pysyt pinnalla ihan omine voiminesi.”
Katariina pudisti päätään.
”Tein vitun huonoja valintoja. Ihan oma vika. Kovin tyypillistä Kataa”, Kata naurahti itkuisesti.
”Hyss, senkin valehtelija.” Riia nappasi Katariinaa leuasta huijatakseen huulillaan naisen itsepetollisia ajatuksia.
”Ööm”, Katariina ynähti hukatessaan pahan olonsa punaisen langan.
”Oikein”, Riia kehaisi taputtaessaan ystävänsä poskea. ”Tanssitaanko vielä vähän?”
Katariina hymyili pussaten Riiaa vielä kerran. Riia vastasi molempiin. Kepeys rinnassa tarttui jalkoihin.
”Tanssitaan.”