Kirjoittaja Aihe: Pilvilaivojen metsästystä, S  (Luettu 1560 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Pilvilaivojen metsästystä, S
« : 08.08.2017 19:29:36 »
Ficin nimi: Pilvilaivojen metsästystä
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Kirjoittaja: Lyra
A/N: Tämä on Suomis 2017 satoa


Pilvilaivojen metsästystä

  Hän kävelee katua pitkin. Seuraa öistä unelmaa; nukkuvia kukkia; uniaarteita.

    Ikkunat ovat punaista lasia ja hän seisoo niiden ulkopuolella. Lasin takana kaikki on punaista. Risti kohoaa ylväänä ruumis käsiensä varassa.

      Lyhty palaa parvekkeen nurkassa. Pieni liekki värisee kylmästä. Tuuli laulaa sen uneen.   
 
          Hän kääntyy vasemmalle ja paljaat varpaat tavoittavat kostean hiekan. Hän uppoaa, uppoaa, uppoaa. vesi on märkää.

             Kuu leijuu paikallaan mustalla taivaalla. Tähdet tanssivat sen vieressä.

                    Hän tähyilee taivaalle ja metsästää läpinäkyviä pilvilaivoja.

Aamulla pyykkinarulla roikkuu valkoinen mekko, joka käy leikkiin tuulen kanssa ja pudottaa suolaista vettä jaloistaan.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Pilvilaivojen metsästystä, S
« Vastaus #1 : 21.08.2017 23:10:33 »
Onpa jännä teksti! Minulle tulee tästä jotenkin unenomainen fiilis, kun aluksi puhutaan yöstä ja unesta ja sitten kuljetaan eteenpäin ja havainnoidaan ympäristöä. Tässä on ehkä aavistuksen sekava tunnelma, kun edetään paikasta ja havainnosta toiseen, mutta samalla tässä on kuitenkin jotain todella seesteistä: havaintoja ei kyseenalaisteta, vaikka ne olisivat erikoisiakin (kuten ehkä punainen ikkunalasi); jatketaan vain eteenpäin takertumatta yksityiskohtiin. Jotain jännää unenomaisuutta minulle tästä välittyy! Ehkä tekstin asettelukin osaltaan korostaa sitä: kappaleet seuraavat toisiaan allekkain ja aina vähän enemmän sisennettyinä, ikään kuin lipuisi syvemmälle uneen tai siirtyisi unimaailmassa eteenpäin. Kiehtovaa. Runomainen ulkoasu sopii minusta tällaiseen tunnelmaan tosi hyvin.

Toisaalta tuo loppu ja sen pyykkinarulla roikkuva kastunut mekko pysäyttää ja saa minut leikittelemään ajatuksella, että ehkäpä tekstin henkilö onkin ollut oikeasti vaeltelemassa yössä. Tai ehkä hän on unissakävellyt, miksipä ei!

Kiitokset tästä kauniista ja ajatuksia herättävästä tekstistä! -Walle

Wisteria

  • peilipallo
  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Pilvilaivojen metsästystä, S
« Vastaus #2 : 25.08.2017 19:41:11 »
​Oi, tämäpä on yllättävä! Mulle välittyy kanssa päällimmäisenä juuri sellainen unenomainen ja hiukan mystinen tunnelma. Lisäksi ihastuin kovin tämän tekstin tunnelmanvaihteluihin. Teksti tuntuu alussa kevyeltä ja herkältä, mutta jo parin virkkeen jälkeen tunnelma kääntyy aivan toisenlaiseksi, en nyt sanoisi että ihan synkäksi, mutta jonkinlainen sellainen uhkaava ja aavemainen sävy siitä välittyy. Lopusta jää kuitenkin levollinen olo, pyykkinarulla kuivuva mekko tuo kaiken päätökseen ja yön tapahtumat, olivat ne sitten unta tai oikeasti tapahtuneita, jäävät muistoina menneisyyteen. Hienoa tässä tunnelmasta toiseen siirtymisessä on erityisesti se, miten vähällä olet saanut sen aikaan, ja miten sujuvasti tarina kulkee, vaikka teksti onkin lyhyt ja kompakti, ja rivien väliin jaa asioita auki. Sekin korostaa ehkä hiukan unimaisuutta, uni on nopeasti ohi meneviä, toisiaan seuraavia tunnelmakuvia. Tykkään myös tämän runomaisuudesta, ja kuten Walle jo sanoi, tuo asettelu on jännä yksityiskohta. Kaunis ja kiinnostava pieni teksti, kiitos. <3
​det mørke vi har gør himlen klar, et andet sted