Voltron: Jotain aivan muuta (Allura/Acxa, UST, K-11)

[Beelsebutt]

Hänen ei todellakaan pitäisi ajatella puoligalroja millään tavoin viettelevinä, saati sitten seksikkäinä.


Fandom: Voltron: Legendary Defender
Alkuperäinen ficci englanniksi: Something Else Entirely (K-11) by legandaryroar
Käännöksen nimi: Jotain aivan muuta
Kirjoittaja: legandaryroar
Kääntäjä: Beelsebutt
Käännöksen oikolukija: sieerra
Päähenkilöt: Allura/Acxa
Lajityyppi: flirttailua, UST = toteutumaton seksuaalinen jännite
Käännöksen sanamäärä: < 1000
Haasteet: Kovanonnenlehmä (KOL) bonus!
Ikäraja: K-11
Varoitus: Spoilaa 5. kautta!


Tämä on KOL-bonarihaasteficci. Koska bonarikierroksen osallistujamäärä tipahti (kuin lehmän häntä, haha!), värväsin kansainvälistä apua näihin viimeisiin jäljellejääneisiin haasteisiin ja legandaryroar ystävällisesti auttoi <3 inspiroiduttuaan seuraavasta parituksesta:

Paritus: Allura/Acxa
Lajityyppi: UST ja/tai hurt/comfort ja/tai yleisdraama (general)
Ikäraja: S — K-18
Yhteenveto(ehdotus): Myös Lotorin kenraalit saapuvat Leijonalinnaan neuvottelemaan kolmantena osapuolena. Axcaa ahdistaa olla niin monen ihmisen läheisyydessä, sillä hän tietää olevansa puoliksi ihminen. Ja epäilee, että Marmoran Terään kuuluva ex-paladin Keith on hänen kaksoisveljensä. Acxa ajautuu purkamaan sydäntään Alluralle (tai Allura arvaa ongelman yhdennäköisyydestä). Allura huomaa, että Acxan kovan ulkokuoren alla sykkii varsin lämmin sydän.

Selkeästi kankea yhteenvetoehdotus ei toiminut, mutta sen tilalle tuli jotain niin paljon parempaa! Ja tämä sattui olemaan minun jättämäni haaste (tosin kerroin siitä legendarylle vasta jälkikäteen, jotta ei olisi ei vaikuttaisi hänen valintoihinsa, eli siis sen verran sääntöjä venyttelin että näytin hänelle kaikki kolme jäljelle jäänyttä haastetta), joten SUPERSUURET KIITOKSET legendary, thank you so much, hun <33333

Sain myös luvan kääntää tän ficin suomeksi, mutta käykää ihmeessä tsekkaamassa myös alkuperäinen! Linkki on tuolla ylhäällä. Muistakaa jättää kudosta ja kommenttia myös alkuperäiseen!

Käännöksen beta-avusta kiitokset jälleen kerran sieerralle <33

Hox! Emme omista Voltron-maailmaa enkä sen hahmoja. Emme tahdo tällä ficillä tuottaa mielipahaa kenellekään saati sitten tienaa tällä mitään!




Jotain aivan muuta

"Vittu", Allura kirosi hiljaa ja puraisi sitten alahuultaan estääkseen itseään sanomasta enempää. Keith oli oikeassa. Ihmisten käyttämä kirosana tuntui voimakkaammalta kuin kvisnak. Se soveltui erityisen hyvin tilanteeseen hänen tuijottaessaan notkeaa puoligalraa, joka nojaili miltei viettelevästi pöydänkulmaan. Hänen ei todellakaan pitäisi ajatella puoligalroja millään tavoin viettelevinä, saati sitten seksikkäinä. Varsinkaan tätä yksilöä.

Acxan korvat värähtivät. Aivan kuin hän olisi kuullut Alluran puhuvan. Hän käänsi katseensa Lotorista ja Shirosta Alluraan, ja hänen suupielensä kaartuivat omahyväiseen virneeseen.

Siinä ei enää ollut mitään 'miltei' viettelevää. Allura puraisi huultaan kovemmin. Hän käänsi huomionsa takaisin Lotoriin ja Shiroon koettaen kuulla, mistä he keskustelivat. Välimatkaa oli liian paljon, mutta Allura tiesi, että jos hän muokkaisi korviaan juuri tietyllä tavalla, hän kuulisi puheen ilman, että kukaan huomaisi hänen kuuntelevan.

Vaikka hän muutoksen jälkeen kuulikin sanat kirkkaasti, hän ei kyennyt keskittymään niihin. Hänen mielensä askarteli edelleen asioissa, joihin hän ei uskaltanut vilkaistakaan. Tämäkö oli Lotorin ex-kenraalien strategia? Flirttailun kautta osaksi koalitiota? Eikä kukaan kohta muistaisi, kuinka he olivat väliaikaisesti olleet Haggarin puolella.

Köyhä strategia. Kaikki kenraalit olivat osittain galroja, jotkut enemmän kuin toiset. Moinen temppu ei onnistuisi edes nyt, vaikka Keith ja Lotor olivatkin todistaneet, etteivät kaikki galrat olleet pahoja.

"Käytitkö juuri ihmisten kirosanaa?"

Allura säikähti niin pahoin, että puraisi huulensa ihon rikki. Acxa oli liukunut äänettä pöydänkulmalta lähemmäs ja päästi nyt oudon äänen, jotain maiskauksen ja tuhahduksen välimaastosta. Pidge päästi joskus samanlaisia ääniä, joskaan Pidgen suusta kuultuna se ei vaikuttanut Alluraan aivan näin...

"Näinkö te treenaatte? Satuttamalla itse? Kipuko tekee vahvemmaksi?" Acxa kysyi pyyhkäisten peukalollaan Alluran alahuulta. Hän näytti veritahraa sormenpäässään.

"Anteeksi mitä?" Allura kysyi aivan liian hengästyneenä. "Eikö kukaan ole kertonut, kuinka töykeää on koskettaa muita kuin liittolaisiaan? Eikö teistä kukaan ole kykeneväinen säädyllisyyteen?"

Acxaa hänen sanansa vaikuttivat lähinnä huvittavan.

"Emme ole liittolaisia vielä", hän sanoi ääni madaltuen miltei kehräykseksi. "Tarkoitatko, että kun meistä tulee liittolaisia, voin koskea sinua tuosta noin vain?"

Allura hämmentyi niin, ettei osannut heti vastata. Kuinka tämä galra (puoligalra, hän muistutti itseään) uskalsi flirttailla hänen kanssaan? Eikö tämä ymmärtänyt, kuka hän oli? Kuinka hän yhdellä sanalla voisi varmasti karkottaa maineensa ryvettäneet kenraalit pois Leijonalinnasta. Hän saattaisi jopa saada Lotorin ottamaan heidät vangikseen. Kenraalit olivat pettäneet Lotorin, ja vaikka heistä saattaisikin olla hyötyä sodassa, Lotor tuskin uhraisi liittolaisuutta Alluran ja Voltronin paladiinien kanssa luopioalamaistensa vuoksi.

"Kuljet vaarallisilla vesillä, galra", Allura sanoi vakavalla äänellä. "Älä unohda, kuka täällä hallitsee."

"Tiedän täsmälleen, kenellä täällä on suurin valta", Acxa sanoi. "Miksi oikein luulet, että matelen juuri sinun edessäsi?"

Allura tuhahti ääneen. Ja soimasi sitten itseään. Moinen epämiellyttävä ja ala-arvoinen äännähdys tuskin vahvisti hänen yliotettaan.

"Kutsutko tätä mateluksi? Et tiedä, mitä mateleminen edes tarkoittaa. Lotor on selvästi hemmotellut teidät piloille", Allura hymähti. "Olet vallan järjetön kuvitellessasi, että voit noin helposti muuttaa mieleni."

Jälleen Acxa vaikutti huvittuneelta. Hän nojautui niin lähelle, että heidän vartalonsa hipoivat toisiaan.

"Et ole vielä nähnyt minun matelevan. Tarkistin vain, millaisen vastaanoton se saisi", Acxa kehräsi. "Haluaisitko nähdä minun nöyristelevän? Nähdä galran taipuneena tahtoosi?" Acxan käsi sipaisi Alluran kylkeä jättäen jälkeensä väristyksiä. "Ehkäpä sen jälkeen opetan, millä eri tavoin prinsessaa voi hemmotella. Hoivaisin mielelläni sinua, olet niin kaunis ja voimakas."

"Acxa!"

Acxa sävähti taemmas, ja heidän välilleen latautunut jännite laukesi kuin salamaniskusta. Molemmat kääntyivät katsomaan Lotoria, joka tuijotti takaisin synkein ilmein. Acxa vetäytyi takaisin pöydänreunalle sanomatta sanaakaan. Lotor tuijotti tätä tiiviisti hetken, mutta käänsi sitten huomionsa Alluraan.

Aivan kuin Lotor olisi tarkistanut, oliko hän kunnossa.

Allura ryhdistäytyi ja veti kasvoilleen ylimielisen ilmeen, kohotti vielä leukaansakin. Vaikka kenraalien hyväksyminen heidän joukkoonsa olikin ollut Lotorin päätös, Allura ei epäröisi hetkeäkään, ennen kuin avaisi sanaisen arkkunsa. Häntä harmitti suunnattomasti, kuinka Lotor neuvotteli Shiron eikä hänen kanssaan. Mutta he kaksi olivat olleet oudon läheisiä Kral Zeralta lähtien, eikä ollut järkevää riskeerata tuoretta rauhaa tunkemalla neuvotteluihin mukaan.

Lotor ilmeisesti löysi vastauksensa Alluran kasvoilta, sillä hän kääntyi jälleen Shiron puoleen jatkaakseen keskustelua. Allura muisti jälleen niin muiden kenraalien kuin paladiinienkin läsnäolon. Raivostuttavaa, kuinka helposti hän oli unohtanut, etteivät he olleet Acxan kanssa kahden. Allura katseli ympärilleen, mutta kukaan ei vaikuttanut kiinnittävän erityistä huomiota heihin.

Suoristettuaan selkäänsä vielä entisestään Allura kääntyi jälleen Acxan puoleen.

Acxa tuijotti takaisin ja iski sitten silmää. Alluran ilme mutristui synkeämmäksi, mutta hänen vartalonsa lämpeni reagoiden silmäniskuun päinvastaisella tavalla. Oliko hän todellakin kiinnostunut galrasta? Anteeksiantamatonta. Tällaista hän ei voinut itseltään sietää, huolimatta siitä, että oli yrittänyt avartaa mieltään tutustuttuaan paremmin Keithiin ja Lotoriin.

Mieltään ei ollut hyvä avartaa liikaa.

Jälleen kerran Acxa huvittui hänen ilmeestään ja kohotti peukalonsa huulilleen livauttaen sen suuhunsa. Allura ei tiennyt mitä ajatella. Hän muisti kyllä, mihin peukalo oli tahriintunut ja tiesi, että eleen pitäisi ällöttää häntä. Nähdessään Acxan imevän hänen vertaan sormensa päästä, lopuksi vielä puraisevan peukalon pehmeää ihoa, Allura kuitenkin kiihottui entistä enemmän.

Ele oli selkeän intohimoinen. Kenties jopa eloonjäämisvietistä riippumaton.

Se ei ollut nöyristelyä eikä hemmottelua vaan jotain aivan muuta. Ja vaikka hänen järkensä väitti toista, juuri tuollaista käytöstä Allura näkisi mielellään joskus sopivampana hetkenä.