Tuntematon mies K-11 Draama

[jossu]

Tuntematon mies
Ikäraja: K-11

Luku 1

Mies katsoi jokea. Oli tyyni syysilta, ja kaikessa hiljaisuudessa joki valui hiljalleen kohti itää. Normaalisti niin synkkä ja musta joki kimalteli kuun valossa, kuin yrittäen luoda jotain valoisaa ja kaunista tähän hengettömään iltaan. Hän seisoi sillalla nojaten kaiteeseen. Hänen olemuksensa oli ulospäin tyyni, kuin yrittäen näyttää muulle maailmalle kuinka rento ja huoleton hän oli. Totuus oli kuitenkin, että hänen sisimmissään paloi epävarmuuden liekki. Hän puristi lujemmin sillan kaidetta ja nosti toisen jalkansa ensimmäiselle kaiteelle.
   ”Hei!”, hän kuuli takaansa. Säpsähtäen hän kääntyi nähdäkseen vanhan naisen seisomassa muutaman metrin päässä hänestä. ”Satutteko tietämään, että onko Rafaelintie tuolla, samalla osoittaen kohti ruskan täyttämää puistoa. Mies nosti jalkansa kaiteelta, ja nopeasti vilkaisten puiston suuntaan hän vastasi: ”Kyllä, kyllä on”. Vanha nainen katsoi hieman epäilevästi, mutta alkoi sitten kävellä hitaasti kohti puistoa. Mies nojautui taas kaiteeseen, ja samalla katsoen joen pintaa. Hän ei saanut mielestään naista, joka kysyi tietään juuri samaiselle tielle, jolla hän asui. Uteliaana hän päätti sännätä naisen perään, pyytää anteeksi tökeryyttään ja kysyä, että saisiko hän mennä samaa matkaa.
   Vanha nainen osoittautui mukavaksi ja lempeäksi. Hän kertoi matkallaan kaiken lapsistaan ja lapsenlapsistaan, muistellen kaikkia niitä hetkiä, kun oli saanut viettää aikaa pienokaisten kanssa. Tätä seurasi valittelut vanhuudesta ja siitä, että lapsetkaan eivät käyneet hänen luonaan enää niin usein. Mies nyökkäili ja hymäili, mutta muuten hän ei keskusteluun osallistunut. He saapuivat Rafaelintielle, ja naisen suunnatessa kohti omaa kotiaan, mies jäi seisomaan oman kotinsa oven eteen. Hän mietti, että halusiko hän mennä sisälle pieneen surulliseen asuntoonsa, jota hän omaksi harmikseen kodiksi kutsui. Liikahtaessaan kohti ovea hän kuuli oven avautuvan takanaan, ja näki kuinka se sama, vanha nainen astui sisään omaan kotiinsa. Kuin hetken mielijohteesta hän päätti lähteä kohti tuon naisen kotia, ja hänen ulko-oveaan.
   Takassa paloi valkea. Vanha nainen saapui olohuoneeseen tarjottimen kanssa, mukanaan teetä ja pikkuleipiä. Mies istui pienen pöydän ääressä, jota koristi valkea pitsiliina ja pino syntymäpäiväkortteja. Vanha nainen, tai siis Elisa, niin kuin hän oli aikaisemmin nimekseen maininnut, istahti miestä vastapäätä toiselle puolelle pöytää, samalla laittaen tarjottimen pöydälle. Mies kaatoi itselleen kupillisen, samalla kiittäen tästä anteliaasta tarjoilusta. ”Onko nyt syntymäpäivänne?”, mies kysyi. ”Ehei, se oli eilen”, Elisa vastasi naurahtaen. ”En vain ole vielä nostanut niitä kortteja talteen siitä”, hän jatkoi. Mies näki päällimmäisen kortin pinnalla numeron ja kysyi: ”Seitsemänkymmentäkö jo?”. Elisa naurahtaa taas: ”Vuodet ne vain vierivät, eikä niitä takaisin saa.” Mies ja Elisa jatkoivat jutustelua iltamyöhään saakka. Kellon lyödessä yhdentoista, mies kuitenkin päätti, että nyt on aika lähteä. Hän hyvästeli Elisan ja suuntasi takaisin kuun valaisemaan yöhön.

[jossu]

Luku 2
Ikäraja: K-11

Tupakansavu leijui miehen ympärillä. Katsoessaan tuon puolitutun tupakan polttamista miehen ajatuksiin hiipi se pieni hirviö, se pieni ajatus, jos hänkin maistaisi. Mies pyysi varovaisesti tupakkaa. Hän sai tupakka-askin lisäksi taskussa naarmuuntuneen sinisen Coltin. Mies napsautti askia, ja otti tupakan sormiensa väliin. Mies sytytti tupakan ja samalla yskähti rajusti. Vieressä seisova tyttö naurahti, ja silitti miehen selkää tämän seistessä kyyristyneenä. ”Oliko ensimmäinen kerta?”, tyttö kysyi huvittuneena. Mies katsoi takaisin naama hieman punaisena yskimisen tai ehkä hieman punastumisen takia. Tyttö otti tupakan miehen kädestä, tumppasi sen, ja suuteli miestä rohkeasti huulille. ”Tule, tarjoan sinulle oluen”, tyttö sanoi ja lähti kävelemään kohti baaritiskiä. Mies jäi hetkeksi seisomaan hölmistyneenä paikalleen, kunnes havahtui ja lähti kävelemään tytön perään hymyillen. Tiskillä nainen tilasi tarjoilijalta kaksi olutta ja vilkaisi hymyillen miestä. Mies jäi katsomaan tyttöä. Tytöllä oli mustat farkut, ja hieman erikoinen paita, joka koostui punaisesta ja nahkasta. Hänen pitkät tummat hiukset aaltoilivat peittäen hänen niskansa. Kaiken tuon nuoruuden ja kauneuden takana näkyi elämän tuoma karkeus ja kokemus. Vaikka tyttö oli häntä nuorempi, mies tunsi itsensä hänen seurassaan pojaksi, niin nuoreksi ja kokemattomaksi.
   Olut maistui jännitykseltä miehen huulilla. Kerrankin kiinnostava tyttö oli kiinnostunut hänestä. Useamman oluen ja lukemattomien keskustelujen jälkeen valot välähtivät. Miehen sisimmän täytti epätoivo, sillä ilta olisi nyt luultavasti loppu. Tyttö kuitenkin tarttui miehen käteen ja raahasi tämän keskelle tanssilattiaa. Hitaan kappaleen soidessa nainen laittoi kätensä niskan ympärille, ja mies vaiston varaisesti laittoi kätensä tytön lantiolle. Mies halusi suudella tyttöä, mutta ei vaikka hän kaikin voimin yritti kallistaa päätänsä, se jähmettyi paikalleen. Hän ei uskaltanut. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tyttö kauniisti hymyillen suuteli miestä. Silloin miehen jännitys katosi, ja hän tarrautui hieman kovemmin tyttöön ja vastasi suudelmaan. Mies toivoi, että tämä hetki ei päättyisi koskaan. Kappale kuitenkin loppui lopulta, ja tanssilattia alkoi hiljalleen tyhjentyä ihmisten suunnatessa kohti narikkaa. Tyttö otti jo askeleen kohti ovea, mutta mies vetäisi tytön takaisin ja kysyi: ”Haluatko jatkaa iltaa vielä jossain?”. Tyttö nyökkäsi. Mies ilmoitti käyvänsä vessassa, joten he sopivat tapaavansa ulkona.
   Mies sai takkinsa portsarilta, ja suuntasi ulos. Suurin osa ihmisistä oli jo suunnannut kohti kotejaan, ja vain muutama henkilö seisoskeli enää ulkona. Mies silmäili ympärilleen, etsien tuota kaunista tyttöä. Pian hän kuitenkin tajusi, että tyttö ei ollut enää paikalla. Hetkessä ilo muuttui suruksi ja mies tajusi, että nainen oli vain pitänyt häntä pilkkanaan. Mies lähti kävelemään kohti taksitolppaa, joka näkyi kadun toisella puolen. Mies jäi suojatien kohdalle odottamaan autoa, jolla vauhdista päätellen oli kiire johonkin. Auton lähestyessä hänen mieleen hiipi ajatus, että pitäisikö hänen… Ajatus katkesi, kun joku yhtäkkiä tarttui häntä olkapäästä. Mies kääntyi, ja näki sen saman tytön hänen edessään. ”Joko mennään?”, tyttö kysy. Hieman hämmentyneenä mies vastasi myöntävästi ja he lähtivät kävelemään kohti taksitolppaa. ”Minä olen muuten Heli”, tyttö sanoi.

[jossu]

Luku 3
Ikäraja: K-11

Mies avasi silmänsä. Aurinko paistoi ikkunasta suoraan hänen silmiinsä. Mies kääntyi ja huomasi Helin makaavan hänen vieressään. Eilisilta alkoi palaamaan miehen mieleen. Mies suuteli naista niskaan, ja nousi sängyn laidalla istumaan. Hän näki kännykkänsä lattialla, vaatekasan päällä. Mies laittoi paidan päällensä ja katsoi kännykkää, kello oli 9:47. Hieman hapuillen hän lähti huoneesta etsimään vessaa. Pienen kaksion keittiössä istui vaaleahiuksinen tyttö juomassa kahvia. Nähdessään miehen hän naurahtaa ja sanoo: ”Piditte sitten ääntä viime yönä.” Mies punastuu hieman, kun samalla hänen takaa Heli ilmaantuu keittiöön, ja vastaa tirskahdellen: ”Ehkä vähä joo.” Mies kääntyi punastuneena Helin suuntaan ja kysyi: ”Vessa?”. Heli osoitti ovea keittiön toisella puolen sanoen: ”Tuolla. Otatko muuten kahvia?”. Mies nyökkäsi ja suuntasi vessaan.
   Mies katsoi itseään peilistä. Katsoessaan itseään hän näki sotkuisten hiuksien ja rohtuneiden huulien lisäksi hieman iloa kaiken epätoivon keskellä. Ehkä nyt hän oli löytänyt sen oikean, mies ajatteli. Mies palasi keittiöön ja istui tuntemattoman tytön vastapuolelle. Heli oli tekemässä keittiön tasolla aamupalaa, paahtoleipiä ja hilloa. Heli kaatoi miehellä kahvia, ja antoi eteen muutaman paahtoleivän, samalla suudellen häntä hellästi huulille. ”Mistä sinä tämän komistuksen löysit?”, tuntematon tyttö kysyi Heliltä. Mies tunti olonsa epämukavaksi tuon kysymyksen jälkeen, mutta päätti että ei anna sen näkyä ulkopuolelle. ”Tupakkakopista”, Heli vastasi hymyillen. ”Tässä on muuten Krista, mun kämppis ja paras kaveri”, Heli sanoi miehelle. ”Terve”, mies sanoi ja kätteli Kristaa. Heli katsoi miehen suuntaan ja sanoi: ”Meidän pitää Kristan kanssa lähteä koululle, alkaa tunti yhdeltätoista. Haluatko antaa numerosi, niin voidaan tavata ehkä uudestaankin?”. ”Toki.”, mies vastasi ja kirjoitti numeronsa Helin kännykkään. Sen jälkeen mies joi loppuun kahvinsa, otti paahtoleivän mukaansa, ja lähti kulkemaan kohti ulko-ovea. Miehen laittaessa kenkiään Heli tuli eteiseen, pussasi häntä huulille ja kuiskasi hänen korvaansa: ”Soitan sulle illalla, senkin söpöliini”. Mies hymyili Helille takaisin ja poistui asunnosta. Hän lähti kävelemään kohti katua kuin tanssahdellen ilosta. Elämä hymyili jälleen.
   Mies saapui oman kotinsa ulko-ovelle. Eilisillan juominen oli alkanut kostautumaan ja krapula koputteli jo otsaan, joten päivän suunnitelmat oli selvät: Netflix ja roskaruokaa. Mies olikin jo poikennut lähikaupassa ostamassa limpparia, jonka avulla hän huuhtoisi kotiin tilaamansa pitsan alas. Pitsamies odotteli jo häntä oven luona, ja mies maksoi pitsan antaen tippiä hyvin pizzapojalle. Mies avasi oven ja sen takana odotti synkkä poikamiesboksi, sekä muutama kirje heti oven takana. Mies laittoi tavarat pöydälle ja alkoi lukemaan postia. Pari laskua, sekä yksi kirje, johon oli kauniilla käsialalla kirjoitettu miehen osoite. Hän tunnisti heti käsialan kuuluvan hänen tädilleen. Vaikka miehen vanhempien kuolemasta oli jo yli vuosi, niin täti kirjoitti silti joka toinen viikko kysellen kuulumisia. Vaikka miestä hieman ärsytti tämä kirjeenvaihto, oli kuitenkin mukavaa, että joku piti hänestä huolta.
Mies istahti sohvalle ja alkoi lukemaan kirjettä. Kirjeen lopussa miehen ilme muuttui synkäksi, kun hän sai tietää, että hänen tätinsä poika, toisin sanoen hänen serkkunsa, oli tipahtanut humalassa alas sillalta ja hukkunut. Mies ei tuntenut serkkuaan kovin hyvin, mutta hänellä oli muutama hyvä muisto heidän nuoruudestaan. Epätoivo valtasi taas hänen mielensä. Hän iski kerran nyrkillä seinään, ja käveli sitten keittiöön. Seinään jäi pieni kolhu, mutta se ei asuntoa yhtään huonontanut. Mies otti pakastimesta kylmän hernepussin ja piti sitä rystysiään vasten. Silloin hän näki pitsalaatikon pöydällä. Mies katsoi rystysiään ja huomaisi, että se pieni verenvuoto oli tyrehtynyt. Hän otti veitsen pöytälaatikosta ja alkoi tuijottamaan sitä. Sen terä vaikutti niin terävältä. Hän tunsi kylmiä väristyksiä kehossaan. Hän kokeili terää sormellaan ja hän tiesi, että se olisi tarpeeksi terävä. Yhtäkkiä hänen kännykkänsä alkoi soimaan. Hän vastasi huomatakseen, että soittaja oli Heli. Heli sanoi hänen tuntinsa peruuntuneen, ja kysyi haluaisiko mies viettää nyt aikaa hänen kanssaan. Mies päätti kutsua Helin syömään pitsaa hänen luokseen. Puhelun jälkeen mies alkoi leikkaamaan pitsaa. Hän avasi television ja laittoi Netflixin valmiiksi. Heli saapui pian hänen ovelleen, ja muutamien kohteliaisuuksien jälkeen heidän ensimmäiset treffit alkoivat.
Mies istui sohvallaan selaillen laskujaan. Heli oli juuri lähtenyt kotiinsa, joten tyhjät lasit ja pizzalaatikko lojuivat vielä pöydällä. Avattuaan ensimmäisen kirjeen hänen kätensä alkoivat hiota ja hän alkoi hermostuneesti hankaamaan otsaansa. Saatuaan potkut muutama viikko sitten hänen rahatilanteensa oli alkanut huonontua, ja nyt hänellä ei ollut varaa enää maksaa ensimmäistäkään laskua. Hän ei ollut kertonut asiasta kellekään, tai ei hänellä ollut ketään kelle kertoa, paitsi hänen tätinsä. Tädille hän ei aikonut kertoa nytkään, sillä hän ei halunnut tuottaa enempää harmia. Eikä hän voisi kertoa Helillekään, sillä tämä oli ainoa hyvä asia hänen elämässään, eikä hän halunnut riskeerata sitä. Edessä oli siis enää yksi ainoa vaihtoehto, mikä pystyisi pelastamaan miehen, vaikka se olisikin hänen kaikkia periaatteitaan vastaan.

[jossu]

Luku 4
Ikäraja K-11

Oli seuraava aamu ja mies odotti vaivaantuneena omaa vuoroaan. Naisen pyytäessä seuraavaa asuakasta, mies käveli luukulle ja sanoi: ”Rahat ei oikein riitä elämiseen, pitäisi saada jotain minkä avulla elää.” Nainen ojensi lomakkeen ja sanoi: ”Täyttäkää lomake ja palauttakaa se tähän.” Mies palasi istumaan penkille, ja alkoi täyttämään lomaketta, vastaten kysymyksiin sukupuolesta kuukausittaisiin menoihin. Täytettyään lomakkeen mies palautti sen naiselle, ja muutamien lisäselvitysten jälkeen mies lähti suuntaamaan kohti kotiaan. ”Ehkä hän sittenkin selviää tästä”, mies ajatteli itsekseen.
   Myöhemmin sinä päivänä mies oli syömässä illallista Helin kanssa. Kesken ruokailun mies päätti kertoa Helille rahaongelmistaan. ”Anteeksi, mutta mun on pakko kertoa tämä. Minä sain potkut jonkun aikaa sitten, ja tällä hetkellä minun rahat ei riitä maksamaan laskuja. Kävin tänään Kelalla hakemassa tukea.” Mies nielaisi äänekkäästi ja katsoen Heliä hän kysyi: ”Haittaako tämä sinua?”. Heli hymyili takaisin ja vastasi: ”Ei tietenkään haittaa, minä tykkään sinusta ihan yhtä paljon, oli sinulla rahaa tai ei.” Mies hengähti huojentuneena, ja kurotti pöydän yli suudellakseen Heliä. Nyt hän tiesi, että oli löytänyt täydellisen naisen.
   Helin puhelin soi. ”Krista soittaa, käykö et käyn juttelemassa sen kanssa tuossa makuuhuoneessa?”, Heli kysyi. Mies nyökkäsi ja alkoi keräämään tyhjiä astioita pöydästä. Viedessään astioita keittiöön mies kuuli vahingossa osan Helin ja Kristan puhelusta. ”En minä oikeasti tykkää siitä, se on vaan semmoinen varavalinta tähän hätään”, Heli sanoi puhelimessa. Miehen ajatukset musertuvat ja hän tajuaa, että tämä suhde oli pelkkää valhetta. Hän heitti astiat tiskialtaaseen, laittoi kengät jalkaansa ja lähti ulos asunnosta juosten. Mies juoksi ulkona ja hän tiesi tasan tarkkaan, minne hän menisi.
   Mies saapui sille samalle sillalla, kun millä hän oli ollut toissailtana. Ilta oli silloin tuulinen, ja ilma tuntui paljon kylmemmältä. Mies astui kaiteelle, katsoen ensin ympärilleen, huomaten että hän oli aivan yksin. Joki virtasi hänen allaan tuulen vauhdittamana. Mies sulki silmänsä ja antautui joen syleilyyn. Mies tunti kuinka hänen keuhkonsa täyttivät vedestä. Hän ei ollut enää varma päätöksestään. Hän yritti taistella virtaa vastaan, mutta kylmä vesi alkoi viemään hänen voimansa, ja lopulta hän ei jaksanut enää taistella. Hän alkoi vajoamaan kohti pohjaa, nähden vain valon paistavan kohti häntä. Hänen silmänsä sulkeutuivat ja hänen päähänsä jäi vain ajatus siitä, mitä kaikkea hän olisi vielä voinut elämässään tehdä.
   Mies heräsi yskien. Hänen silmänsä avautuivat, ja hän näki ensihoitajia ja Helin. Heli ryntäsi hänen luokseen ja huusi: ”Mitä sinä oikein ajattelit?”. Mies vastasi hieman tietämättömänä: ”Sinä sanoit puhelimessa, että et pidä minusta”. Heli heilautti miestä, ja sanoi: ”Idiootti. Minä puhuin koulun kurssista, en sinusta”. ”Aijaa”, mies vastasi hölmistyneenä, mutta hieman iloisena. Heli suuteli häntä ja vaati: ”Lupaa, että et tee enää mitään tuollaista. En halua elää ilman sinua.” Mies vastasi: ”Okei” ja samalla hän sulki silmänsä ja jatkoi lepäämistä. Ensihoitajat nostivat hänet ambulanssiin, ja kysyivät Heliltä, mikä miehen nimi oli. ”Mikael, hänen nimensä on Mikael”, Heli vastasi.

The End