Kirjoittaja Aihe: Pakkasenpuremia (ja talven taikaa) (S • talvinen tunnelmointi, romantiikka)  (Luettu 1348 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Pakkasenpuremia (ja talven taikaa)

(S • talvinen tunnelmointi, romantiikka • 3 x raapale)


A/N: Kirjoittelin tuossa muutaman päivän aikana tällaisia pieniä talven tunnelmointeja aikani kuluksi ja haastoin samalla itseäni. Jokainen raapale on 100 sanaa pitkä (jos mitään suurempia virheitä ei löydy). Tämän myötä toivottelen kaikille hyvää joulua! :D 🎄

Näihin pätkiin liittyy myös pieni runo, jonka julkaisin jo aiemmin: Talven rauhaa (S)






Ikkunassa on harmaita täpliä, jotka luovat särön sisään pyrkivään auringonvaloon. Syksyinen maisema on vaihtumassa talven riisuttuun asuun, mutta lumipeittoa ei ehkä kuulu hetkeen. Se antaa aina odottaa itseään ja luonto saa kylpeä syksyn ankeassa pimeydessä pitkään. Kaipuu lumihunnun peittämään maahan, kuuran maalaamiin oksiin ja huurteiseen hengitykseen on kova.

Sisällä talossa takka loimuaa oranssia valoa, lämpö väreilee iholle. Pöydällä on mukillinen kaakaota ja hieman haljennut lasipallo. Sen sisällä on pieni talvimaailma poroineen ja kuusineen. Se on nätti, mutta ei korvaa aitoa maailmaa ikkunan toisella puolen, kaipuuta kylmyyteen.

Katse on haikea, mutta sydämessä sykkii toivo.

Toivo valkeudesta, pakkasesta ja sen puremista iholla.


x – x


Pakkaslumi narskuu kenkien alla, hengitys lähettää huurrepalloja ilmaan, ja metsän keskellä mutkitteleva polku näyttää jatkuvan ikuisuuteen. Ympärillä puut kohoavat korkeuksiin, niiden oksia koristaa kimalle, jonka alta paikoin paljastuu häivähdys vehreyttä. Luonto hohkaa kauneutta ja mieli levähtää valkeudessa.

Pakkanen tarttuu poskiin, puna alkaa kipristellä iholla, mutta askeleet eivät kiirehdi.

Kaukaisuudessa kuuluu lintujen viserrystä, mutta muuten hiljaisuus on vallannut metsän. Tuntuu hyvältä vain mennä eteenpäin, hitaasti, nauttia omasta rauhasta ja talven maalaamasta maisemasta. Jokainen yksityiskohta piirtyy verkkokalvoille, painuu muistoksi uniikkiin tallennustilaan.

Hentoisia auringonsäteitä puskee läpi tiheän oksiston ja lämmin huokaus pakenee rohtuneiden huulten välistä.

Siinä hetkessä on hyvä elää, unohtaa muu maailma.


x – x


Hennon jäähunnun peittämä laituri lepää jalkojen alla ja talvinen järvimaisema avautuu edessä. Hämärä on jo tunteja sitten ottanut vallan maailmasta, mutta mökkitonteilla koristevalot loistavat kirkkaina, värien kirjomana nauhana. Lähellä olevien lyhtyjen kynttilät väräjävät lämmintä oranssia ympäristöön ja pian hiljaisuuteen tulee särö lähestyvien askelten muodossa.

Kädet kiertyvät ympärille takaapäin ja lämmin poski painuu vasten pakkasen punertamaa poskea. Pehmeä huokaus pakenee pakkasilmaan, kun hymy väreilee huulille. Halauksesta huokuu lempeys, rakkaus, joka yhä roihuaa kahdessa sydämessä.

Hiljaisuus on ystävä, jota ei ole tarvetta rikkoa sanoin. Siinä hetkessä, toisen lähellä, on kaikki, millä on merkitystä.

Maailma on täynnä pakkasenpuremia, mutta sydämiä asuttaa kaunis lempi.
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 635
  • ava by Claire
Kommenttikampanjasta hei!

Tämä oli oikein tunnelmallinen, söpö ja runollinen kokoelma pieniä raapaleita. Jotenkin ajattelin, että tuossa keskimmäisessä hypättiin välillä kevättalvelle, mutta hentoiset auringonsäteet paljastivat, että taidetaan olla vielä sydäntalvessa. Ihana tuo viimeinen, jossa halaillaan laiturilla. Romanttista. En osaa oikein sanoa mitään, mutta nämä olivat tosi kauniita.

Kiva, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 515
Ooh, olipas kerrassaan ihanaa tunnelmointia, etenkin täältä eteläisiltä leveyspiireiltä luettuna, kun maisema on kaukana lumisesta ihmemaasta. Onnistuit jokaisessa pätkässä maalaamaan omanlaisensa mutta yhtä vahvan mielikuvan talviunelmasta; kylmyyden, pimeyden ja lumen kimalluksen tavoitti sielunsa silmin. Ensimmäisen raapaleen kaipuuseen on helppo samaistua, ja myös sen luoma kuva on hyvin kaunis. Pidin erityisesti kaikista ihanista yksityiskohdista, jotka rikastivat postikorttimaisemia.
Kiitos paljon lukukokemuksesta, joka loihti hetkeksi kunnon talven edes mieleen!

her shaking shaking
glittering bones

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Kelsier: Ihanaa, että nappasit juuri tämän luettavaksi Kommenttikampanjassa. Hienoa kuulla, että näiden tunnelma välittyi sinne ruudun toisellekin puolelle. :) Ei aina tarvitse osata kertoa ajatuksiaan monisanaisesti, muutamallakin sanalla voi kertoa jo paljon. Ihanaa, että pidit tästä. Tuhannet kiitokset! ♥

sugared: Oi, ihanaa, että pidit näistä palasista! Hienoa, että olen onnistunut luomaan kunnon talvisen tunnelman näillä ja paikkaamaan sitä talven kaipuuta edes hieman. Tuhannet kiitokset mieltä lämmittävistä sanoista! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 092
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Talvi täällä Helsingissä näyttää niin lohduttomalta, että piti tulla pakenemaan sitä kirjoituksiin :D No, ekan kohdalla en todellisuutta vielä pakoon päässytkään XD Kuvastaa kyllä hyvin mun tämän hetken fiiliksiä, oi miten sitä kaipaakaan lunta ja pakkasta, kun viime talvikin oli käytännössä vain syksyn lähes identtinen jatko-osa :/ Mitkään tekaistut maisemat eivät todellakaan korvaa oikeaa talvea, lunta ja pakkasta, vaikka ne miten nättejä olisivatkin.
Vaikka en suuria odota tältäkään talvelta, minullakin on silti toivo siitä, että saataisiin taas oikea talvi tänne Etelä-Suomeenkin...

Noissa toisissa sitten olikin sitä ihanaa kunnon talven fiilistelyä pakkasenpuremine poskineen, narskuvine lumineen ja jäisine laitureineen. Mä nään nuo ympäristöt niin hyvin mielessäni, ja oi miten onkaan kova halu itselläkin päästä kulkemaan lumisen metsän hiljaisuuteen! Eikä ole oikein mahdollisuutta matkustaa pohjoisempaankaan (eikä sinne kyllä viitsi vielä tässä tilanteessa muutenkaan lähteä) :<

Ihana myös tuo viimeisen pieni romanttinen hetki ♥ Just niihin sun pariin uuteen runoon kommentoinkin, että rakastan tuollaisia erilaisia ilmaisuja siitä, mitä rakkaus tekee, kuten tässä nuo "rakkaus, joka yhä roihuaa kahdessa sydämessä" ja "sydämiä asuttaa kaunis lempi", ja äää oon taas kerran höttöä :D Niin kaunista ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Larjus: Mahtavaa, että päädyit tämänkin teksti pariin! Viime talvi tosiaan pitkään muistutti syksyn jatko-osaa, mutta toivotaan, että tämä talvi olisi hieman talvisempi. Ihanaa, että tuon ensimmäisen pätkän jälkeen pääsit talvi-fiiliksiin! Talvinen romantiikka on kaunista, joten pakkohan siitä oli hieman kirjoittaa. Ihanaa, että pidit tästä ja tuhannet kiitokset sydäntä lämmittävistä sanoista. ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää